SM -hiihdoista ei mainittavaa menestystä

En tiedä olisiko itsenikin pitänyt lukea tuo edellinen postaus, jossa vähän valittelin työsumaa. Vai liekö syy ollut vain siinä, etten ole juurikaan tuollaista mäkistä hiihtoa reenaillut moneen vuoteen. No lopputuloksena oli kutakuinkin kävelyvauhtiset SM -hiihdot, joiden suurin anti on omaa pohdiskelua siitä mitä pitäisi tehdä toisin.

Suurin syy tietenkin on se, että SM 5kympille harjoittelu pitäisi aloittaa mieluummin muutama kuukausi, kuin yksi viikko aikaisemmin. Toisaalta eihän tämä meikäläisen roppakaan ole oikein mäennousuun tehty. Tosin kävelyhommat kai johtuivat ihan vain hieman liian railakkaasta lankulle tulosta ja rehvakkaista multisportreeneistä.

Tietenkin kaikessa on aina paljon hyvääkin. Ehkä parasta tässä on nyt se, etten vielä kerennyt vaihtaa lajia muutamien edellisten kisojen perusteella :D Toinen oppitunti voisi olla, että jos naputtelee noita tasasia suksilla mukavasti, ei kerro vielä mitään siitä mitenkä mäkienylitys toimii. Kolmantena vielä ainakin voidaan lisätä se, että kyllä tässä vielä ollaan teräsmiehiä ihan vain paperilla, koska kyllä se kokonaisrasitus vielä puree meikäläiseenkin ihan tavallisten kuolevaisten tavalla ;)

Loppuyhteenvetona voidaan taas kerran (toivottavasti) todeta, että on se vaan hyvä, jos kauden pohjat tulee tehtyä tuossa naapurikylässä, eikä jossain toisella puolella maapalloa. JA toisaalta mitä syvempiä on nuo pohjakosketukset, sitä leveämmin se taas naurattaa kun vauhti on oikein kunnon tasolla :D

SM -huuma

On aika peruskuntokauden päätöksen ja säntäänkin aamulla kohti Kohtiolahtea juhlistamaan tätä tapahtumaa hiihto karnevaalien merkeissä. Ohjelmaan kuuluu lauantaina viesti, jossa hiihdän kolmatta osuutta ja 5kymppiä vapaalla sunnuntaina. Kisat tulevat telkkarista, joten on mahdollista, että meikäläisestäkin on vilaus ruudussa :D

Valmistautuminen on mennyt ilman suurempia ongelmia. JA todellakin viime viikonlopun kisojen väliin jättäminen osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Oli nimittäin sen verran ruuhkaa täällä siviilipuolella. Viimeisen viikon aikana on tullut pidettyä pari pidempää esitystä, tehtyä pari koetta ja vielä rustailtua 50 sivua "asiaa" neuroverkoista, eikä tuo TRIvaimon muuttokaan ole hommia juurikaan helpottanut. Siinä kun olisi ollut 120km kilvanhiihtoa kyytipoikana niin ainakin minä olisin ollut jo hieman tiukilla :D

SM -kisat luonollisesti jännittävät hieman. Hauskaa on ollut kun monet ovat povailleet minulle mukavia sijoja viidelläkympillä, vaikka en ole vielä tällä kaudella yhtään väliaikalähtöä hiihtänytkään. Tietenkin, jos pelataan tuota ainaista kuka on voitanut kenet bingoa, niin kyllähän sen perusteella voisi pelailla aika hyvät pykälät :D No omega on lahjomaton ja su saadaan sitten listat ilman turhia spekulointeja...

Iron man

Alkaa pikku hiljaa olla eka viikko sinkkuna (ilman oikeuksia) takana. Minulle on syntynyt jo huomattava määrä empiiristä aineistoa vaimon tuomista eduista ja haitoista urheilussa. Tässäpä listaan niistä muutamia. Omia kokemuksia sinkkuden tai vaimon eduista voit lisäillä kommentteihin.

