Palautumishöyryjä

Viikonlopusta on selvitty ja mahakin alkaa antamaan jo ihan normaaleja merkkejä. Koulua on vielä muutamia kokeita ja pitääpä tuonne muutenkin raahautua jonkin kerran. Siinäpä nuo tärkeimmät ;)

No aloitetaan tuosta tärkeimmästä ja kaikkia varmasti kiinnostavasta aiheesta, eli meikäläisen suolistosta. Pakki nimittäin oli aikalailla sekaisin tuommosen viikon verran kisan jälkeen. Syynä siihen oli tuo s**t*n*n meripitsa, joka oli hieman huonosti valmistettu. Siihen vielä se, että en itse ihan riittävän vakavasti suhtaunut tautiin, niin sai ihan tuommoisen mukavan varpusparvi jakson, mutta eipä tuo tautikaan mikään erikoinen ollut. Eilen kun se kuuli puhelimitse YTHSn hoitajan heleän äänen niin se lopetti saman tien. Mahataudin ehdoton kohokohta oli eilinen, kun tauti helpotti niin tilalle tuli tuon menetetyn viikon ruokahalu kerralla ;)

Mutta kyllä tuommonen aikatavalla hidastaa palautumista, toisaalta kuitenkin nyt tuli levättyä ihan kunnolla pakon edessä. Sunnuntaikin meni ihan sängyssä makoillessa. Ainoa aktiviteetti oli viedä tuo wannabee osasto päivän yhteisharjoitukselle. Kylläpä se muuten katkeroitti kun ei itse päässyt kauniiseen kesäsäähän polkemaan ;) No ehkä sitä saa vielä tänä kesänä polkea ihan riittävästi...

Kuvassa Kanarian karnevaalitunnelmia...

Hawaii express

Elikkä juna tuli ja juna meni, tälläkin kertaa yksi savolainen mukanaan (MPRO). Pikku kalat jätettiin tällä kertaa kasvamaan ja viimevuoden kasvamista hakenut Pätkä on taas liikkeessä uusin eväin... Joo, elikkä meikäläinen muuttaa nyt tähtäintään hieman pois tuosta suuresta ja keskittyy olennaiseen, elikkä niiden eväiden tekemiseen.

Mutta kotiin on taas löydetty ja kassit on purettu. TRIvaimolla on taas kohtuullinen kasa puitavana tuolla kylppärin puolella, mutta eiköhän se siitä ennen juhannusta. Tämä päivä koostui ihan arjen asioiden hahmottelusta, kuten loppu kesän kilpailuihin ilmoittautumisesta ja muusta juoksevien asioiden hoidosta. Ekstrana kävin Pätkän kanssa puimassa kisa menestystä Savarissa ja pidin spartalaista uimakoulua TRIvaimon siskon kolme ja puoli vuotiaalle pojalle.

No, oli sitä muutakin tuliaista tuolta saaristosta kuin tuo kiven murikka. Viimeisenä iltana siinä palauttelun ohessa tuli vedettyä meriaiheinen pitsa. Seuraavana aamuna oli poika sen verran kalpee, että aloin jo itsekin epäillä palautusjuomien laatua. Tähän päivään jatkuneen kalpeuden syy sitten alkoi tänään selkäytyä, kuin täräytin tuonne meidän vessaan aika merelliset kalastussatama tunnelmat ;)

Kuvassa meikäläinen hinaa pyörälaukkua viimeisiä metrejä kohti kotia. TRIvaimo tosin totesi samoilla metreillä, että et sinä näytä yhtään urheilijalta, ennemmin jokin rumpusettiä hinaava punkkari;)


Ai niin TRIvaimolla on tiukka kertomus kisasta kaikille TRIpuolisoiksi hamuaville;)

Loisto kisa

Kisa tuli heitettyä... Kilpailu oli ylivoimaisesti urani paras, mutta Hawaiin lippuun se ei kuitenkaan riittänyt. Joten taitaapa nyt käydä niin, että Hawaii unohdetaan nyt vähäksi aikaa...

Tosiaan kilpailu oli paras mitä olen koskaan vetänyt. Uinti kulki todella hyvin ja vedestä nousin pääjoukon kärkikahinoissa. Pyöräilyosuus meni suunnitelmien mukaisesti ja parannusta viime vuoteen tuli varmasti suhteessa lähelle puolituntia. Juoksu oli sitten perusvarma vajaan 3h veto, joka oikeutti kisan 2. nopeimpaan maraton aikaan heti Pätkän jälkeen.

