Norseman 2016

Se on sitten kauden ensimmäinen pääkilpailu takana. Tulos ei ollut sitä mitä hain, mutta olihan siinä yhtä ja toista. Sija oli TOP 10, joka nyt oli ns. minimitavoite.

Kisa lähti hyvin käyntiin. Pääsin helposti kärkiryhmään alkukiihdytyksessä ja pysyinkin siinä jonkin aikaa. Ennen puoltaväliä vauhti osoittautui hieman yliampuvaksi ja jäin hieman porukasta, kuitenkin pystyin jatkamaan omaa hyvää uintia ja uin aivan loppusuoralle asti kärkiryhmän ja pääjoukon välissä. Pieni sekaannus laitureissa uinnin lopussa maksoi sen verran, että pääjoukko meni minusta ohi. Sain kuitenkin paikattua tilanteen toiseksi nopeimmalla vaihdolla, jolla ohitin lähes kaikki edellä olleen ryhmän kilpailijat.

Pyörään lähdin hieman edellisvuotta rohkeammin. Tavoiteena oli olla 10. ja 15. välissä ensimmäisen nousun päällä, mikä onnistuikin, koska sijoitus oli 13. paikkeilla. Sää tunturissa oli aika rapsakka. Lämpö oli +5 paikkeilla, lisäksi vesisade, sumu ja kova tuuli toivat omat mausteensa. Pyörä kulki tavoitteen mukaan. Ajoin nousut 330 watin paikkeilla ja muuten miten pystyin. Viimeiseen nousuun tosin jouduin hieman tinkimään, mutta sijoitus pyörällä vaihteli 7. ja 10. välillä mikä oli edelliseen vuoteen hyvä parannus.

Kaikki kuitenkin muuttui viimeisessä laskussa, jossa kärsin rengasrikon. Sain renkaan nopeasti vaihdettua, mutta kohmeisin käsin onnistuin jäädyttämään sormen kiinni pumppuun ja sitä irrotellessa patruunalla täytetty rengas myös tyhjeni. Sen jälkeen pysäyttelin ohi ajajia ja viimein onnistuin löytämään auton, jossa oli pumppu. Tuomareille soitetun puhelun jälkeen sain luvan täyttää renkaan ja pääsin jatkamaan matkaa kohti vaihtoa. Paikka, jossa vahinko tapahtui oli jo huoltokieltoaluella ja oma huoltoni oli kerennyt ohittaa minut  ja odotteli T2:lla. Hukkasin säädössä reilu 25 minuuttia, jonka hävisin vaihtoon mennessä takanani ajaneelle kuskille.

T2 saavuin aikalailla viilennettynä. Onneksi jäljellä oli kuitenkin vielä mara, jossa varmasti lämmöt kyllä nousisivat. Laaksossa oli lämpimämpää ja juoksu lähti yllättävänkin mukavasti liikkeelle. Paras taagi ehkä jäi vuorenrinteellä kyykkiessä, mutta läpsyytelin kuitenkin reippaasti maaliin tehden päivän 4. nopeimman juoksun, joka on ihan OK “ylipainoiselle”.

Sijoitus oli 10., mutta ilman haaveria olisin pystynyt juoksemaan 4. tilasta. No aina ei onnaa, mutta renkaan kanssa olisi voinut käydä huonomminkin. Rikko tapahtui laskun hitaimmassa kohdassa ja melkein mikä muu kohta tahansa olisi tarkoittanut homman haltuun ottamista 80km/h vauhdissa. Tämä oli myös 2 kerta uralla, kun rengas menee kisassa, niin ei vielä voi epäonneakaan valitella. Tästä nyt sitten uusi mato koukkuun ja Luodon kanssa kohti ÖtillÖn aaltoja

Erikoiskiitos vielä omalle huoltotiimille ja B joukkueen retkueelle!!!

Kevään kuulumiset ja Challenge Venice

Nyt on hyvä aika pieneen välikatsaukseen ja yhteenvetoon kaudenavauksesta.