Pahimpia ongelmia on tuottaneet nämä kodin erilaiset varsinkin puhdistukseen liittyvät koneet. Niitä olen kyllä nuoruudessani myynyt ja osaan kyllä perustella, miksi on hyvä, jos pesukoneen moottorissa ei ole hiilikampaa tai mitä etuja on suoravetoisesta koneesta, mutta tuo vaatteiden lajittelu onkin sitten hieman heikommin hallussa :D Toisaiseksi olenkin vielä selvinnyt kalsarin käännöllä. Astiapesukone on sitten toinen juttu. TRIvaimo taktikoi ja jätti minulle vain suhteelisen rajatun astiaston, niinpä nuo samat kupit pyörivät yhtenään tuolla koneessa. Optimointia olen siinäkin suorittanut, enkä noita astioita nostele suotta kaappiin välillä :D

Sinkku urheilijoille voin suositella vaimon hankkimista. Kokonaisuudessa sen ajan minkä menettää mitä ihmeellisimpien asioiden ruotimiseen, säästää helposti kotitöiden vaatimasta ajasta. Ainakin itseltäni tuo puhuminen käy huomattavasti helpommin kuin vaatteiden lajittelu tai imurointi. Ylivoimainen vaimon tuoma etu on, että ruoka on yleensä valmiina lenkiltä tullessa. Itse kokkaaminen pienessä reenin tuomassa paineessa ei useinmiten tuota mitään gourment luomuksia :D Lisää havaintoja tulee jatkossa kun kotitaidot ovat taas nousseet pykälällä tai muutamalla ;)

Hirviä panostus

Suunnitelmiin on taas tullut muutoksia. Aikaisemmin tarkoituksenani oli suksia ensi viikonloppuna niin Vuokatin kuin Helenankin hiihto. Kuitenkin jo Tervahiihdon jälkeen kävi selväksi, että syksyllä hankitut hiihtojalat ovat sitä luokkaa, että kannattaa jo luopua ainakin toisesta SM-hiihtoja silmällä pitäen. Tällä viikolla olen myös päättänyt muutaman pitemmän puhelun ja F-to-F neuvottelun jälkeen jättää väliin Vuokatin kierron.

Itselleni kisoista luopuminen on yllättävänkin vaikeaa. No Helena nyt meni helpommin kun olen sen jo 18 vuotta sitten hiihtänyt ja todellakin 120km kovaa viikonloppuna olisi ollut aikasen paljon, ainakin minulle. Vuokatista luopuminen olikin sitten hieman hankalampi. En ole koskaan kilpailua hiihtänyt ja kuitenkin Vuokatissa on monta kertaa tullut vedettyä ihan fiiliksissä tai tulessa tai transsissa, mutta kuitenkin :D Lopullisesti mietittyäni asiaa siinä valossa, että on tässä tullut vedettyä YLI jo aika monta kertaa ja toisaalta, jos Vuokatti ei olisi ollut aiemmissa suunnitelmissa niin sen lisääminen nyt olisi ollut aika kovan kuuloinen ratkaisu. Onhan se myös kiva sitten kun TRIkausi alkaa niin ei ole valmiiksi tossut suorassa vaan fiilis olisi enämpi vauhtia vaativa.

Nyt kuitenkin edessä on tiukka paluu SM-karkeloihin. Aiempi hiihto oli pari vuotta sitten eikä todellakaan millään hyvällä menestyksellä. Seuraavan kahden viikon aikana pyrin nyt tekemään muutamia hyviä harjoituksia ja hakemaan oikein hyvät superkompensaatiot noista edeltäneistä massahiihdoista. Kalustoon panostustakin on harrastettu oikein urakalla, kun suksisponsori Heiskanen laittoi alkuviikosta kisakapula tilauksen Italian pojille. Toivotaan vaan, että paketti on Matkahuollossa ennen Kontiolahdelle starttaamista...

Pogosta kuvia

Voitto on aina yhtä legendaarinen ja aina vain makeampi mitä enemmän nimeä on seuraavalla tulijalla :D

Maalissa sain kuitenkin itse sukset jalasta, mutta sittenpä olikin jo syytä etsiä hieman lämpimämpää vaatetta ja palauttavia ruokia.


Kärkikaksikkoa kuvattiin moneen otteeseen. Tässä poseerataan Karjalaisen sivuille. Ja huomatkaa kuinka tyylikkäästi katteettomat perintösauvat on työnnetty pois kuvasta ;)

Pogostan voitto viimein plakkariin

Pogosta siis saatiin pulkkaan ja minä sitten vetelin kultapulkaa Savon maille :D No ei siinä, mutta kyllä vähän tosin itsekin yllätyin, kun vastassa oli kuitenkin viime vuoden 50km SM hopeamitalisti ja yleisesti kovaksi tunnettu Ikonen kotiladuillaan.