Tuosta Hawaiin paikan menetyksestä ei nyt oikein osaa olla pahoillaankaan, koska kisa meni juuri niin kuin olin suunnitellut, mutta kilpailun taso vaan oli niin kova, että toinen Savon mies vaan jäi rannalle. No mutta nyt on sitten aikaa ja mahdollisuuksia parantaa niitä ominaisuuksia, joilla olen jatkossa vieläkin kovempi;)

Jos jollakulla on hyviä ehdotuksia syyskuun kisaksi niin otetaan vastaan, laj(e)illa ei niin väliä kunhan aikaa vaan tuhraantuu emä tavalla ;)

Kuten kuvasta näkyy hymy oli herkässä loppuun asti...

Tankkaustunnelmia

Tassa viela erittain pikaiset tunnelmat tankkauspohnan huuruisista olosuhteista.

Eilen kaytiin Patkan kanssa viimeistelemassa kunto viimeiseen malliin perinteikkaalla harjoituksella, joka sisalsi kaikki perinteiset lajit. Voitanee sanoa, etta kummankin meno oli silla tasolla kun sen kuuluukin olla. Harjoituksen ainoan yllatyksen muodosti salaharjoittelusta kiinnijaanyt suomalaistriathlonisti! :D

Nyt tankkausponton pohja alkaa nakya, ja puhdistusaine pyoraa varten on hankittu. Joten eipa muuta kuin otetaan rennosti ja huomenillalla viedaan ratsu talliin lauantain rypistysta varten...

Yritan kereta pistamaan viela paremaa raporttia!

Kisaviikko

Jep, jep nyt on harjoitteet siinä mallissa, että on vain tuo viimeistely tekemättä. Harjoitus on vuorossa keskiviikkona. Muuten aika on kulunut rattoisasti muiden suomalaisten kisailijoiden ja kannustajien seurassa pyöriessä.

Omiin henkikökohtaisiin kannatusjoukkohini kuuluvat tällä kertaa tietenkin TRIvaimo, mutta saarelle on myös saapuneet appiukko ja TRIvaimon veli. Muutenkin saarella on aika tavalla suomalaisia kilpailijoita ja kannattajia, onpa tuo Järveläinen luvannut toimia maajoukkueen henkilökuntana tarpeiden ilmetessä...

Itse en vielä ole kummemmin lähtölistoihin kerennyt tutustua, mutta Suomesta kantautuneet huhut ovat kertoneet, että aiemmin urani kohokohtana pitämääni viime vuotista lähtönumeroa 7 on hilattu nyt vielä muutamalla paremmaksi, eli 4:ksi. Joten urani on saanut uuden merkkipaalun jo ennen kuin kanuuna kajahtaa... Saapahan nähdä jatkuvatko uskottavuusongelmani numeroiden hakutilanteessa, koska viime vuonna minulta varmisteltiin muutamaan kertaan, että oliko se seiska vai seitsemänsataa ;)

Hyvä lähtö numero on kyllä muutenkin kova juttu. Tämä saari on kuitenkin sen verran sekaisin tuosta tapahtumasta, että pelkällä lähtönumeron mainitsemisella pääsee mukavasti eri paikkoihin. :D Pitääpä muuten kokeilla irtooko Joroisten S-marketista maitoa heinäkuussa, jos lähtönumerokomitea arvostaa minut sielläkin korkealle ;)

Yleisesti ottaen valmistautuminen on mennyt suunnitelmien mukaisesti ilman sen kummempia p*sk*halvauksia. Mitä nyt tuo TRIvaimo on pitänyt muutaman kerran pistää tuohon ulos jäähtymään, sitä paitsi se nyt on kuitenkin aika normaalia ;) Vaikka jonkinlainen jännitys on totta kai ollut eri asteilla olemassa täällä koko ajan, mikä on huomattavissa eritoten ylilyönteihin taipuvaisuutena, olen nekin mielestäni pystynyt väistelemään yllättävänkin hyvin (tähän asti)...

Kuvassa kirjoitan tätä tekstiä ja kuten näkyy niin ajatus pidetään kasassa vaikka väkisin ;)

TRIvaimo raportoi...

...jo taallakin! Teemu paineli juoksemaan pariksi tunniksi vuorille, joten sain ohjelmakseni etsia nettiyhteyden ja kirjoitella nopeat kuulumiset!

Lamminta on riittanyt ja treenit ovat sujuneet odotetusti. Rauhassa on pystynyt keskittymaan harjoituksiin ja kisaa odotellaan "kutkuttavan jannittavissa" tunnelmissa! Toissa aamuna riensimme starttipaikalle uimaan niin tohkeissamme, etta sitten parkkisakon kuittasimme takaisin tullessa. Kuitenkin kohtuus kaikessa ja 2,5 € ei viela kaatanut vuosibudjettia.

