Krouvimpaa Tahkolla

Pitkästä aikaa saatiin kasaan leirin tynkää, kun kävimme Tahkolla tursaamassa Arjan viime kesäisen palkintoviikonlopun TahkonSpassa. Ei ollut pitkä matka tällä kertaa, koska paikka on nykyään oikeastaan normaalien lenkkireittien varrella. Ennnusteet lupaili aikalailla kalapakkaa keliä viikonlopulle, joten tempo jäi suosiolla kotia ja katolle nostettiin talven aikana rakenneltu Savolainencyclo.  

Tahkon ympäristöstä löytyi aivan loistavaa hiekkatietä ajettavaksi. Vaikka olen tuolla päin pyöräillyt aikalailla paljon, hiekkatiet ovat jääneet kokonaan huomiotta. Vajaa 90k märkää hiekkaa veti tehokkaasti voimat pois jaloista, 

Sunnuntaina sitten juoksun vuoro. Perustrailia ja tietä hiekalla ja lumella. Tuuri kävi, että kylmän yön jälkeen vielä lumiset latupohjat + moottorikelkkareitit olivat kovia, joten lumella juoksu pysyi mukavan vauhdikkaana. Vaikka yksi ns. uppurointipätkä väliin mahtuikin. Reitille sain kerättyä kolme puolentoistasadan nousua ja jalkoihin vähän painetta. 

BikeFittiä sawoksi

Muutamien viime vuosien aikana Suomeen on tullut jo jonkin verran tarjontaa kaupalliseen pyöränsovitukseen. Vaihtoehdot ymmärrykseni mukaan vaihtelevat aika fiilispohjalta vedettyjen, pyörän päällä tehtyjen sovitusten ja ainakin viestinnän mukaan, tarkkoihin tutkimuksiin perustuviin ja tunteja kestäviin mittauksien välillä.

Sovitus ei toimenpiteenä ole aivan yksinketainen. Esimerkiksi vääränlainen satula voi heittää lopputulokset aivan joksikin muuksi kuin pitäisi. Toisaalta haasteena on myös se, että muutoksiin tottuminen vie aikaa tuhansia kilometrejä. Legendaarinen tapa onkin muuttaa asentoa lähes jokaisella lenkillä ja olla varma siitä, ettei hyvää ajoa juurikaan pääse tulemaan ... Aihe on lähellä sydäntäni, koska olen jo muutamia vuosia tehnyt tarvittaessa ja pyynnöstä pyöränsovitusta. Oma sovitukseni perustuu pääasiassa yleisesti tunnustetuihin uskomuuksiin ja aiheesta tehtyihin tukimuksiin. Apuna olen käyttänyt pelkän silmän ja mittanauhan lisäksi myös jonkin verran esim. videoanalyysiä ja kuvasta tehtäviä mittauksia

Fysiologisissa mittauksissa huomioon otettiin jalan sisämitta sekä reiden, torson ja käden pituus. Mittaus tapahtuu laserin avulla.

Jokin aika sitten minulle tarjoitui mielenkiintoinen tilaisuus käydä itse kaupallisessa mittauksessa Forte Sportissa Kuopiossa. Forte tarjoaa RadLabor:in  kehittämää BikeScan -sovitusta. Sovitus tapahtuu mittaamalla tärkeimmät fysiologiset mitat ja pyörän mittaukset. Tuloksena saadaan satulan ja ohjaustangon sijainti suhteessa keskiöön. Asento voidaan laskea erikseen erilaisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettuihin pyöriin. Laskenta ottaa myös huomioon ajajan tason sekä mahdolliset fysiologiset ongelmat. Sovituksen hinta on 99€ ja ostaessa pyörän Fortelta sovitusta voi käyttää apuna jo pyörää valittaessa.

Pyörästä mitattiin keskiön, satulan ja kyynärkuppien paikat. 

Kohdallani sovitus osui aikalailla samaan suuntaan kuin olen oman asentoni rakentanut. Ehdotettu asento oli jonkin verran etupainotteisempi kuin käyttämäni asento. Ero ei tullut yllätyksenä, koska joudun omassa asennossani ottamaan huomioon muutaman selkärangasta tulevan rajoitteen sekä ylävartalon suuren massan. Esimerkiksi satulan etäisyys oli 3mm sisällä ehdotettusta, joka tarkoittaa sitä, että laskennassa käytettään todennäköisesti saamaa kaavaa jota itsekkin olen käyttänyt. 

Sijoitan pyöränsovituksen 4. tärkeimmäksi asiaksi kypärän, pyörän ja lukkopolkimien jälkeen pyöräilyä aloittaessa. Sovitukseen Forten tarjoama versio tuo ehdottomasti katetta sijoitukselle. Sovitus on suoraviivainen ja sen jälkeen ns. perusasetukset ovat kunnossa. Toisin päin sanottuna, jos asentoon joutuu sovituksen jälkeen tekemään suuria muutoksia (yli 1 cm) pitää perustelujen olla kunnossa. 

Päivitystä tilanteeseen

Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen. Suurinpana muutoksena ehkä meidän perheen jälleen Savolaistuminen heinäkuun aikana. Triathlonpuolella itse kerkesin käydä kyykkäämässä Joroisilla, muuten sitten huoltajan toimessa Triathlonvaimon tehdessä kesän pääkilpailut. 

Triathlonvaimo teki hurjan parannuksen omaan ½-matkan ennätykseensä. Parannusta viime vuodesta napsahti lähes tunti ...

Triathlonvaimo on lietsonut itsensä semmoiseen hurmokseen kesän aikana, että niin täyden kuin puolikkaankin ennätykset menivät kerralla uudelle tasolle. Tason nousu on huima huomioon ottaen, että harjoitteluun on pääasiassa käytetty työmatkaliikennettä :D Harjoittelun rytmitykseen oman säväyksensä ovat tietenkin tuoneet  2v taapero, meikäläisen reissut ja Vantaalla vaivannut hoitajien puute. Lisää Arjan reenistä voi lukea Arjan blogilta. 

Tahkolla on sen verran loistavat puitteet triathlonille, että siinä mielessä savolaistuminen oli oiva valinta.

