Jumissa Stadissa

No niin, tällä hetkellä pitäisi olla laskeutumassa Dyssendorfin kentälle ja siitä sitten jatkaa Mallorcalle tuossa iltapäivällä. Eipä kuitenkaan ole. Lennot sain jo eilen siirrettyä loppu viikkoon ja uusi yritys on torstaina. On se vaan kuitenkin keskimäärin kivempi mennä koneella ihan perille asti kuin uida tuo viimeinen satku :D

Pitää nyt toivoa, että nuo ennusteet helepottaa ja kevään ainoa kunnon TRIleiri onnistuisi ihan hyvän pituisena. Ainakin tuo sääennuste lupaili ihan OK kelejä nyt muutamaksi päiväksi kotimaahankin. Joten korvaavat reenit kyllä onnistuvat ihan tässä kotonakin jollain tavalla, mutta onhan se kuitenkin sitten vielä eri kun pääsee paukuttamaan lyhyissä oikein kunnon nousuun.

Reeni puolella on nyt koitettu toipua hiihtokauden rippeistä. Jalat on vielä vähän sekaisin noista reiluista vaparin pätkistä, mutta yläkroppa alkaa sitten jo pikku hiljaa antautumaan uinti hommiin. Mutta ei kai tässä kun häkää pönttöön ja toivoa, että nuo Islantilaiset pitäisi nuo tuhkat omassa pesässä ...

Nyt ne lumet on sitten loppu ...

Lappoonia, lappoonia ... Sukset on siis vaseliinissa ja monotkin menossa takaisin tehtaalle vaihtoon seuraavan kauden entistä kovempia taistoja varten. Laitetaanpa tässä kuitenkin vielä muutamia muistelmia tuosta hiihto kauden hienoa hienommastakin päätöksestä.

No ei tullut nyt voittoja tällä kertaa Lappooniassa, mutta hyviä muistutuksia kuintenkin siitä mistä tuossa hiihdossa on kysymys :D Oppitunteja tuli ainakin seuraavista aiheista: 1. Suksiralli on aina aika armoton kun hiihdetään hiihtäjiä vastaan. Suomeksi siis, että sattui vähän väärät kelit meikäläisen kalustolle. Suurin takaisku oli selkeästi kun ei enää siteet pysyneet kiinni edes epoksilla tuossa vanhassa luotto Trabantissa :D 2. Hiihtäjän pitää todennäköisesti hiihtää ainakin aika lähellä kisoja. Meni pikkuisen taas muistellessa oikeita liikkeitä, kun sulan tien hurmos kerkesi vallata ennen Muonioon hilautumista. Parasta kuitennkn se, että keskiviikon alkunousu meni ihan kivasti huipulle asti lyhyen matkojen kisojen puutteesta huolimatta 3. Kyllä se hiihto vaan on ihanaa. On se vaan mukavaa kun pääsee suksimaan oikein olan takaa kunnon kavereita vastaan, eikä tarvitse vain kerätä ohituksia yksin kepitellessä. Joka tapauksessa nyt kuitenkin tuntuu ihan hyvälle, jos tuon Trabin kaivelisi varastoista vasta sitten vaikka tuossa joulun alla :D

Mutta tuli tuossa sitten vielä eilen heti Savvoon pallaamisen jälkeen tehtyä taas jotakin Triathloninkin eteen. Pistettiin nimittäin alulle junioritoiminta Aquaterran nimissä. Tarkoituksena on nyt pitää tuommoinen triathlonin intensiivikurssi loppu kevään ja kesän aikana. Uraa uurtavaa tuossa koulussa on myös se, että mukana toiminnassa on triathlonseuran lisäksi myös hiihto, pyörä ja yleisurheilu seurat...

Kuvassa ollaan vielä Lappoonian valmistavissa harjoituksissa. Polar-Star on Trabin jälkeen varmasti toiseksi liukkain suksi :D