Huhut kertovat, etta startti tapahtuu viikon paasta numerolla 4. Loistavaa, ensi vuonna siis vielakin pienemmalla! ;D

Ensimmäiset päivät Lanzarotella

Tällä kertaa lähtö oli niin reipas, ettei kerennyt edes viimeisiä sanoja kirjoittaa. Perille kuitenkin päästiin ja nyt valmistavat reenit ovat jo hyvällä mallilla. JA mikä parasta, kunto tuntuu loistavalle...

Matka meni todella hyvin. Luxustakin saatiin kokea, sillä reissun ensimmäinen yö vietettiin Hiltonissa, toisaalta meille jäi myös aikaa piipahtaa Barcelonassa oikein keskustassa ja sielläpä tarjoiltiinkin yksi paras koskaan saamani kala-ateria. No, oli matkassa myös pieniä yllätyksiä. Vuokra-auto oli vaihtunut isompaan, majoitus oli siirtynyt lähemmäksi rantaa ja sokerina matkalaukut tulivat perille päivän myöhässä. Laukkujen viivästymiselle, muuten oli aika legendaselitys: ”Barcelonassa satoi vettä.”

Sunnuntaina laukkuja odotellessa meillä oli aikaa nauttia ja lomailla, kun tosiaan muutakaan ei voinut ;) Niinpä kävimme tsekkaamassa Teguisen markkinoiden uusimmat uutudet ja turistien (vielä meitä enemmän ;) ) eri paistoasteet, sekä fiilistelemässä pyörälenkin kovimmissa kohdissa. Laukut sitten tulivat luvattuna aikana, sepä olikin sitten tuon rentouttavan osion surma ja tarkoitti takaisin arkeen palaamista, eli Scorpparin selkään siirtymistä. Vaikka mikäpä tuolla ”hiilikuitu unelmalla ” on jauhaessa ;) Kun tuolla kunnolla tuli jo kehuttua, niin pitää vielä lisätä, että onpa muuten saari pienentynyt viime vuodesta ja tuulikin on tyyntynyt aika tavalla ;)

Ykköskuvassa TRIvaimo tarkastaa korumuotia yöhousuissa ;)

Kakkoskuvassa minä itse riehun Atlantissa, jossain Kanarian tuntumassa...

Kolmosessa on ei väsynyt, mutta onnellinen Teräsmies.

Vikaviikko

Tästä se sitten lähti, viimeinen viikko ennen matkustamista Lanzarotelle. Viikonloppu meni ihan normireenejä tehdessä ja nautiskellessa vallitsevasta kehon tilasta. Nyt viikolla otan aika kevyesti ja onpa se lupaamani hierontakin varattu ja ohjelmassa huomenna...

Lanzalle lähtö on osaltani aikalailla mielenkiintoinen. Jos viime vuoteen verrataan, niin kuntoani ei juurikaan voi edes verrata siihen. Silloin olin vetänyt suhteelliseen puhdasoppisesti yli kauden hiihdot, joihin olin alunperinkin lähtenyt puolikuntoisena. Lopputuloksena oli, että Lanzalle lähtiessä minulla oli takana kutakuinkin kuukauden ehyt harjoittelu takana.

Kulunut kausi taas on mennyt huikeissa tunnelmissa. Hawaiin kilpailun jälkeisen "masennuksen" jälkeen urheilu on ollut jotenkin aivan toisenlaista, legendaarista iloittelua. Takana onkin tammikuusta asti kestänyt todella ehyt harjoitusputki, jota kilpailut ovat mukavasti rytmittäneet, jopa kipeäksi tulemiset ovat ajoittuneet niille varatuille jaksoille ;) Suurempi muutos on ollut myös, että olen ottanut vastuun omasta valmennuksesta, toki apua on ollut saatavilla tarpeen tullen. Ainakin tällä hetkellä valinta on tuntunut hyvältä.

Ai niin, onpa muuten tuo kisakalenteri jäänyt julkaisematta tässä tohinassa, mutta tässäpä olisi suhteellisen lopullinen:

24.5. Lanzarote Ironman, Espanja
27. - 29.6. Pyöräilyn SM-kilpailut, Pori
12.7. SM-puolimatka, Joroinen
19.7. SM-perusmatka, Kuopio
2.8. 70.3 Ironman Antwerpen, Belgia
31.8. 3O MM-kilpailu Almere, Hollanti
11.10. Hawaii Ironman, Yhdysvallat (?)

Kuva on TRIlehden lukijoille tutunoloinen, se on otettu talven yhdistelmäreenien yhteydessä.

No taidanpa tästä hyökätä tuohon reinerin kyytiin ennen kuin tippa pyörähtää linssiin herkistellessä...

EDIT: Ainakin Savossa on nyt keli kuin morsian. Eilen pärjäsi hyvin lyhyissä, mutta tänään sitten jo palelti tuulipuvussa hehehhehhe...