Puitteet kisalle olivat mahtavat

Eli suunnitelman mukaan kaudenaloitus ja kova buusti kesän treeniin haettiin viikonloppuna täydenmatkan kisasta Venetsiasta. Vuosien saatossa olen päättänyt, että minun on turha matkustaa ulkomaille tekemään puolikkaita kisoja. Ainoat kisamuodot, joissa menestymiseen haluamallani tavalla on mahdollisuuksia ovat täysimatka ja sittemmin nämä Xtreme-setit.

Kaudelle kerkesi tulla reilu 150 tuntia tritreeniä, toki pohjalla on työpaikkaliikuntaa ja muuta sekalaista hiihtelyä. Tunteina tuo ei ole kovin huima, mutta loppu on paikattu kokemuksella ja treenien suunnittelulla. Kevättä taaksepäin mietittynä, triathlonharjoituksista löytyy yksi harjoitus joka ei mennyt niinkuin piti, mutta vastaavasti harjoituksia, joissa olen pystynyt menemään kovemmin kuin olin suunnitellut on useita. Lopputuloksena pienen säädön jälkeen aika 8:30 ja sija 5. on aikalailla se mitä uskalsin etukäteen toivoa.

Kisana Challenge Venice yllätti positiivisesti. Uinti oli oma suosikkini, eli yhteen suuntaan ns. luonnollisella reitillä ja uskonpa, että ainakaan Suomesta ei tällä hetkellä löydy bussilasteittain henkilöitä, jotka ovat uineet Venetsiasta mantereelle. Tavoitteena oli rantautua pääjoukossa. Tämä suurin piirtein onnistui, pieni heikko hetki tiputti minut pienempään ryhmään pääjoukon taakse, mutta vahvalla lopulla pystyin nostamaan itseni pääryhmän perään uinnin lopussa. Uintiajat vaikuttivat siltä, että reitti saattoi olla hieman reilu. Oma uintinikin (toinen avovesi tälle kesälle) tuntui aikaan nähden hyvälle.

Takkiaukitaktiikalla kisoihin

Pyörä oli todella flät, mutta not so fast lukuisten käännösten, ja jossain kohdin kapeiden baanojen, vuoksi. Reitti oli hieno ja positiivinen yllätys oli järjestäjän onnistuminen reitin sulkemisessa huomattavasti ennakko-odotuksia paremmin. Oma pyörä oli alusta asti vahvaa. Tavoite 300w avg onnistui ilman ongelmia ja keskari 41km/h kertoo fillarin olevan tällä hetkellä kaikin puolin kunnossa. 140k asti minulla oli muutama kaveri peesissä, mutta apuja ei tällä kertaa tullut. Syykin selvisi, kun kaverit tippuivat lopulta vetoon tasaisella :) Jossiteltavaa jäi hieman sen suhteen oisinko hieman rohkeammalla taktiikalla pystynyt nousemaan kärkiryhmään. No Massimo sitä yritti ja tuli sitten selkä edellä vastaan hyvissä ajoin ennen vaihtoa. Pieni minuutin pummi minulle tuli kun edessäni ajanut järjestäjän moottoripyörä ajoikin yhdestä liikenneympyrästä takaisin päin ja huomasin tilanteen vasta siinä vaiheessa, kun yleisö alkoi osoitella toiseen suuntaan :)

Juoksu oli rakenneltu erittäin pienelle alueelle puistoon. Juoksussa vedettiin 5 kierrosta ja käännöksiä oli niin paljon, että ei kannata edes laskea. En ollut aivan tilanteen tasalla juoksun alussa, mutta lähdin naputtelemaan perusvauhtia. Vauhti kesti hyvin loppuun asti ja haaviin jäi perusmara 2:57.

