Uintipainotus

Tulevana viikonlopuna paneudutaan uinnin saloihin. Kuopioon nimittäin saapuu Viron lahja uintimaailmalle. Kalle on vanha neuvostoajan maajoukkuevalmentaja ja meno on yleensä sen mukaista :D Painetta kattilaan lisää huomenna kauhottava KuUs -cup, jossa meinasin räväyttää 400m täysillä.

Kallen vierailu on sinänsä legendaarinen tapahtuma, koska Kalle vierailee Kuopiossa yleensä noin muutaman vuoden välein. Itse osallistun uintijuhlaan jo kolmatta tai neljättä kertaa. Yleisemmin noissa harjoituksissa on nähty kaikki Kuopiossa, tai lähiympäristössä vaikuttavat TRIathleetit. Taitaapa tälläkin kertaa lisäkseni olla paikalle saapumassa ainakin Heidi ja Merja.

Muuten viime aikojen reeni on taas kulkenut ihan kivasti. Viime viikolla oli tosin pientä käynnistymisvaikeutta kevyemmän viikon jälkeen. No vastapainoksi taitaa olla jo loppuviikosta syytä sitten jo hieman kevennellä suunnitelmia;) Tämä harjoittelujakso kestää sitten tuonne Tervahiihtoon, jonka jälkeen on vuorosssa, taas Vuokatin loma (opinto) retki...

Reenailua

Viime viikosta on palauduttu kotia ja muutenkin viime viikko oli ihan palauttavaa mallia. Vuokatin päässä ei tullut juurikaan reenailtua, kiitokset suksien kotiin jättämisen. No sen verran nyt tuli kuitenkin ulkoiltua, että viikon saldoksi tuli palauttavat 12h.

Vuokatin viikko oli antoisa. Sen verran olin taas vapaaehtoisena kaiken mualiman testeissä, että aineenvaihduntani todettiin olevan seitsemän vuotiaan tasolla, joskin itse luulisin sen kuvaavan enempi henkistä kehitystä :D EKG sen sijaan kertoi, että minulla on jonkinlaista ST-poikkeamaan ja orastava U-aalto. Lihasten opettelu sen sijaan osoittautui yllättävän helpoksi. Kaikkien jumittuneiden lihaksien opettelun jälkeen opeltatavaksi jäi enää muutamia naaman lihaksia.

Nyt harjoittelussa on vuorossa paneutuminen ihan noihin normaali PK-hommiin. Ensi viikolla meinasin kasailla normaalit around 20h tunnit. Mukana alkaa taas pikku hiljaa olla myös sisäpyöräilyä, kiitos Pätkän perintörullien, joilla meinasin hien pintaan kirvoittaa. PK-viikon jälkeen on sitten mukava ponnistaa kohti Tervahiihdon kiemuroita.

Savoniaputkessa

Savonia on siis hiihdetty. Lopputuloksena toinen sija, heti Tuukan perässä ja loput kaukana perässä. Hiihtokausi lähti siis käyntiin pykälää paremmin kuin viime vuonna. Ja mikä tärkeintä hauskaa oli taas koko rahalla.

Päivä oli siis triathlonistien. Minä tapojeni mukaan "iskin" nousuun :D noin puolessa matkassa, jolloin ryhmästä irtosi lisäkseni Tuukka ja yksi muu hiihtelijä. Hiihtelijä tippui vetoon tasaisella, mutta Tuukka olikin sitten huomattavasti sitkeämpi, enkä loppujen lopuksi mahtanutkaan hänelle mitään lopun nousuissa.

Omaan suoritukseen olen tyytyväinen. Tai mitäpä sillä on väliä, kun hauskaa oli taas niin, että hyvä kun ladulla kesti. Tosin hiihdinkin kerran harhaan yhden kärkeen syöksymiseni päätteeksi :D Yleisemmin arvioisin oman kuntoni olevan mukavassa jamassa. Jalat eivät olleet oikein parhaat ja kehokin oli hieman pysähtyneessä tilassa. Se nyt ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä, koska en juurikaan ole itseäni tehoharjoituksilla viime aikoina kiusannut. Mukavaa oli myös todistaa itselleen, että vuoden tauon jälkeen kyllä kehtas ihan kevyesti lähteä myös suksijoiden sekaan sinkoilemaan ;)

Toisaalta kisa oli siinäkin mielessä todella legendaarinen, että pitkästä aikaa jännitti oikein kunnolla. Edellinen yö meni valvoessa ja verryttelyssäkin sykkeen nostaminen oli vähintään helppoa. Reenit jatkuvat tästä viidellä hieman "kevyemmällä" päivällä, eli suuntaan taas Vuokattiin opintielle. Tällä kertaa jätän sukset suosiolla kotia, että on edes yksi syy enemmän keskittyä opiskelemaan ja toivottavasti myös hetkeksi ihan lepäilemään...

