Pyörä pukilla
Tämän kauden ehkä suurin muutos on lopulta pyörän ja pyörämerkin vaihtaminen. Taisi viimeiset 6 vuotta tulla ajettua Scorpionilla. Jos Scorpionia pitää kuvata muutamalla sanalla, on kyseessä kursailematta tehty hyvä luotettava perus fillari. Nyt alle laitettu on Argon18 E-116 on oikeastaan aikalailla toisesta laidasta. Suuri osa ratkaisuista on tehty aerodynamiikan ehdoilla, sekä jokainen yksityiskohta on loppuun asti mietitty.
Eilen pääsin siis ensimmäistä kertaa uuden työkoneen selkään. No ei kulttuurishokki nyt aivan älytön ollut, mutta shokki kuitenkin. Suurin ero, joka tuli heti esille oli Argonin rauhallisuus ja hallittavuus kovassa vauhdissa. En aikaisemmin ole juurikaan keskittynyt siihen kuinka pyörä vaimentaa tiessä olevat epätasaisuudet, mutta joku siinä täytyy olla että toisilla pyörillä voi ajaa aerossa huomattavasti huonommalla pinnalla. Toinen asia, joka selkeästi poikkesi siitä mitä osasin etukäteen odottaa ovat Argonin jarrut. Olin hieman skeptinen aerodynaamisesti sijoitettujen jarrujen tehoon, mutta yllätyksekseni sain todeta että ne olivat jonkin verran normaali maantie jarruja tehokkaammat.
Ei pyöränvaihto aina mene ilman muitakin muutoksia. Olen viime vuodet ajanut perus pullojen sijoittelulla, eli pullot ovat sijoiteltu samalla tavalla kuin normaalistikin maantiefillarissa. Tähän perusteluna on ollut se, että tiputtamalla yksi pullo, menee helposti monen vuoden aerodynamiikka säästöt hukkaan. No nyt sitten on aika siirtyä enemmän triathlon/aero asetteluun. Kuten kuvassa varmana jatkossa ajan pullo käsien välissä ja mahdollisesti toisen nostan vielä rungosta satulan taakse. Jännä on sitten katsoa saadaanko pyörän aerodynamiikka parantamalla ihan kellossa näkyviä parannuksia.