Oma suoritukseni oli hyvää tekemistä kuten kuvasta näkyy. Ainakin VK kulkee ihan kivasti ja lumileirillä muokatuilla jaloilla pääsee maaliin asti hieman helpommin kuin aiempina vuosina. Ei tietenkään pitäisi paljoa valitella tuossa seurassa, mutta omasta mielestäni sukseeni sattui hieman liian täräkkä kuvio edellispäivän testien jälkeen. Toisaalta tuo mäkiin iskeminen alkaa tulla jo minulle tavaksi. Kuten taas kuvasta voi päätellä, oli ukko aika punaisella viimeisen nousun alusta maaliin. Ihmekkös tuo, kun ensin piti karistella muut letkasta ja sitten vielä Pörsti kävi rinnalla loppusuoralla...

Kilpailun jälkeen minua jäi kuitenkin syvästi askarruttamaan muutama muu asia. On se vaan kumma, miten nuo hommat hoidetaan tuolla päin. Järjestäjillä on käytössään minusta ehdottomasti hienoin hiihtoreitti, puitteet ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. MUTTA miksi paikalle ei kuitenkaan saada kuin 2000 henkeä kahtena päivänä ja niistäkin alle 50-vuotiaita on varmaan alle 20% (ei tarkka luku).

Minusta ajatustyöhön voitaisiin lähteä vaikka seuraavalta pohjalta. Ensinnäkin nuorista. Kukapa nuori valitsisi lajin, jossa kymmenen vuotta kestäneellä 800 tunnin vuosityöllä hommasta kostuu kuvakirjalla, kun vastapainona on tarjolla joukkueurheilu, jossa itsensä elättäminen samalla työmäärällä on suorastaan todennäköistä. Toisaalta kukapa turisti lähtisi hiihtämään, jos ka. 70€ osallistumismaksun jälkeen sinua velotetaan vielä maalin antimista. Itse en voi vieläkään ymmärtää kuinka nälkäisiltä hiihtäjiltä veloitetiin 7€ hernekeitosta palkintojenjakopaikalla...

Pogostan tiellä

Taas on aika kisojen. Iltapäivällä lähdetään Pogostan tielle voitto mielessä. Aiemmat vuodet ovat olleet hyviä. Sijoitukset ovat menneet seuraavasti 3, 2 ja 1, mutta vain yleisessä sarjassa. Viime vuonnahan se s**t*n*n Ex neuvostoliittolainen veteraani paineli karkuun niin, että tupsu vain heilui, enkä sitä silloin kiinni saanut.

Nyt panostus on kuitenkin aivan uutta luokkaa (uudella tasolla). Suksisponsori Heiskanen soitteli eilen, että tänään aamulenkin yhteydessä ajetaan muutamia kuviotestejä tuossa kotoisesssa Puijon montussa ja jos nyt en aivan väärin ymmärtänyt niin kalustonikin on kai tuplaantunut :D

Vielä kuitenkin viime viikon Vuokatin reissun tuloksia. Tällä reissulla ei ollut kuin muutama testi. Tulokset olivat kuitenkin hätkähdyttäviä. SISÄkeho -laite arvioi minut ylipainoiseksi. Onneksi kuitekin vain normaaleissa rajoissa, eikä sairaanloisesti :D Submaximaalinen pyörätesti taas kertoi normaalia paremmasta submaximaalisesta kapasiteetistä. Teho (254W), jolla kaltaiseni karjun tulisi saavuttaa syke 180, nosti sykettä kohdallani 130 hujakoille. Oppimistani asioista ehkä tärkein oli biofysiikan sovellus, jossa todettiin, että Hawaiin olosuhteissa tarvitaan ihan tolkuttomasti vettä ja energiaa...

Takaisin maan pinnalle

Päivä on kulunut ja pikku hiljaa on taas palailtu maan pinnalle eilisen menestyksen jälkeen. Arki jatkuukin nyt suhteellisen mielenkiintoisena. Itse olen menossa taas viikoksi opintielle Vuokattiin. Paluu onkin sitten hieman erilainen. TRIvaimo nimittäin muuttaa Helsinkiin viikon päästä. Kyseessä ei kuitenkaan ole viilentynyt parisuhde vaan kuumentuneet työmarkkinat.

Kevään aikana on sitten tarkoitus muuttaa tämä meidän koko maallinen omaisuutemme Helsinkiin ja jatkaa sitten elämää sillä suunnalla. Nähtäväksi jää hioutuuko Savolaisesta Teräsmiehestä aikojen saatossa oikein kunnon Stadin Triathlonkundi. Vihjeitä hyvistä reenipaikoista ja asumusten sijainneista voi laitella tuonne kommentteihin...

