Leirikamaa

Unohdin sitten laittaa kertomuksen suoraan leirin jälkeen, mutta tuostapa tuntoja näin viikkoa myöhemmin ...

Barcaa

Se on reissu heitetty, tai kirjoittelen tätä vielä koneessä, että leiri höyryt välittyisivät parhaalle tavalla myös tekstin puolelle. Mutta siis vajaa pari viikkoa leireilyä takana ja jalat ajettu hiihtolankuista ratapölleiksi.

Leirin ohjelma oli aikalailla yksinkertainen. Lähinnä pyörää ja sitten jos ei sitä pysty niin muuta tilalle. Leiripaikkana oli Hotel Sant Jordi Calellessa, jossa olen aika monesti aikaisemminkin ollut. Paikka on myös sama, jossa Barcelonan Challenge kisat järjestetään. Leiri paikkana Calella on ainakin minulle aikalailla ihanteellinen. Pyörä reitit ovat hieman saaria isommilla teillä, jolloin tempofillarilla ajelu supsikkaampa, eikä toki pahaksi voi pistää vinstan ulkouima-allastakaan kylpylöilästä puhumattakaan :D

Leiri sujui pääosin ihan mallikkaasti. Toki muutaman kerran tarvitsi itselle muistuttaa, että kysymyksessä on kauden ekat kunnon pyörä kilometrit eikä huippuvauhti todennäköisesti löydy ekalla yrittämällä. Normaalia hiihto painotteisempi talvi kyllä näkyisen verran, että alku leiristä sai veivata minkä pystyi, mutta väsymistä ei juuri tapahtunut. Onneksi kuitenkin loppua kohti alkoi vauhti löytymään ja tähtiä näkymään :D Toisaalta pientä päänvaivaa herätti tilapäinen pyörä ratkaisu. P2 ei ollut aivan, niin mäyräkoiran mallinen kuin olisin tarvinnut. Onnekseni kuitenkin leirin aikana tuli Scorpionilta viestiä, että ensi kauden rungot olivat saapuneet ja ensi viikonlopun Sawon matkalla saan kesän pyörän alle.

Edessä on nyt niin sanottu kotijakso, kun talven/kevään matkustelut alkavat olla purkissa. TRIvaimo oli jo tehnyt laskelmia, että olen ollut aikalailla tasan puolet raskausajasta jossain päin menossa. Ja kylläpä tuon tässä istukellessa huomaa, että kotiin on mukava mennä kun aikalailla kuukauden asustellut putkeen hotellissa...