Vaikken itse onnistunutkaan, 2/4 suomalaisesta nousi pallille

4. sija jäi 5 minuutin päähän. Ehkä ilman pummia ja turhia säätöjä tuomareiden kanssa T2:ssa, ja jos tilanne olisi ollut paremmin tiedossa, 4. sija olisi voinut olla mahdollinen, mutta tämä on jo todella turhaa jossittelua. Ainoa tapa parantaa tulosta olisi ollut saada reilun minuutin parempi uinti ja päästä kunnolla porukoihin heti fillarin alusta, mutta aina ei vaan jaksa.

Tästä on nyt hyvä panostaa swimruntreeniin, noissa lajeissa minulla on edelleen eniten tekemistä tuloksen suhteen. Pyörä tuntuu tällä hetkellä siltä, että suhteellisen vähällä saan tason pidettyä sellaisena, että yksinkin ajettuna se riittää 4:30 alitukseen.

Finntriathlon Tahko

Lauantaina siis naputeltiin Tahkolla Finntriathlon Kerää Koko Sarjan -sarjan päättänyt täydenmatkan kilpailu. Sarjasta kehkeytyi minun ja Tuukan välille mahtava kilpailu. Voitot menivät sopivasti ristiin ja eroa täydelle matkalle lähtiessä oli vain reilu minuutti hyväkseni. Käytännössä siis kaikki oli mahdollista...

Tahko on mahtava paikka triathlonkisalle. Kuva Markus Aspegren

Kilpailu lähti liikkeelle mukavan aaltoisella uinnilla. Omalta osaltani uinti ei ollut mitään erityisen vahvaa, mutta onnistuin kuitenkin karkaamaan Tuukalta heti uinnin alussa. Erinäisten vaiheiden jälkeen sain rannassa kuulla, että Tuukka ei ollut enää päässyt hajulle. Uinnin aikana muutamaan otteeseen luulin, että Tuukka olisi kontrannut alun hötkyilyni.  Pyöräosuudelle lähdin sen minkä vain pystyin ja toivoin, että Tuukka ei saisi kiinni saamaani reilun minuutin etumatkaa. Ero oli käynyt pienimmillään 40 sekunnissa. Raivokas aloitus alkoi kuitenkin tuottaa tulosta ja juoksuosuudelle lähtiessä olin saanut aikaiseksi mukavalta tuntuneen, reilun 6min eron. Juoksu lähti nakuttelemaan railakkaasta pyöräilystä huolimatta ok, 3h maravauhtia. Sain eron suurimmilaan 15min luokkaan ja  lopun "fiilistelynkin" jälkeen ero säilyi selvänä. 

Kiitokset vielä kaikille kannustajille, joita oli matkalla oikein mukavasti!

Maanantaina arki iski :D

Tahkon myötä alkavat kauden triathlonkisat olla paketissa ja talvi todella puskea päälle. Syksylle tuli vielä mukavaa tekemistä, kun Luoto houkutteli minut mukaan Solvallassa pidettävään Swimrun kilpailuun. Elikkä nyt on menossa tiukkaakin tiukempi märkkärin silpominen. Suuremmat lättärit ja superkelluttavan pulliksen posti toi jo aamulla. Ehkäpä vielä tuotakin reissua eeppisempi tulee olemaan Trivaimon kanssa käytävä Lost in Kajaani, josta kumpikaan ei tule selviämään voittajana...

Norseman 2015: Mustan paidan metsästys

Viikko piti sulatella tapahtunutta, mutta tässäpä vähän siitä mikä ei ole unohtunut. Homma siis lähti käyntiin jo aikoja sitten, mutta konkretisoitui ensimmäisen kerran noin vuosi sitten kun Tompan kanssa lyötiin kättä päälle lounaalla, että jos paikka napsahtaa Norselle, niin Tomppa on sitten se joka kantaa pullot. Paikkahan sitten napsahti ensimmäisenä suomalaisena PRO:na ja eipä aikaakaan niin olin norjalaisessa autolautassa märkkäri päällä odottelemassa, että minut poistetaan keulaportin kautta.