Viikonloppu tuli vietettyä Tahkolla huolto/valmennnus/kannustus/reeni -hommissa. Ilmeisesti homma meni varsin onnituneesti, koska tiimiläiset tekivät mukavasti uusia ennätyksiä ja kisan jälkeen tutut ja tuntemattomat kiittelivät kannustuksesta. Tahko tarjosi upeat puitteet triathlonkilpailulle sekä harjoittelulle. Ensi vuonna Tahkolla on tarjolla puolikkaan lisäksi myös täysimatka ja saapahan nähdä, jos muutaman vuoden tauon jälkeen vetäisi täyden kisan kotimaassa ...

Ai niin ja pitää vielä kertoa tähän yksittäisen knoppina, että Suomen kisoihin vaaditaan ehdottomasti lisää katsojia. Olimme @triathlonhaasteen kanssa katsomassa kisaa reitin vaativimmassa nousussa. Kilpailijoista ainakin 30 kysyi tarvisemmeko apua ... no toki tämä saattoi johtua myös kannustajien huomattavan atleettisesta olemuksesta tai vaisusta kannustuksesta :D

Tällä kertaa Argoni ei päässyt tosi toimiin vaan palveli kannustusjoukkojen kuljettimena.

Joroisilla siis jatkui varma peruslinjaa "ei mihinkään". Toki tällä kertaa alla oli täyttämatkaa, matkustusta ja muutto, mutta en olisi silti osannut odottaa, että viimeiseen kahteen kilometriin tulee käytettyä 38 minuuttia :D Joroisten jälkeen tilanne on tasoittunut ja Kuopion jengillä on päästy paukuttamaan aika hyvää settiä. Takana on 2vk oikein loistava reenijakso ja suhteellisen varmat metkit on myös siitä, että ei mennyt ainakaan pahasti yli. Itse asiassa reeni on kulkenut nyt ensimmäistä kertaa ns. normaalisti talvitauon jälkeen, eikä reeni ole ollut pelkästän taistelua väsymystä vastaan. 

Tämä viikko onkin sitten taas kisaviikko ja sunnuntaina startti Köpiksessä. Tällä hetkellä fiilis ja kondis on aikalailla kohdillaan ja mikäli mitään odottamatonta ei tule, niin enpä kauheasti ihmettelisi vaikka ennätysen pintaan pystyisi taas naputtelemaan.

Argon alle

Pyörä pukilla

Tämän kauden ehkä suurin muutos on lopulta pyörän ja pyörämerkin vaihtaminen. Taisi viimeiset 6 vuotta tulla ajettua Scorpionilla. Jos Scorpionia pitää kuvata muutamalla sanalla, on kyseessä kursailematta tehty hyvä luotettava perus fillari. Nyt alle laitettu on Argon18 E-116 on oikeastaan aikalailla toisesta laidasta. Suuri osa ratkaisuista on tehty aerodynamiikan ehdoilla, sekä jokainen yksityiskohta on loppuun asti mietitty. Eilen pääsin siis ensimmäistä kertaa uuden työkoneen selkään. No ei kulttuurishokki nyt aivan älytön ollut, mutta shokki kuitenkin. Suurin ero, joka tuli heti esille oli Argonin rauhallisuus ja hallittavuus kovassa vauhdissa. En aikaisemmin ole juurikaan keskittynyt siihen kuinka pyörä vaimentaa tiessä olevat epätasaisuudet, mutta joku siinä täytyy olla että toisilla pyörillä voi ajaa aerossa huomattavasti huonommalla pinnalla. Toinen asia, joka selkeästi poikkesi siitä mitä osasin etukäteen odottaa ovat Argonin jarrut. Olin hieman skeptinen aerodynaamisesti sijoitettujen jarrujen tehoon, mutta yllätyksekseni sain todeta että ne olivat jonkin verran normaali maantie jarruja tehokkaammat. Ei pyöränvaihto aina mene ilman muitakin muutoksia. Olen viime vuodet ajanut perus pullojen sijoittelulla, eli pullot ovat sijoiteltu samalla tavalla kuin normaalistikin maantiefillarissa. Tähän perusteluna on ollut se, että tiputtamalla yksi pullo, menee helposti monen vuoden aerodynamiikka säästöt hukkaan. No nyt sitten on aika siirtyä enemmän triathlon/aero asetteluun. Kuten kuvassa varmana jatkossa ajan pullo käsien välissä ja mahdollisesti toisen nostan vielä rungosta satulan taakse. Jännä on sitten katsoa saadaanko pyörän aerodynamiikka parantamalla ihan kellossa näkyviä parannuksia.

Tunnelmat

Ellu ja kamat

En tiedä voiko sitä sanoa, mutta lapsen ja fillarin kanssa matkustaminen oli aika smooth noiden Venäjän suksi-waxi kokemusten jälkeen ja lisäksi vielä todella edullista. Mutta siis leirillä oltiin ja tultiin. Lisäksi leiri vielä sujui todella mukavasti ja taagikin oli yllättävän kohdillaan vaikka talven reeni ei ihan optimia ole ollut.

Sapluuna leirillä oli yksinkertainen: paljon pyörää ja jos ei pystynyt, niin sitten juoksua ja uintia. Sade muutti muutaman päivän sisällön juoksupainotteiseksi ja yksi päivä hieman keveni kun altaalle ei ehtinyt ennen siestaa. Vuoria tuli kuitenkin kierrettyä ihan omiksi tarpeiksi ja rasitus pysyi sen verran kohtuullisena, että nousujohteinen tahti säilyi hyvin loppuun asti. Ehkä tämän leirin se take home -ohje voisi olla se, että uinti kulkee aika paljon mukavammin, kun kevään ekat kilsat rullaa tripyörän sijasta maantiekoneella.  

Testiraportti: SpiroTiger GO

Sain 2011 vuoden alussa mahdollisuuden kokeilla SpiroTiger-harjoittelua osana harjoitteluani. Oma asenteeni on jonkin verran rajoittunut tuotteisiin, jotka keskittyvät yhteen ominaisuuteen. Toisaalta minulla oli myös kokemusta hengitysvastusharjoittelusta, josta lähinnä sain pään kipeäksi. Fysiologiantunnilla hengitys- ja verenkiertoelimistöä käsittelevässä osassa todetaan, että keuhkojen koko ja ventilaatio eivät rajoita maksimaalistahapenottoa, joten mitä hyötyä olisi harjoittaa hengityskapasiteetti suuremmaksi?

