Välillä valmennuspuolella

TRIvaimon valmennusprojekti alkaa pikku hiljaa lähestyä ensimmäistä kunnon välietappia. Onhan noita hyviä paaluja ollut jo aiemminkin, mutta nyt on kuitenkin kyseessä ehkä se oikea ultimatetesti, jota varten on valmistauduttu pari vuotta.

Kaikki lähti aikanaan siitä kun vedimme vedon Suomen johtavien TRIvalmentajien yllyttämänä, että jos Arja pääsee täydenmatkan maaliin, niin minä pelaan puulaakijääkiekkoa vuoden. No silloin se ehkä nauratti, mutta nyt alkaa jo hymy hyytyä. Katsokaa vaikka videolta, rouvalla alkaa kuitenkin olla kuvassa jo kaksi h juoksua takana. Ei sitä todellakaan uskoisi, että tuo nainen ei pari kesää sitten pystyny ottamaan muutamaa juoksuaskelta enempää, saati sitten juoksemaan 20km pahaluontoisen astman takia.

Barcelonassa pakki sekaisin...

Kotona tosiaan vastaanotto oli kuin edellisen postin kuvasta. Noo, ei se syy nyt ollut ihan täysin meikäläisen kisa menestyksessä vaan myös siinä, että TRIvaimo pisti läpystä vaihdon (johon en siihenkään kerennyt) kuuden aikaan aamulla ja suihkaisi kohti Tallinnaa firman suunnittelu päiville.

Kisa ei siis sujunut ihan suunnitellusti, tai ei se oikein ees jääny yritykseksi. Tuloksena oli siis suhteelliseen komea ruokamyrkytys optimaalisella ajoituksella. Vaivat alkoivat viimeisen ruokailun aikana, puolituntia sen jälkeen kun kehuin Mertsille, että ei muuten oo meikäläisen tankkaukset sujunu koskaan näin nappiin. No viimeiset tyhjennykset sitten heitin juuri ennen kuin olisi pitänyt sännätä viivalle. Kisapäivä meni sitten pikku kuumeessa muiden sairastupalaisten (Tiina) kanssa kisoja seuraten. No kyllähän se taas aikansa v*t*tt* kuin pientä ankan poikasta syysmyrskyssä, kun kauden kisakasasta meni leijonan osa ihan vain noin lomailuun, joka sinänsä sekin oli ihan yhtä tyhjän kanssa kun ei paljoa ollu ruokahalua, eikä olutkaan maistunut. No, näillä meikäläisen sairastelu tilastoilla ei kuitenkaan kannata paljoa valitella, vaan pitää käydä vielä illalla pistämässä viking lotto vetämään, jos se vaikka napsahtaisi vielä toisen kerran viikon sisällä :D

Mutta itse kisasta. Kisa oli ihan kova tasoinen, keli kohdallaan, reitti tosi mukava ja olihan nuo etelän elävät lisänneet kisaan myös oman mausteensa:) Uinti oli hieman huonosti merkattu ja niin suuri osa ikäluokkalasista veteli ihan omat reitit päätyen rantaan ennätys ajassa. Pyöräilyyn oli keksitty ihan uusi ja paljon haastavampi tapa liputtaa porukkaa pihalle. Normaalien korttien sijaan lipetit pidettiin piilossa ja niinpä muun muassa naisten voittaja 200 muun henkilön mukana joutui diskattujen listalle. Kävipä vielä niinkin, että yksi suomalainen soitti kysyäkseen diskauksen syitä, niin hänelle todettiin, että "oho eihän sua ees kuulu diskata". Niin ja lopuksi kävi vielä niinkin, että Hasti oli tuloksiin laitettu sijalle kymmenen, mutta palkintojen jaossa 10 palkinnon kävi pokkaamassa ihan joku muu, eikä Merja vielä Suomessakaan ollut kovin luottavainen omaan kolmanteen sijaansa :D Eli tunnelma oli siis vähintäänkin paikallinen, eikä kyllä jättänyt ketään kylmäksi. Liekö lopullisia tuloksia vieläkään oikein julkistettu...

Viikonloppuna se alkaa...

Sunnuntaina alkaa siis uusi triathlonkausi. Saapahan nähdä näyttääkö kotona ensi tiistaina samalta kuin kuvassa, vai liekö täällä sitten iloisemmat tunnelmat :D Valmistautuminen on mennyt hyvin. Maanantaina kävin hakemassa pyörävauhtia tuolta Jämsänkosken suunnalta, jossa Tomppa antoi reipasta peesiä ihan koko rahalla. Verryttelyidenkin jälkeen pyörän mittari näytti 45 keskaria ja reidet punaista. Liekö mestarinkin noilla vauhdeilla olla syytä tulla mukaan Joroisille :D Eikä siinä kaikki, kävin päälle vielä oikein hieronnassakin.