Uinnin lähtö oli siis ikimuistoinen. Lautasta hypättiin 4 metrin pudotus suoraan 10,5 asteiseen veteen, josta kauhottiin reilu sata metriä lätöpaikalle. Itse onnistuin viivyttelemään lautalla viimeiseen asti ja vältin turhan pitkän oleilun vedessä. Uinti lähti mukavasti käyntiin ja löysin haluamani paikan porukassa.  Uinti oli lyhennetty veden lämmön takia puoleen, joka ainakin jälkikäteen oli varmasti viisasta. Itsellä ei juurikaan ongelmia ollut veden lämmöstä ja varmasti koko 3.8k olisi mennyt, mutta kyllä tuossakin jonkin verran jo loppua kohti meinasi painin puolelle kääntyä tunnon lähdettyä käsistä. 

Uinti kuljetettiin autolautalla. Kuvan lautta on lavaste ja hieman prameampi kuin se oikea.

Pyörä alkoi napakasti. Ekassa nousussa oli nousumetrejä 1300 ja se kesti ensimmäiset 40km. Ajoin nousun tiukasti omalla IM-nousuteholla. Pataan tuli aika tavalla ja jälkeen päin voi arvioida, että olisiko voinut laittaa hieman lisää. Päälle kuitenkin pääsin, mutta sija oli valunut 10 paikkeilta sijaksi 30. Oli muuten aikamoinen itsetutkiskelun paikka pitää homma hallussa ja luottaa siihen, että sijoitukset ratkeavat vasta maalissa. No suunnitelma alkoi nousun jälkeen puremaan ja ekalla loikotuksella sain heti muutaman sijoituksen kiinni. Lisäsin vähän tehoa loppuihin nousuihin ja ainakin omilla sijoituksilla ajaviin olin selkeästi parempi laskuissa sekä loivissa osioissa ja mäetkin pysyin jo vähintään mukana. Kokonaisuutena pyörään ei ihan paras päivä sattunut, mutta NP 281, 6h pyörään on kuitenkin ihan ok. Pyörän lopussa olin nousut sijalle 16 ja takaa-ajo oli hyvällä mallilla.

Eka nousu oli lähes 40km pitkä ja minulle kesti lähes ikuisuuden.

Suuret nousumetrit ja 1,5kk tauko kunnon mäkien ajamisesta vaikuttivat sen verran, että juoksun alussa oli pientä painetta alaselässä ja ensimmäiset 8k meni vähän hiljempaa kuin olin ajatellut, mutta päässä oli kirkkaana että järjellä ajettu pyörä kuitenkin takaisi vahvan lopun ja että edelleen Gaustatoppenilla oleva sijoitus ratkaisee. No niinhän sinä kävi, että noin 8km kohdalla jalat vapautuivat ja ohittelu saattoi alkaa, Ilmeisesti aika monella oli ollut pyörässä taktiikkana ratkaista juuri siinä ekassa nousussa ja se alkoi näkyä... 20km juoksun jälkeen maali alkoi "häämöttää". Täytyyhän se myöntää, että aika vitsiltä siinä vaiheessa tuntui lähes 2000 nousumetriä korkeammalla sijaiseva maali. Mäen alle tullessa (25k) olin nousut sijalle n.11, josta myös Tomppa hyppäsi remmiin loppumatkaksi. Nousun eka osa 7.5k oli aika solidi 10% serpa. Etukäteen tiesin, että jos sen jaksaa juosta hyvin ylös se näkyy myös sijoituksessa. Ilmeisesti olin yksi nopeimmista juuri tuolla pätkällä ja sijoitus 32.5k kohdalla 7. Ekan setin jälkeen seuraavat 3k oli rennompaa muutaman prosentin nousua. Vauhti pysyi edelleen ok, mutta yksi jyrkemmällä ohitettu kaveri pääsi kuittaamaan, ennen finaalin, eli rakan, alkua. 