Savonian karnevaaliviikko

Tällä viikolla pamahtaa taas massakausi käyntiin omalta osaltani. Sunnuntaina hiihdetään Mikkelissä perinteikäs Savonia hiihto ja minä olen mukana jo ties kuinka monetta kertaa. Yleensä ottaen Savonia on mennyt minulta aina hieman alakanttiin, mutta viime vuosi oli tästä mukava poikkeus, saavutettuani kolmannen tilan heti SM-mitalisti Pörstin perässä.

Suapahan nähä miten nyt käypi. Toivotaan vaan, että samanlainen jakso, joka toivottavasti sai nyt lopunsa Joroisissa viime vuonna. Tosin, että meno saisi olla toisin päin, eli kunnon onnistumisia monta vuotta putkeen :D No ainakin hiihtopanostus on ollut nyt ennen kuulumaton. Kilometrejä on takana jo toista tuhatta, kun viime vuonna niitä taisi olla kutakuinkin vähän toista sataa. Myös kelinhaltija näyttää olevan taas minun puolella, eli ainakin tämän hetken mukaan Mikkelissä näyttäisi olevan TRABin, tuon suksien Ferrarin keli, mitä lie tarkoittaakin ;) Voitaneenkin todeta, että hiihtotranssi alkaa lähennellä jo vaaralliseksi katsottavaa tasoa ja toivottavaa on siis, että Tempo hieman poistaa hiihtopaineita iltapäivän tulevalla yhteisharjoituksella.

Viime viikko oli taas legendaarista painamista, jonka kliimaksina oli jo pääsiäisen odotusta tukeva kiirastorstai. Tortai sisälsi ensin aamulla kaksi tenttiä tässä Kuopiossa ja sitten vielä illalla yhden Jyväskylässä. Päivän kruunasin sitten oikein kunnon mämmisatsilla. Tuloksista ei vielä ole täyttä varmuutta, mutta ainakin yhdestä tentistä pamahti kiitettävä arvio :D

Ja olipa tuolla viime viikolla muutakin mainitsemisen arvoista. Kävipä nimittäin niin, että TRIvaimo halusi antaa maistiaisia minulle mitä olisi käynyt, jos vanhempani olisivat hankkineet minulle aikojen alussa noiden S**T*N*N lipsuvien suksien sijasta oikein kunnon miehekkään sähly/jääkiekkomailan. No taustaksi pitää mainita nuorempia lukijoita varten, että oma ravitsemusliikeharrasteisuuteni on sillä tasolla, että usein miten Kuopiossa vierailemani ravitsemukselliset liikkeet sijaitsevat yleensä samaisissa kiinteistöissä, mutta usein miten nimi on kuitenkin kerennyt vaihtua sitten edellisen vierailun. No kuitenkin, tällä kertaa olimme me menossa paikkaan, joka viime käynnilläni oli Savon suurin kirpputori. TRIvaimo oli sitten hommannut retkueeseemme itseni ja TRIvaimon lisäksi 13 naista. Tilanne oli myös luonnollisesti järjestetty niin, että pääsimme koko moni kymmenmetrisen jonon ohi suoraan sisuksiin. Kiitokseen vaan TRIvaimolle JA pitää kyllä näin jälkeen päin todella myöntää, että olo oli vähintäänkin kuin KALPAN kolmosketjun pakilla, kun keräilin kaikenlaisia (enimmäkseen kadehtivia :) ) katseita jonon ohi lipuessani.

Kuva on osoitus tällä viikolla kymmenen vuotta kestäneelle yhteiselle taipaleellemme. Kuvassa olemme taas yhden kerran Puolan maalla noin puolenkymmentä vuotta sitten. Jos muuta ei kuvan oton jälkeen ole tapahtunut, niin olemme ainakin menettäneet noin 30kg yhteistä painoa :D