Harjoituksellisesti ensi viikko on aikasen kevyt. Vaikka tällä kertaa otankin sukset mukaan Vuokatin reissulle, olen ajatellut käyttää niitä vain yhden kerran. Harjoittelu onkin pääasiassa ihan kattoon klimppailu ja ehkä hieman uintia. Unohtamatta kuitenkaan ensi viikonlopun Pogostan hiihtoa, jossa on tarkoituksena viimein tulla ensimmäisenä maaliiin...

Tervahiihto ihan tulessa

Eilen siis suksittiin Tervahiihto ja hyvinhän se meni. Voitto tuli kotiin heti ennen Jukka Pekkalaa ja Ari Luusuaa. Päivä oli kaikessaan kuvan kaunis, tai no minua nyt ei pieni räntäsade olisi kuitenkaan haitannut, mutta oli han mukavaa hiihdellä liukkain suksin isolla porukalla, niin ei tarvinnut tuppisuuna hatkassa hiihdellä jonkun hikisen ukon kanssa :D

Kilpailun kulku poikkesi ainakin noista ihan hitaimmista massahiihdoista. Väittäisin, että tällä kertaa pidimme varsin mukavaa vauhtia koko matkan. Tietenkin pakollisia seisoskeluja lukuun ottamatta. Syynä varmasti oli se, että vetomiehiä riitti Pekkalasta aina Myllyllään asti. No todellista vetoa tarvitsi sitten tehdä viimeiset viisi kilometriä. Ratamestarille pitää kyllä vielä laittaa kiitos siitä, että rata oli kuin minulle tehty. Tasaista riitti ja mäetkin olivat ihan nyrkillä tapettavia.

Oma taktiikkani oli selvä. Takki niin auki kuin mahdollista ja toivoa, että muut sitä sitten sen verran säikähtävät, että esiharvennusta saadaan jo ihan vain puhumalla. Se kyllä kai onnistui yllävättävän hyvin tai se ei ainakaan tällä kertaa napsahtanut omaan nilkkaan ;) Onnekseni vielä maalissa kuulin, että kaikille hiihtäjille oli sattunut hieman huono päivä ja vielä aika huonot sukset :D Minulla ei kyllä näitä ongelmia ollut vaan aurinkoinen päivä siivitti hiihtotranssin uusiin sfääreihin ja Kojootin laittamat sukset aivan uudenlaiseen liukuun :D Ja annoinhan minä sen normaalin tasoituksen, eli muilla tuossa kärkiryhmässä näytti olevan juottajia aina vauvasta vaariin ympäri latua, kun itse hiihtelin reppuselässä loppukiriä myöten.

Palkinnot olivat sitten loistavat. Paalua tuli sen verran että, saan juhannuksen CDA IM -kisan lennot ja sitten sykemittarin. No nyt sitä sitten aletaan olla tuossa sykemittauksessa alan huippua. Kesä ja syksy minulla meni ilman minkäänlaista mittaria tai edes kelloa. Tammikuussa sitten menin hankkimaan halvimman mahdillisen mittarin Arjan painostuksesta, toistuvista ruokailusta myöhästymisistä juohtuen. Nyt minulla on sitten mittari, joka piirtää käyrää niin, että tämä meikälaisen komppuutterikin varmaan menee tukkoon... Toivotaan tosiaan, että tuo mittari menee sitten suoraan vauhtiin ja hapenottoon :D

Hiihtokausi

Nyt alkaa olla meikäläisen hiihtokausi pikku hiljaa ovella. Paketti on ainakin omasta mielestäni ihan tiukka. Ensi viikonloppuna aloitetaan Tervahiihdolla, sitten viikon päästä on vuorossa Pogosta. Loppuhuipennuksesti viikko Pogostasta on edessä Vuokattihiihto ja Helenan hiihto samana viikonloppuna. Kun nämä hiihdon syventävät opinnot on takana niin sitten vielä samaan syssyyn on SM -kisat, jossa edessä on ainakin 50 ja, jos viestiin valitaan niin, sitten 10 alle.

No tuosta taitaa tulla normi 300 km kilpaa kolmessa viikossa, eli totennäköistä on, että pientä zombimaisuutta voi olla havaittavissa tämän jakson jälkeen. Etukäteen olen miettinyt kyllä jo, että jos jokin noista massahiihdoista menee huonosti niin Helena jää silloin väliin. Se ei kuitenkaan ole tarkoitus, vaan tavoitteena on saada kunnon sijoitus MassaRankingissä. SM 50 ei vielä ole sen kummempia tavoitteita, mutta jos vaan lipit pelaa ja silmät ei pahasti seiso päässä, niin oishan aika legendaarista päästä antama lausuntoja hiihdontilasta syvässä luennointiasennossa :D