SpiroTiger on hengityslihaksia harjoittava laite. Laite ei vastusta hengitystä, eli ei siis lisää lihaksien voimaa vaan pikemminkin kestävyyttä ja opettaa lihaksien käyttöä. Toki normaalia suuremman tilavuuden myötä myös hengityslihasten voima harjoittuu. Pikaisella tutkimuskierroksella laitetta oli käytetty astmaatikkojen hoitoon, yskästä kärsivien hoitoon ja luonnollisesti urheilijoilla.

Laite on suhteellisen yksinkertainen. Laitteessa on pussi, joka valitaan harjoittelijan keuhkojen tilavuuden mukaan. Pussin kokoa voi säätää, mikä tulee tarpeeseen hengitystiheyden noustessa. Varsinaista vastusta ei voi säätää. Laite ohjaa hengitysrytmin ylläpidossa ja ventilaation koossa. Laitteen nerokkuus on siinä, että normaalitilanteessa hyperventilointi johtaa ennen pitkään tajuttomuuteen, mutta pussista takaisin tuleva hiilidioksidi korvaa liiallisen hapen ja tekee hengityslihaksiston harjoituksen mahdolliseksi.

Sain ohjeet harjoitteluun, jossa ventilaation kokoa ja frekvenssiä muunneltaisiin. Ohjelma oli pääpiirteissään hyvin normaali progressiivinen ohjelma. Kuitenkin aika nopeasti kävi selväksi, että minulla ei ollut varsinaista ongelmaa hengityslihaksien kunnossa. 5 litran pussilla harjoitellessa minulla ei juuri ollut ongelmia ja ventilaation nopeudenkin sain äkkiä anaerobisen kynnyksen tasoja vastaavalle nopeudelle. Joten normaali progressiivinen harjoittelu ei kohdallani (ainakaan omasta mielestäni ) ollut tarpeellista ja laite unohtui alun jälkeen hyllylle vähäksi aikaa (talvi 2011).

Talvella kuitenkin normaalit, pakkasesta johtuvat, ongelmat alkoivat hieman vaivata ja kaivoin laitteen hyllyltä. Ajatuksenani oli kokeilla laitetta tasatyönnössä tarvittavan hengitysnopeuden harjoitteluun. Koe tuntui heti onnistuvan ja muutamalla harjoituskerralla pystyin säilyttämään tehokkaan palleahengityksen, vaikka ylävartalon käyttö oli tasatyöntöä muistuttava. Metodista kyllä tuli hieman kommenttia kotona.

Kesää kohti käytin laitetta tilanteissa, joissa minulla oli taukoa varsinaisista hapenottoa vaativista harjoitteista ennen kisoja tai kovempia harjoituksia. Laite auttoi näissä tilanteissa siten, että harjoitteiden aikana hengityselimistön kivut harjoituksen jälkeen vähenivät. Kesällä käytin laitetta ennen uintiharjoituksia, joissa koin laitteen avaavan kylkien välisiä lihaksia helpottaen ja rentouttaen lihaksia uinnin aikana.

Harjoituksiin käytin itse luomaani protokollaa. En pyrkinyt progressiiviseen kehitykseen vaan käyttämäni pussin koko oli aina sama ja hengitystiheys oli valittu vauhtikestävyysalueen mukaisesti. Käyttämäni 5 litran pussi on noin. 0.5 litraa suurempi kuin mitä pystyn suorituksen aikana käyttämään urheilutilanteessa. Ventilaationopeus vaihteli 32 ja 37 välissä minuuttia kohden. Harjoituksen kestoa vaihtelin 2 ja 10 minuutin välillä.

Kuten jo edellä mainitsin, onnistuin mielestäni parantamaan talvella hiihdon aikaista hengityslihaksiston hallintaa. Toisaalta en myöskään kärsinyt talvella hengityselimistön kiputiloista. Laitteella oli myös selvä helpottava vaikutus valmistautuessa kovempiin rasituksiin. Uintia helpottava vaikutus oli huomattava erityisesti silloin, kun ylävartalo oli hieman jumissa kovan harjoittelun seurauksena. Olen käyttänyt laitetta nyt reilun puolitoista vuotta ja siitä on tullut osa kilpailuiin valmistautumista ja sairasteluista toipumista.  

Koin laitteesta olevan hyötyä harjoittelussani vaikka en usko, että laitteella oli mitään tekemistä hapenottoni kanssa. Toki joitakin ylilyöntejä tapahtui kun harjoittelu suoritettiin liian lähellä varsinaista harjoitusta. Suosittelenkin, että harjoitusta tehdään suhteellisen säännöllisesti ja riittävän lyhyen aikaa, jos kyseessä on kilpailuun valmistautuminen.

Suosittelenkin laitetta käytettäväksi hengitystekniikan harjoitteluun eri tilanteissa kuten tasatyöntö tai vaikka pyöräilyasento. Myös laitteella lämmittely tai hengityslihaksiston aktivointi voi olla hyödyllistä. Laitteesta voi myös olla hyötyä tilanteessa, jossa hengityselimistön käyttö on rajoittunut pitkittyneen sairauden tai astman seurauksena. 

Leirikamaa

Unohdin sitten laittaa kertomuksen suoraan leirin jälkeen, mutta tuostapa tuntoja näin viikkoa myöhemmin ...

Barcaa

Se on reissu heitetty, tai kirjoittelen tätä vielä koneessä, että leiri höyryt välittyisivät parhaalle tavalla myös tekstin puolelle. Mutta siis vajaa pari viikkoa leireilyä takana ja jalat ajettu hiihtolankuista ratapölleiksi.

Leirin ohjelma oli aikalailla yksinkertainen. Lähinnä pyörää ja sitten jos ei sitä pysty niin muuta tilalle. Leiripaikkana oli Hotel Sant Jordi Calellessa, jossa olen aika monesti aikaisemminkin ollut. Paikka on myös sama, jossa Barcelonan Challenge kisat järjestetään. Leiri paikkana Calella on ainakin minulle aikalailla ihanteellinen. Pyörä reitit ovat hieman saaria isommilla teillä, jolloin tempofillarilla ajelu supsikkaampa, eikä toki pahaksi voi pistää vinstan ulkouima-allastakaan kylpylöilästä puhumattakaan :D

Leiri sujui pääosin ihan mallikkaasti. Toki muutaman kerran tarvitsi itselle muistuttaa, että kysymyksessä on kauden ekat kunnon pyörä kilometrit eikä huippuvauhti todennäköisesti löydy ekalla yrittämällä. Normaalia hiihto painotteisempi talvi kyllä näkyisen verran, että alku leiristä sai veivata minkä pystyi, mutta väsymistä ei juuri tapahtunut. Onneksi kuitenkin loppua kohti alkoi vauhti löytymään ja tähtiä näkymään :D Toisaalta pientä päänvaivaa herätti tilapäinen pyörä ratkaisu. P2 ei ollut aivan, niin mäyräkoiran mallinen kuin olisin tarvinnut. Onnekseni kuitenkin leirin aikana tuli Scorpionilta viestiä, että ensi kauden rungot olivat saapuneet ja ensi viikonlopun Sawon matkalla saan kesän pyörän alle.