Huolto oli kaiken A ja O. Mukanani oli kolmen hengen kokenut tiimi ja kotimaahan jätetty data -tiimi/nostojoukot, joita ilman päivästä ei olisi tullut mitään. 

Rakka oli sitten aika legendaarista. Nopean kengänvaihdon jälkeen ampaisin reppu selässä Tompan peesiin ja aika nopeasti kuittasimme taas saman kaverin. Rakassa olosuhde vaihteli jokin verran, mutta sen hetkisillä jaloilla juokseminen oli aika haastavaa ilman kaatumista. Kivien lisäksi reitti oli täynnä paikallisia trekkaajia, joita pujotellassa ja kaatumista vältellessä homma lähti etenemään. Pariin kertaan ohitettu ranskalainen jäi kuitenkin iholle koko rakan ajaksi. Ero pysyi aika vakaana parissa kymmenessä sekunnissa. Kun meillä oli ns Puijollinen jäljellä Tomppa alkoi jo hieman huolestua tilanteesta, koska kiri oli takana alkanut... Pystyimme vastamaan iskuun. Loppuviitoitus oli merkattu hieman suurpiirteisesti, josta takaa-ajaja sai hieman apua. Lopun rappusilla sain kuitenkin vielä sykkeet ylös ja tuloksena 7. sija.

Maaliintulo oli tunteikas. Oman tiimin yhteiselo kokokisan ajan ja urheilijan riippuvuus huoltajista tuo jotakin erityistä ns. normaalin täydenmatkan fiilikseen. Kisana Norseman on todella hyvä kokonaisuus ja kokemuksena ehkä vielä mieleenpainuvampi. Kilpailuna Norseman vaati enemmän erikoistumista. Tuloksissa taisin olla paras ei-erikoismies ja ilmeisesti myös paras ensikertalainen. Paljon nousumetrejä sisältäneet kisat eivät ole oikein suosineet minua, mutta tässä kisassa pystyin tekemään hyvän kansainvälisen suorituksen vaikka kisan aikana noustiin yli 5000m. Kysymykseen menenkö uudestaan, voin jo nyt vastata, että ehdoton ehkä...

Suuret kiitokset vielä tiimille Tomppa, Arja, Saukko ja Data-tiimi!

Lisäksi suuret kiitokset tukijoilleni!

FAST sport nutrition

Argon18

Emfit

Mbody

OneWay

Suunto

Sekä iso kiitos kaikille, jotka jaksoivat seurata ja kannustaa. Sain todella poikkeuksellisen määrän tsemppausta ja onnitteluja kisan tiimoilta. Pakko on kyllä myöntää tämäkin, että siitä saa voimaa ja se auttaa jaksamaan, kun tuntuu, että kaikki Suomen triathlonistit ja vähän muutkin on hommassa mukana!!!

Norsemanin ennakkotunnelmat

Huomenna se sitten starttaa tämän kauden pääkisa Norseman Xtreme Triathlon. Eilen saavuttiin support teamin kanssa kisapaikalle ja samalla tutustuttiin pyörä- ja juoksureittiin koko matkalta. Tai jätettiin kyllä loppunousu suurimmaksi osaksi vielä kisaan.

20km juoksun jälkeen maali näkyy jo!

Aika nopeasti odotukset aivan ainutlaatuisesta kisasta saivat todellista vastinettakin ja veti koko porukan suupielet hymyyn ja silmät suuriksi. Vaikka maisemat tavallaan ovat kotoiset, niin reitti tarjoaa kunnon täkyjä niin jaloille kuin silmillekin. Olosuhteet vaihtuvat kuin vaimon mieli, mutta siihen pystytään varautumaan, kun huollossa on kolme ihmistä, jotka pystyvät keskittymään asiaansa koko ajan.

Näkymä loppunousun rinteestä.