Huomenna siis matka suuntaa kohti Barcelonaa. Edessä on puolimatkan kisa, jossa ainakin osanottajia riittää. Lisäksi kisa on suomalaisittain suorastaan mielenkiintoinen. Miehissä minä kohtaan nyt pitemmille matkoille tähtäävän Hastin ja naisissa on luvassa kaikkien aikojen kahden suuren kohtaaminen Bomanin ja Kivirannan välillä. Muutenkin tuleva viikonloppu on triathlonin Lanzarotella uusi voimakkaampi ja ketävämpi Pätkä ottaa mittaa muista suurista ja onpa vielä Tuukkakin tulessa Itävallan 70.3 kisassa.

Julkaistaanpa tässä kesän eka visailu. Kysymys kuuluu:

Kumpi voittaa MERJA vai TIINA?

Laittakaa veikkaus ja kunnon perustelut kommentteihin...

Meno altaa tasoittua

Kukas se siellä kärkkyy, no TRIvaimo tietysti! Selitys kuvalle on, että kävimme eilen avaamassa pesiskauden. Voitto oli komea 16-2. Meillä molemmilla viimeisestä pesis pelistä olikin vierähtänyt reilusti kymmenen vuotta, mutta eipä ole enää, tai taisi tuo TRIvaimo käydä jossain salareeneissä viime viikolla. Omalle kohdalleni kaikki tuon ajan onnistumiset kasautuivat, sitten ensimmäiseen lyönti vuorooni, jossa löin kaksi juoksua ja tein vielä päälle kunnarin.

Tässä omassa lajissa onkin nyt ollut hieman hiljaisempaa. Reenit on ollu vähän tahmeita ja varsinkin viikon ekassa uinnissa minulla oli varmasti joku riivaaja niskassa, oli se sen verran tahmeaa. Kun kerran selityksiäni on jo kehuttu ihan itselle asti niin lataampa tähänkin sitten pohdintaa päälle :D Tällä kertaa syy liene niinkin yllättävä, että keho ottaa veronsa. Pitkän pyörityksen päälle muutamia rauhallisempia päiviä, niin kyllä kai se roppakin alkaa vauhdin puutteesta valittaa. Hätä ei kuitenkaan ole vielä tämän näköinen, vaan päivän harjoituksessa alkoi pikku hiljaa tulemaan varmoja merkkejä...

Melekosta menoa ja meininkiä

Huh huh, tuli pidettyä pieni tauko näissä kirjoituksiskin. Syy ei varsinaisesti ollut se että olisin ollut kuvan kaltaisissa tunnelmissa ihan koko aikaa vaan pitemminkin ongelmat olivat kaikkea muuta. Viimeisen postauksen jälkeen on ollut semmoista haipakkaa, että melekein on oman nimeksäkin välillä unohtanut, mutta jälkeen päin voi kyllä todeta, että kylläpä tuota taas tuli vähän puuhattuakin. Nyt on koti lopullisesti Helsingissä ja asiat Kuopion kohdalta kutakuinkin järjestyksessä.

Tuli tuossa joissain rakosissa hieman tosin heitettyä reeniäkin. Olin tuon kuun vaihteen Mallorcalla, jossa kelit olivat kohillaan. Alla olevassa kuvassa on taas tuommoinen h*l*v*t*n hieno käyrä viimeisestä reenistä, jossa pyörä matkaa kertyi 155km ja juoksua 11km(42min), yhdellä kahvi tauolla. Kokonaisuudessaan leiri oli aikalailla onnistunut. (Leiriltä olisin kyllä kerennyt laittaa erikoisraportteja, mutta oman läppärin näppis sanoi sopimuksensa irti leirin ekana päivänä)

Leiristä palautuminen olikin sitten hieman taas legendarisempi. Saavuin kotia joskus seitsemän maissa, siitä sitten nopea kassin purku ja pakkaus, jonka jälkeen yöbussilla savon maille. Sieltä sitten heti saavuttua (7.30) suoraan autolla Vuokattiin jatkamaan opintoja. Onnekseni tuon päivän opinnot koskettelivat lähinnä ensiapua, joka minulla on kyllä hanskassa ennestään ;)

Vuokatin oppinoissa olikin taas ihan kivoja juttuja. Pääsimme leikkimään sähköllä ja tietenkin jostain syystä satuin olemaan taas vapaaehtoinen. Tuloksina taas todettiin seuraavaa; Minulla on kämmenessä aivan tosi paksu nahka. Kyynerhermossa impulssi kulkee 65m/s. Alfamotoneuroni altaissa oli pientä väsymyksenmerkkiä. Raegointi testeissä piti olla riittävästi ärsykkeitä, että mies edes kesti hereillä :D

Nyt sitten on aika hieman taas rauhoittua täällä uudessa kotossa ja alkaa keskittyä kohti kuunlopun kaudenavaus kilpailua, joka käydään Barcelonassa...

ps. eka kuva on Arjan maisterijuhlasta, josta poistuin autolla.