Edessä on nyt niin sanottu kotijakso, kun talven/kevään matkustelut alkavat olla purkissa. TRIvaimo oli jo tehnyt laskelmia, että olen ollut aikalailla tasan puolet raskausajasta jossain päin menossa. Ja kylläpä tuon tässä istukellessa huomaa, että kotiin on mukava mennä kun aikalailla kuukauden asustellut putkeen hotellissa...

Hola!

Nyt se on taas virallisesti talvi taaperrettu, kun eilen pääsin avaamaan TT-pyöräkauden kotoisissa olosuhteissa. Kyllähän se tosin taas nauratti seurailla kun muut suomalaiset olivat jo kisa touhuissa viikon verran ennen kun itse pääsi edes pyörän selkään :D

No eipä siinä. Omaan ensimmäiseen kisaan on aikaa vielä kuukausi. Aika kuluu sujuvasti taas Calellassa ja kerkeänpä vielä poiketa kotiin ennen kun kausi alkaa samassa paikassa ½-matkan kisalla. Kaikesta pienestä tekemisestä huolimatta reeni on ollut aikalailla syönnillään. Pakolliset levot Vuokatissa ovat tuntuneet hyvältä, koska reeniä on tullut ahmittua aikalailla silloin kun siihen ollut mahdollisuutta.

Saapahan nyt nähdä mitä on tulossa kesällä. Oma tuntuma on, että ennätykset luonnollisesti paukkuu. Harjoittelu on muuttunut ehkä jonkin verran enemmän kuin etukäteen ajattelin. Muutos on tapahtunut itse suosimaani K.I.S.S- harjoittelun suuntaan. Mielenkiintoista on katsoa minkälaista pohjaa talvella ulkona vietetyt päivät ovat luoneet harjoitteluun, kun tosi toimet alkavat huomenna Espanjan kamaralla.

Talvijuoksusta

Niin se taas lähti triathlontreeni käyntiin.  Alku ei ollut kovinkaan mehukas. Tervan jälkeen iskeneen mahataudin vuoksi ensimmäiset reenit olivat aika kalpeita, mutta siitäpä sitten lähdetty voimakkaasen nousuun.

Hyvää harjoittelunaloituksessa oli juoksun jopa yllättävän hyvä lyönti heti alkuaskeleista. Olen kehittänyt itselleni koulukunnan, jossa juoksu unohdetaan talveksi kokonaan ja opetellaan sitten uudestaan, kun töppönen alkaa tapailla maahan. Toki täällä etelässä asuminen on hyvä tuon taktiikan kannalta, koska tuossa Kehän jalkakäytävällä lumet pysyivät tänäkin vuonna nipin napin 2 kuukautta.

Juoksun pois jättämiselle minulla on muutama peruste. Ensimmäinen on, yllätys yllätys, hiihtäminen. Varsinaisesti hiihtämiselle juoksusta ei paljoa haittaa ole, mutta soppa alkaa mennä aika sekalaiseksi, jos samaan aikaan koittaa pitää yllä kahta eri hiihtotekniikkaa ja vielä kaikkia TRI-lajeja. Toinen peruste liittyykin sitten ihan vain lumella juoksun aiheuttamiin muutoksiin. Onko helpompaa palauttaa vähän kärsinyt lihaskestävyys, kuin alkaa korjata liukkaalla muuttunut askellus? Itselläni vastaus on ehdottomasti tuo ensimmäinen. Ei nimittäin ole ollut yksi kevät, kun lumella juoksun jälkeen, kun määrät on pistetty liian nopeasti ylös, tuloksena on ollut kipeytyneet polvet ja nippu akillesjännevaivoja.

Sveitsin muistoja

Jostain syystä tuolta Sveitsistä löytyy aika hyvin kuvia, joten laitellaanpa sitten muutamat kuvat ja huomiot sieltä. Olin itse tuolla ensi kertaa katsomassa täydenmatkankilpailua ja pitää kyllä myöntää, että kyllä siinäkin hommassa tekemistä ja huomioimista riittävän. Jossain on oikein kirjoitettu aiheesta, että urheilijan omasta tasosta riippimatta kannattaa käydä joskus katsomassa "omia" kisatapahtumia oman kehittymisen kannalta. Ja pitää kyllä myöntää kisan seuraaminen sivusta ei ollut aivan turhaa. Toki oman valmennusurani aikana olen jo monta kertaa tärmännyt tilanteesseen, jossa etsitään kysymyksiin "miten se tuon teki?" tai "miten tuo on mahdollista?" tai ennen kaikkea "miten tuon saa pois?", yli 2000 urheijan seuraaminen kolmessa lajissa pyörikin aika paljon näiden kysymysten äärellä.

Kisaa seuraamalla ainakin sain vahvistuksen sille, kuinka tietyn merkkinen pyörä tai tietyllälailla poikkeavat juoksukengät aiheuttavat hyvin saman tyyppisiä muutoksia eri urheilijoille. Mielenkiintoiseksi tämä muuttuu esimerkiksi, kun valmennettavalta tai miksei myös itseltä yritetään hieroa jotakin virhettä pois. Itse olen sitä mieltä, että jos välineet eivät "haittaa" suoritusta, niin tekniikkaongelmiakin esiintyy aika vähän, mutta välineiden tuottamat muutokset ovat hyvin yleisiä. Toki oikean tekniikan saavuttaminen vaatii tietyn määrän suoritteita! Tekniikoiden suorittamisessa hyvin kuvaava tekijä on rentous. Vanha Hawaiin triathlonisti totuus, että "väkisin tulee vain p*sk*", oli hyvin todettavissa. Oikeastaan mitä enempi aikaa kului sen enemmän oli yritystä porukassa. Toki tähänkin löytyy hienosti selityksiä tuntimääristä, mutta uskallan väittää että myös tuntien sisällöstä.