Kesä on ollut kylmä täällä Norjassakin ja uintia on päätetty lyhentää 1900m, koska veden lämpötila 10,5 astetta. Uintia lyhennetään ensimmäistä kertaa koko kisan historiassa. Tämähän, kuten kaikki, passaa. Parasta on, että uintia ei jouduttu perumaan. Joskaan lautalta ei päästä nyt molskauttamaan, koska lähtö on rannasta. Norskit kysyivät, että enkö ole huolissani veden lämpötilasta, niin totesin Suomessa järvien juuri sulaneen, mikä on hyvä, koska jään palat raapivat muuten ikävästi käsiä.

Pyöräreitillä pääsee myös luukuttamaan huolella. Maisemat sielläkin on kohtuulliset.

Suunto.comin jutusta voi käydä lukemassa tarkempia tuntoja ennen kisaa. Huomenna kello soi 02.00 ja sitten täräytetään kaikkien aikojen kisa.

Norseman-viikko

Nyt on vuosi mennyt siitä, kun Tompan kanssa lyötiin lounaalla kättä päälle, jos sattuu Norseman -paikka tulemaan, niin myös huolto on kunnossa. Aika on kulunut nopeasti, koska nyt aika on kulumassa loppuun ja reissuun lähdetään keskiviikkona. Itsellä fiilikset ovat mahtavat hyvin menneen harjoittelun jälkeen. Finntriathlon -osakilpailuissa on tullut oikeastaan vain onnistumisia ja jopa lyhemmätkin kisat ovat kulkeneet parasta vautia ikinä.  

Nyt siis vielä lepoa ja ajatukset vuonomaahan :D

Joroisilla tuloksena SM-mitali muutaman vuoden tauon jälkeen. 

Koko perhe on ollut hengessä mukana. Tyttö on huutanut lähes jokaisella tarhasta hakureissulla että: "Isi tornin kautta!"

Trivaimo kanssa saatiin Majorkalla "laatu aikaa"

Vuorijuoksussa on puolensa myös maisemien vuoksi.

Lisää facebookissa!

Calella

Argon ei joutunut roskikseen,vaan viime kauden jälkeen tehdyt muutokset asentoon osoittautuivat varsin toimiviksi.

"Taas on se aika vuodesta kun matka käy kohti Calellaa. Tänä vuonna ajoitus on suunnitelman mukaisesti noin kk normaalia myöhemmin. Tällä hetkellä Norsemanille on vielä hyvin, eli sen 3kk aikaa ja leirillä tullaan paneutumaan vielä perusasioihin. Tällä kertaa leiri vedetään työpäivien säästamiseksi ns. lyhyenä. Kuusi reenipäivää ei palautusta, mutta ulkoilua senkin edestä. Luotto on vahva vanhaan trinistien sanontaa, että “Ei itseää viikossa niin väsyksiin saa, ettei kesäksi toipuisi.”

Ennen matkustusta oli aikaa seurailla, kun IM 70,3 kisattiin hotellin ympäristössä. Itsellä ei vielä tehnyt kisaan pahemmin mukaan viikon rummutuksen jälkeen.

Edellä lainaus matkalla kirjoitetusta ennakosta ... niinhän siinä kävi, että urheilun viedessä ennakko ja yhteenveto tulevat nyt samassa postissa :D Viikon verran tuli siis ajeltua tuttuja ja hieman uusiakin reittejä ympäri Cataloniaa. Tavoite tukevista tunneista ja napakoista nousumetreistä täyttyi hyvin oman kuntoni puitteissa ja tästä on hyvä palata kotoisaan reenirytmiin. Yllätykseksi vauhtikin tutuissa nousuissa oli parantunut, vaikka tehot olivat hieman normaalia matalammalla normaalia topakamman jaksotuksen (tai sen puuttteen) vuoksi.

 Kuuden ja puolen päivän saldo miellyttää. Mahdollista on, että tästä toipuu takaisin harjoittelemaan muutman lepo päivän jälkeen...