Lehdistökatsaus

Viime viikonlopun matkoilla kohdalleni osui yllättävä tilanne katsellessani Saksalaista Triatlete lehteä. Siellähän se komeili meikäläinen ja vielä hymy takapuolessa asti.

Juttu ei harmikseni koskenut minua kovinkaan vahvasti, vaan lyhyesti kerrottuna käsitteli kuumuuden vaikutuksia suoritukseen. Kuva on otettu kevään Lanzaroten kilpailusta, jossa lämmön vaikutukset kohdalleni olivat positiiviset, eivätkä negatiiviset kuten jutussa väitetään.

Palauttelua ja reissukuvia

Kotiutuminen Lanzaroten reissulta venähti muuta seuruetta myöhäisemmäksi, sillä se tapahtui vasta lauantain puolella johtuen Tallinnan reissusta siinä välissä. Syy oli kuitenkin hyväksyttävä, sillä aiheena oli hääjuhlassa tarjottavien tuotteiden hankinta. Liekö hyvä eestiläinen ruoka ollut yksi osa palapeliä, mutta palautuminen on hyvässä vauhdissa ja se on sujunut ongelmitta. Tämä viikko vietetään vielä hyvin kevyen liikunnan parissa ja sitten laitetaan isompaa vaihdetta silmään. Oman lisämausteensa tuo myös tänään aloitetut työt uudessa firmassa.

Tiedoksi, että kesän kilpailukalenteri tullaan julkistamaan heti, kun se on uudelleen tarkistettu ja mietitty!

Seuraavassa vielä muutama otos Lanzarotelta:

Ennen kisaa kello 06.00. Hyvin keskittynyt ilme.

Kisan jälkeen. Tuloslista PRO-sarjasta.

Havaijin paikkaa hakemassa.









Vapautunut hymy.





Ja lopuksi. Toimitus on saanut tiedon, että Bomanin Tiina oli tuntenut pakottavaa tarvetta laittaa Teemun fanikuvan naislukijoiden iloksi sivuilleen. Ymmärrän. :) Koska allekirjoittanut ei voi kuitenkaan jättäytyä "huonommaksi", on tässä sitä iloa sekä nais- että mieslukijoille. Kuvassa olevia tarvitsee tuskin esitellä, mutta vaalea nainen on allekirjoittanut ja tumma mies legendaarinen Luc Van Lierde. ;)

Ironman Lanzarotelta lippu Havaijille

Lauantaina 19.5.2007 kisattiin Espanjan Lanzarotella Ironman -osakilpailu. PRO-sarjassa oli jaossa myös seitsemän paikkaa Havaijille Ironmanin MM-kisoihin Konaan. Ensimmäisessä Ironman-kisassaan Teemu sijoittui yhdeksänneksi ajalla 9:34:06 ja koska kahdella nopeammalla miehellä oli jo paikka Konaan sai Lemmettylä myös lipun Havaijille.

Lanzaroten kisan voitti Eneko Llanos Burguera (8:49:38), kakkosena maaliin tuli legendaarinen Luc Van Lierde (8:59:13) ja kolmanneksi ennätti Stephan Vuckovic (9:04:11). Kisapäivä oli loistava suomalaisittain, sillä Tiina Boman voitti kisan (9:58:41) johdettuaan sitä koko ajan! Tiina on ensimmäinen suomalainen nainen, joka on voittanut Ironman -osakilpailun. Kolmas suomalainen kisassa oli Kai Järveläinen, joka kisasi omassa sarjassaan (M40-44) sijalle 29. ajalla 11:03:37.

Teemun kisa huipentui hyvän uinnin ja "läpi vedetyn" pyöräilyn jälkeen aivan loistokkaaseen maratoniin. Selkiä tuli vastaan ja sijoitukset paranivat joka kierroksella. Tuloksena kisan toiseksi nopein maratonaika: 2:57:47, kun nopeimman ajan juoksi kolmanneksi tullut Vuckovic (2:56:04).

Lanzarotella oli hieno kisatunnelma ja kannustus oli mahtavaa. Seuraavaksi alkaa kova työ hyvien edellytysten luomiseksi Havaijia varten. Mies on kunnossa ja tavoitteet Konan kisaa ajatellen asetetaan seuraavien viikkojen aikana. Hyvien edellytysten ja tavoitteiden, sekä urheilullisten että taloudellisten, etenemistä ja saavuttamista voit seurata näiltä sivuilta kesän aikana. Sivuille päivitetään myös uutisia kesän muista kisoista ja kuulumisia harjoittelusta että elämästä yleensä.

Tule mukaan matkalle Havaijille!

Terveisin, Teemu ja Arja Lemmettylä