Sveitsin lähtöpaikalla oli reilu 2000 lähtijää. Naisille oli varattu oma alue.

Uinninkierroksen loppu muistutti lähinnä lohienkasvatusallasta.

"Heartnbrakehillillä" oli reilusti kannustajia.

Erilaisia juoksutyylejä riitti.

Rautarouvva-rojekti

Pitää tässä vähän puolustella hieman tätä lepsuuntunutta päivittelytahtia ja kertoa näistä muista tekemisistä. Tässä on tullut vähän oltua jo tuolla toppatakkipuolellakin sen verran, että illat menee mukavasti miettiessä.

Voisin hieman valottaa tuota TRIvaimon projektia, jossa nyt pahasti näyttää siltä, että on uranvaihto vielä tulossa meikäläisellekin. Hommahan lähti siitä, että 2007 lyötiin Arjan kanssa vetoa, että jos Arja pääsee joskun IRONMANin läpi, niin meikäläinen pelaa vuoden puulaakilätkää. No projekti on siis edennyt siitä aikalailla määrätietoisesti, mutta vain Arjan osalta :D

Lähtökohta oli, että Arjalle ei juuri ollut kestävyystaustaa, joskin aika hyvä yleinen liikuntakokemus. Projektisuunnitelma oli selkeä, talvi reeniä, jonka jälkeen muutama pikamatka. Kahden vuoden jälkeen tarkoituksena oli tehdä puolikas ja neljän vuoden päästä täysi.

Projekti on edennyt nyt suunnitelman mukaan. Ekalla puolikkaalla tavoite oli läpipääsy Boisesssa . Vauhdinjako ainakin onnistui, josta kertoi juoksun aikana reilun sadan pykälän parannus. Viime vuonna loppuajasta otettiin sitten pois jo 1.20 Joroisilla. Tuo oli melkein puolet enemmän kuin itse veikkailin Boisen kisan jälkeen.

Kuukauden päästä on sitten edessä se IRONMAN Sveitsissä. Arjan harjoittelu on ollut koko ajan määrätietoista. Lajien tekniikat ovat olleet kokoajan etusijalla ja niin sanottu kunnonkehitys on tullut siinä mukana. Tavoite on ollut oikeastaan tehdä käytettävällä ajalla mahdollisimman hyvä tulos ilman vammoja. Haasteina on ollut Arjan sairastama keskivaikea astma ja polvivamman kuntoutus.

Harjoittelu on toteutettu itsekin käyttämäni kaavan mukaisesti, jossa kausi jaetaan neljään osaan. Syksy käytetään vammojen ehkäisyyn ja jonkinlaisen yleiskunnon saavuttamiseen. Talvi käytetään hiihtoon ja yleisten taitojen kehittämiseen. Keväällä aloitetaan varsinainen lajiharjoittelu ja kesällä hiotaan kisavauhti ylle. Arjan blogilta löytyy paljon esimerkkiviikkoja tarkempi selvitys matkan vaiheista.

Tällä hetkellä homma vaikuttaa pelaavan hyvin. Kevään aikana käydyt kilpailut ja harjoitukset ovat kertoneet huimista perusvauhtien nousuista ilman sen kummempaa tehoharjoittelua. Viimeinen kuukausi voidaankin nyt käyttää kaikessa rauhassa loppuajan pienentämiseen, eikä normaalin plan äRrän (rescue) toteuttamiseen. No aina tietenkin kaikenlaista voi sattua ja IRONMAN-urheilussa yksi tärkein tekijä onkin ongelmien selvittämiskyky!

Toki on myönnettävä, että Arja on ollut kiitettävän sitoutunut harjoitusten toteuttamiseen. Uskallanpa sanoa myös, että olen sivussa itsekin kehittynyt aika paljon valmennuspuolella matkan aikana, johon eivät pienin syy ole liikuntatieteenopinnot JYUssa.

Tasurikoulu

Yleisön pyynnöstä, tai ainakin koska yksi lukija on ilmaissut varovaisen mielenkiintonsa aiheeseen, niin kirjoitellaanpa yksi posti tasatyönnöstäkin. Tätä on nyt tullut sen verran hangattua aiheena tuolla Vuokatin päässä, että sieltä tuo kiinnostunut tuskin on :D

Mutta mutta, ehkä tärkeintä tasatyönnössä on oikean sauvanmitan valinta. Itse suosittelen on ihan normaalia 85% omasta mitasta tai ehkä aavistuksen pidempää. Omana karvahattu pohdintana voisin heittää, että tuommoinen useita senttejä liian pitkä sauva aiheuttaa ongelmia tasatyönnön aktivoitumisjärjestykseen. Eli normaalissa tilanteessa tuo TT aktivaatio lähtee lantiosta ja etenee kehon kautta hartioihin ja sieltä käsiin. Liian pitkä sauva johtaa siihen, että tuo järjestys häiriintyy, jonka seurauksena vatsojen käyttö heikentyy, hartiat pullahtaa korviin, tai sitten ojentaja paukahtaa aikalailla nopeasti. Lopputulos on kuitenkin se, että hiihto tuntuu varmasti pahemmalta, mutta vauhti tuskin nousee. Lisäksi todennäköistä on,että lopussa vauhti kaiken lisäksi romahtaa. Tuo ristiriipunta (pumppu) tyyli on sitten hieman oma lukunsa, mutta sitäkään en suosittele niin kauan kun polvet toimii ja omat lonkat on tallella :D

Käsien osalta kyynärpäät kannattaa laittaa ulospäin ja kyynerpää saa joustaa jonnin verran sen jälkeen kun sauvat osuvat maahan. Ajatuksena tuossa on, että lihaksia saadaan hieman venytettyä, jolloin voimantuotto on taloudellisempaa ja nopeampaa. Tuommoinen vanha Jylhäläinen "kyynerpäät pitää" meininki kuuluu siis niihin aikoihin kun ladut olivat pehmeitä, eikä voimaa voinut ylenmäärin laittaa latuun. Tuolla on loistava opetus/motivaatiovideo aiheesta.

Itse harjoittelusta antaisin seuraavanlaisia suosituksia. Noissa meidän aavistuksen kieliposkessa tehdyissä mittaukissa on osoittautunut, että leuanveto vastaotteella ja punnerrus, jossa hypätään ja lyödään kädet yhteen, palvelevat ihan kivasti TT:n tarpeita. Muita hyviä harjoitteita ovat luonnollisesti dippi ja penkki. Lisäksi sitten reilusti erilaisia keskivartalo harjoitteita ja alatalja. Koska tuo TT rasittaa myös yllättävissä määrin jalkoja, ei kannata unohtaa noita erilaisia kyykkyjä. Sitten kun tuo perusharjoittelu ei tunnu enää kehittävän ja penkissäkin satku heiluu kivasti, niin tuolla on tukku hyviä harjoitteita siihen miten se voima saadaan sitten pihallekin!

Tuosta aerobisesta puolesta huolehtisin hiihdon ja erityisesti tasatyönnön lisäksi soutamalla ja (maasto)pyöräilemällä. Eihän nuo perus jalkalenkitkään pahoja ole, mutta jos tarkoituksena on tasatyöntää 90 km, niin uskallan väittää että muutakin tarvitaan. Ja jos uinti onnistuu, niin pitäisin sitä myös yhtenä parhaista harjoitus metodeista varsinkin tuolla palauttavalla puolella.

Lisäideoita ja kommentteja voi esittää tuonne kommenttien puolelle ...

Satulan korkeudesta

Kun kerran tuo ajoasento keskustelu on lähtenyt noin hyvin liikenteeseen, niin laitetaan vielä vettä myllyyn lempi aiheeni satulankorkeuden muodossa :D Lempi aiheeksi satulankorkeus on noussut siksi, että kaksi vuotta olen haeskellut korkeutta oikeaksi ihan vain kokeilemalla. Hauskinta kuitenkin on se, että satulan korkeus on loppujen lopuksi päätynyt samaan korkeuteen, kuin näillä mittaus menetelmillä laskettu korkeus. No, on se kyllä välillä ollut aika kaukanakin siitä :D

Minkälaisiin korkeuden määritys menetelmiin olen sitten törmännyt? Oikeastaan mittaus menetelmiä on kaksi. Satulan korkeuden voi laskea jalansisämitasta tai määrittämällä polven kulma kun poljin on ala-asennossa. Kolmas, ei niin noissa tieteellisissä artikkeleissa käytetty keino, on tietenkin ihan vain katsomalla, mutta se vaatiikin sitten hieman kokeneemman silmän ja toisaalta oman satulankorkeuden määrittäminen on aika hankalaa :D

Jalansisämitasta korkeuden määrittämiseen on kaksi keinoa. Sisämitan voi kertoa 0.883lla. Saatu tulos kertoo suositeltavan etäisyyden kampikeskiön ja satulankeskikohdan välille. Toinen keino on kertoa sisämitta 1.09llä. Tätä mittaa käytetään etäisyydeksi polkimen ja satulan keskikohdan välille kammen ollessa alhaalla. Tarkempaa tutkimusta en ole mittaus tapojen välillä lukenut, mutta jos puujalka logiikalla lasketaan kammenpituuksia kerrottujen etäisyyksien erotuksesta vaikuttaisi, että jonkinlaista yli ja ali arviointia syntyy kun jalan mitta poikkeaa keskimitoista (85cm-90cm).

Toinen tapa on sitten tuo kulmanmittaaminen. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu merkkaamalla reisiluun molemmat päät ja nilkan keskikohta. Kulman mittaaminen tapahtuu näistä tiedoista. Itse kulman voi määrittäminen tapahtuu jalan ollessa ala-asennossa. Kulma voidaan mitata joko pakarasta nilkkaan tai nilkan etupuolelle syntyvästä kulmasta (kuva edellissä postissa). Jos mietitään tuota pakarasta aukeavaa kulmaa niin SlowTwitchin mukaan se tulisi olla 140 ja 150 asteen välissä. Artikkeleissa joita olen lukenut on käytetty kulmana nilkan etupuolella väliä 25 ja 35 astetta. En tiedä sitten mistä tuo ero johtuu kun ainakin äkkiä luulisi, että muunnos on ihan vain vähentää kulma 180sta.

Kuten jo aiemmin olen viitannut, eräässä tutkimuksessa (2007) oli vertailtu sisämitasta ja kulmasta mitattuja korkeuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla tehon tuottoa ja vammojen ehkäisyä. Tässä tutkimuksessa todettiin, että satulankorkeuden määrittäminen kulmasta olisi parempi keino, koska lasketut satulan korkeudet sijoittuivat kulma asteikolla myös suositusten ulkopuolella. Kulman ollessa väärä havaittiin muutoksia tehon tuotossa ja vamma alttiudessa.

No joo tuossappa sitten pohjaa … Eli, jos taas lukijoilla olisi kommentteja tai kokemuksia aiheesta niin saataisiin keinot kunnon syyniin ...

Syksy on säätäjän aikaa

Syksy on säätäjälle ehdottomasti parasta aikaa. Kaikkea voi kokeilla, aikaa on yllin kyllin, eikä lenkilläkään käydä niin paljon, että paikat kerkeisi jumittua. No ei nyt ehkä niinkään, mutta kuitenkin nyt on aika tehdä muutokset, jos meinaa niitä muuttaa seuraavaksi kaudeksi. Itse olen varmasti malli esimerkki siitä miten säätämistä ei tehdä. Vaikka viime syksynä etsin asennon aika hyväksi, niin kyllähän se taas lähti käsistä kun uusi pyörä ja uudet mahdollisuudet tuli alle kevään korvalla. Sitten kun viimehetken korjaukset vielä suorittaa kisaviikolla, niin voi olla varma, että aika ruletiksi homma menee. Nyt pistän sitten oikein tänne julkisesti muistiinpanot siitä miltä ajattelin ajoasennon näyttävän, kun keväällä kirmaisen takaisin maakuntiin.

Satulakulmaksi olen hakenut 45 asteen kulmaa, joka kuvan perusteella pitäisi ihan hyvin paikkansa. Olkapään kulmaa laskin hieman 90 asteesta, koska se vähentee käsien jännitystä. Pitkä selkäni mahdollistaa kulman muutoksen.

Polvipedaali kulma on n.90a astetta, kuvassa jopa hieman akressiivisempi. Tärkeintä on, että kulma polvi ei ainakaan jää pedalin taakse etuasennossa.

Ala-asento on se tärkein. Polvikulmana käytän n 150 astetta, kun maantie kuskeille suositus kulma on 140-150 välissä. Triathlonasennossa polvikulma voi olla suuremmasta päästä, koska sen pitäisi helpottaa juoksemista. Tämä kulma sitten vaikuttaa juuri satulan korkeuteen, joka on ollut SE ongelmani :D. Lukemieni tutkimusten perusteella satulan korkeus on parempi määrittää juuri polvikulmasta, eikä kertomalla jalan sisämittaa 0,883, koska tuossa kertolasku tavassa eri ihmisten polvikulma voi vaihdella yli suositus kulmien. Lonkan kulma on 86 asteetta. Tutkimuksissani en ole vielä päätynyt muuttamaan sitä, mutta tuollainen kulma syntyy kun satula on muutaan sentin poljinakselin takana.

Nyt on siis kuvat tiskissä :D Jos lukijoilla on noista huomautettavaa, kysymyksiä tai ideoita niin laitelkaa vapaasti kommenttiin. Vastailen ja kokeilen niitä sitten parhaani mukaan ...

Joulun odotus

Viime kirjoituksessa oltiin vielä Levin tunnelmissa, joten tässä muutamassa viikossa on kerennyt tapahtua vaikka mitä, eikä vähimmäisenä ole se fakta, että joulu on jo ovella.

Aloitetaan kuitenkin alusta, eli aivan ensimmäisenä triathlonliiton liittokokouksen tunnelmiin. Kokoushan käytiin heti tuon minun Levin reissuni jälkeen, joten siellä tämän meidän perheen edustus lepäsi täysin TRIvaimon harteilla. Olinhan itsekin fyysisesti läsnä, mutta tuon henkisen puolen kanssa oli vähän niin ja näin. No paineiden kasaaminen tuotti kuitenkin hyvän tuloksen ja TRIvaimo on nyt triathlonliiton hallituksessa. Siksipä kuvassa onkin tällä kertaa TRIvaimo aikalailla tasan vuoden takaisissa tunnelmissa Puolanmaalla.

Muuten omat tekemiset on pyörineet vaihteeksi ;) aikalailla urheilun parissa. Lenkkeilyä on tullut jonkin verran ja tuli tuossa pyörähdettyä pääsykokeissa Jyväskylän yliopiston liikuntateknologian maisterin koulutusohjelmaankin. No molempien aiheiden tulokset alkavat näkyä sitten toivottavasti ensi vuoden puolella.

Tähän loppuun voisin vielä listata alkukauden harjoittelussa klassikoidenlistalle nousseita harjoituksia:

• Hiihto 100km
• Hiihto 4h, sisältää: tunti ilman sauvoja + tunti tasatyöntöä
• Pyörä 100km loskassa. Muuten ihan OK. Legendaariseksi lenkin teki 30km sakkolenkki, joka kuitenkin kuitattiin nauramalla asian huomattuamme ja toisaalta kerkesimme myös hyvin ennen pimeän tuloa katuvalojen alkuun
• Lenkki, jossa Tempo räjähti. Tämä oli toinen kerta kun näin on käynyt 20 vuotta kestäneellä yhteisharjoitusten saralla ja harjoitusta oli kuitenkin takana vain reilu 4h. No nousi Tempolle lenkin jälkeen sitten kuumekin 13 vuoden tauon jälkeen :D
  

Kesän viimeinen lenkki

Huomenna on vuorossa kesän viimenen maantiepyöräily ja sitten koittaa siirtyminen ihan vaan tuon cyclon selkään. Matkaan lähdetään Tempon kanssa ja tarkoituksena on vetää Lastukosken kierto. Tietenkin jos tuonne TBlle ilmaantuu muita niin kaikki ovat tervetulleita.

Reissulle oli annettu säävaraus ja kuinka ollakaan kuten ylhäältä näkyy niin sään haltija on kerrankin vastoin kaikkia odotuksia pienen ihmisen puolella ;) tai ainakin tuo ,joka sen tekemisiä koittaa lukea. Huomenna nähdään sitten sattuuko tuo loistava rako sitten niin kuin pitäisi vai koittaako syksy noin sata kilsaa ennen maalia. No mikäpä se mukavampi tapa lähteä matkaan kuin pieni urheiluaiheinen tankaruno :D

Mies ja pyörä
Tempokin aika kyörä.
Matka loputon
miesten reitti tukala.
Maalis olo mukava.

Kisaviikko

Jep, jep nyt on harjoitteet siinä mallissa, että on vain tuo viimeistely tekemättä. Harjoitus on vuorossa keskiviikkona. Muuten aika on kulunut rattoisasti muiden suomalaisten kisailijoiden ja kannustajien seurassa pyöriessä.

Omiin henkikökohtaisiin kannatusjoukkohini kuuluvat tällä kertaa tietenkin TRIvaimo, mutta saarelle on myös saapuneet appiukko ja TRIvaimon veli. Muutenkin saarella on aika tavalla suomalaisia kilpailijoita ja kannattajia, onpa tuo Järveläinen luvannut toimia maajoukkueen henkilökuntana tarpeiden ilmetessä...

Itse en vielä ole kummemmin lähtölistoihin kerennyt tutustua, mutta Suomesta kantautuneet huhut ovat kertoneet, että aiemmin urani kohokohtana pitämääni viime vuotista lähtönumeroa 7 on hilattu nyt vielä muutamalla paremmaksi, eli 4:ksi. Joten urani on saanut uuden merkkipaalun jo ennen kuin kanuuna kajahtaa... Saapahan nähdä jatkuvatko uskottavuusongelmani numeroiden hakutilanteessa, koska viime vuonna minulta varmisteltiin muutamaan kertaan, että oliko se seiska vai seitsemänsataa ;)

Hyvä lähtö numero on kyllä muutenkin kova juttu. Tämä saari on kuitenkin sen verran sekaisin tuosta tapahtumasta, että pelkällä lähtönumeron mainitsemisella pääsee mukavasti eri paikkoihin. :D Pitääpä muuten kokeilla irtooko Joroisten S-marketista maitoa heinäkuussa, jos lähtönumerokomitea arvostaa minut sielläkin korkealle ;)

Yleisesti ottaen valmistautuminen on mennyt suunnitelmien mukaisesti ilman sen kummempia p*sk*halvauksia. Mitä nyt tuo TRIvaimo on pitänyt muutaman kerran pistää tuohon ulos jäähtymään, sitä paitsi se nyt on kuitenkin aika normaalia ;) Vaikka jonkinlainen jännitys on totta kai ollut eri asteilla olemassa täällä koko ajan, mikä on huomattavissa eritoten ylilyönteihin taipuvaisuutena, olen nekin mielestäni pystynyt väistelemään yllättävänkin hyvin (tähän asti)...

Kuvassa kirjoitan tätä tekstiä ja kuten näkyy niin ajatus pidetään kasassa vaikka väkisin ;)

TRIvaimo raportoi...

...jo taallakin! Teemu paineli juoksemaan pariksi tunniksi vuorille, joten sain ohjelmakseni etsia nettiyhteyden ja kirjoitella nopeat kuulumiset!

Lamminta on riittanyt ja treenit ovat sujuneet odotetusti. Rauhassa on pystynyt keskittymaan harjoituksiin ja kisaa odotellaan "kutkuttavan jannittavissa" tunnelmissa! Toissa aamuna riensimme starttipaikalle uimaan niin tohkeissamme, etta sitten parkkisakon kuittasimme takaisin tullessa. Kuitenkin kohtuus kaikessa ja 2,5 € ei viela kaatanut vuosibudjettia.

Huhut kertovat, etta startti tapahtuu viikon paasta numerolla 4. Loistavaa, ensi vuonna siis vielakin pienemmalla! ;D

Ensimmäiset päivät Lanzarotella

Tällä kertaa lähtö oli niin reipas, ettei kerennyt edes viimeisiä sanoja kirjoittaa. Perille kuitenkin päästiin ja nyt valmistavat reenit ovat jo hyvällä mallilla. JA mikä parasta, kunto tuntuu loistavalle...

Matka meni todella hyvin. Luxustakin saatiin kokea, sillä reissun ensimmäinen yö vietettiin Hiltonissa, toisaalta meille jäi myös aikaa piipahtaa Barcelonassa oikein keskustassa ja sielläpä tarjoiltiinkin yksi paras koskaan saamani kala-ateria. No, oli matkassa myös pieniä yllätyksiä. Vuokra-auto oli vaihtunut isompaan, majoitus oli siirtynyt lähemmäksi rantaa ja sokerina matkalaukut tulivat perille päivän myöhässä. Laukkujen viivästymiselle, muuten oli aika legendaselitys: ”Barcelonassa satoi vettä.”

Sunnuntaina laukkuja odotellessa meillä oli aikaa nauttia ja lomailla, kun tosiaan muutakaan ei voinut ;) Niinpä kävimme tsekkaamassa Teguisen markkinoiden uusimmat uutudet ja turistien (vielä meitä enemmän ;) ) eri paistoasteet, sekä fiilistelemässä pyörälenkin kovimmissa kohdissa. Laukut sitten tulivat luvattuna aikana, sepä olikin sitten tuon rentouttavan osion surma ja tarkoitti takaisin arkeen palaamista, eli Scorpparin selkään siirtymistä. Vaikka mikäpä tuolla ”hiilikuitu unelmalla ” on jauhaessa ;) Kun tuolla kunnolla tuli jo kehuttua, niin pitää vielä lisätä, että onpa muuten saari pienentynyt viime vuodesta ja tuulikin on tyyntynyt aika tavalla ;)

Ykköskuvassa TRIvaimo tarkastaa korumuotia yöhousuissa ;)

Kakkoskuvassa minä itse riehun Atlantissa, jossain Kanarian tuntumassa...

Kolmosessa on ei väsynyt, mutta onnellinen Teräsmies.

Vikaviikko

Tästä se sitten lähti, viimeinen viikko ennen matkustamista Lanzarotelle. Viikonloppu meni ihan normireenejä tehdessä ja nautiskellessa vallitsevasta kehon tilasta. Nyt viikolla otan aika kevyesti ja onpa se lupaamani hierontakin varattu ja ohjelmassa huomenna...

Lanzalle lähtö on osaltani aikalailla mielenkiintoinen. Jos viime vuoteen verrataan, niin kuntoani ei juurikaan voi edes verrata siihen. Silloin olin vetänyt suhteelliseen puhdasoppisesti yli kauden hiihdot, joihin olin alunperinkin lähtenyt puolikuntoisena. Lopputuloksena oli, että Lanzalle lähtiessä minulla oli takana kutakuinkin kuukauden ehyt harjoittelu takana.

Kulunut kausi taas on mennyt huikeissa tunnelmissa. Hawaiin kilpailun jälkeisen "masennuksen" jälkeen urheilu on ollut jotenkin aivan toisenlaista, legendaarista iloittelua. Takana onkin tammikuusta asti kestänyt todella ehyt harjoitusputki, jota kilpailut ovat mukavasti rytmittäneet, jopa kipeäksi tulemiset ovat ajoittuneet niille varatuille jaksoille ;) Suurempi muutos on ollut myös, että olen ottanut vastuun omasta valmennuksesta, toki apua on ollut saatavilla tarpeen tullen. Ainakin tällä hetkellä valinta on tuntunut hyvältä.

Ai niin, onpa muuten tuo kisakalenteri jäänyt julkaisematta tässä tohinassa, mutta tässäpä olisi suhteellisen lopullinen:

24.5. Lanzarote Ironman, Espanja
27. - 29.6. Pyöräilyn SM-kilpailut, Pori
12.7. SM-puolimatka, Joroinen
19.7. SM-perusmatka, Kuopio
2.8. 70.3 Ironman Antwerpen, Belgia
31.8. 3O MM-kilpailu Almere, Hollanti
11.10. Hawaii Ironman, Yhdysvallat (?)

Kuva on TRIlehden lukijoille tutunoloinen, se on otettu talven yhdistelmäreenien yhteydessä.

No taidanpa tästä hyökätä tuohon reinerin kyytiin ennen kuin tippa pyörähtää linssiin herkistellessä...

EDIT: Ainakin Savossa on nyt keli kuin morsian. Eilen pärjäsi hyvin lyhyissä, mutta tänään sitten jo palelti tuulipuvussa hehehhehhe...