Viikonloppu kului varsin onnistuneiden harjoitusten parissa. Syynä lienee itsenäisyyspäivän mukanaan tuomiin muutamiin vapaa päiviin. Lisäksi keli oli mukavan lämmin ja sopiva ulkoliikuntaan. Niinpä torstaista lähtien tuli tehtyä kolme pyöräharjoitusta ja pari uintia.
Lauantaiaamuisin löydän itseni yleensä uimahallilta tekemästä viikon perusuintia. Tämä viikonluppu kuitenkin poikkesi normaalista sillä käytössä oli normaalin lyhyen altaan sijasta juhlava 50 metrin allas. Tästä riehaantuneena normaaliharjoitus venyi itsellen ihan juhlaviin 8 kilometrin lukemiin.
Viikonloppuna tapahtuneen lumien sulamisen myötä myös pyöräkelit muuttui loistaviksi. Tänään oli vuorossa ensi kertaa kauan puhuttu Muuruveden kierron cyclocross versio. Lenkillä on mittaa 130 km, josta n. 30 kilometriä on hiekkatietä. Matka taittui mukavasti Tempon seurassa ja palliotte lenkistä saatiin, kun vajaan satasen kohdalla pullojen täytön yhteydessä vedettiin jäätelöt kesän muistojen kunniaksi...
Vaikka itselläni on takana varsin loistava viikonloppu mahtui siihen hieman huonompiakin uutisia. Triathlonvaimo nimittäin teloi itsensä vuoden viimeisessä salibändi;) turnauksessa taivuttamalla vasemman polvilumpionsa pois paikaltaan. Tämän seurauksena olen joutunut jo kertaalleen imuroimaan, joten nopea paraneminen on vähintäänkin toivottua...
Lauantaiaamuisin löydän itseni yleensä uimahallilta tekemästä viikon perusuintia. Tämä viikonluppu kuitenkin poikkesi normaalista sillä käytössä oli normaalin lyhyen altaan sijasta juhlava 50 metrin allas. Tästä riehaantuneena normaaliharjoitus venyi itsellen ihan juhlaviin 8 kilometrin lukemiin.
Viikonloppuna tapahtuneen lumien sulamisen myötä myös pyöräkelit muuttui loistaviksi. Tänään oli vuorossa ensi kertaa kauan puhuttu Muuruveden kierron cyclocross versio. Lenkillä on mittaa 130 km, josta n. 30 kilometriä on hiekkatietä. Matka taittui mukavasti Tempon seurassa ja palliotte lenkistä saatiin, kun vajaan satasen kohdalla pullojen täytön yhteydessä vedettiin jäätelöt kesän muistojen kunniaksi...
Vaikka itselläni on takana varsin loistava viikonloppu mahtui siihen hieman huonompiakin uutisia. Triathlonvaimo nimittäin teloi itsensä vuoden viimeisessä salibändi;) turnauksessa taivuttamalla vasemman polvilumpionsa pois paikaltaan. Tämän seurauksena olen joutunut jo kertaalleen imuroimaan, joten nopea paraneminen on vähintäänkin toivottua...
3 kommenttia:
Kyllä se imurointi tekee sulle ihan hyvää. Notkistaa reenistä jumiutunutta kroppaa. Suosittelen myös muita kotitöitä...voit löytää itsestäsi aivan uusia ulottuuuksia ja taitoja.
Silti pikaista parantumista triathlonvaimon polvelle (on se salibandy vaarallista sporttia), mutta älä heti paljasta, että pystyt jo tekemään kotitöitä. Anna Junnun tehdä vaan kun on päässy hyvään alkuun:)
Hyvä idea Tiina! ;D Tämän päivän lääkärissä käynnin jälkeen alkaa kyllä näyttää siltä, että sitten kun niitä kotitöitä voi tehdä, niin olen jo kypsä niitä tekemään.
Polvessa on vähän enemmänkin ilmeisesti mennyt asioita "sijoiltaan" ja yksityiselle on jo (ortopedille) aika varattuna... Mutta on se turvallista urheilla, kun on nuo vakuutukset kunnossa.
Minusta on jo hyvää vauhtia kehittymässä oikea kodinhengetär. Kotikaljat pistin porisemaan ja juoksulenkin yhteydessä pitää käydä hakemassa astianpesuainetta.
Toki TRIvaimon polveenkin on panostettu. "Lausuntoja" on nyt antanut viisi eri lääkäriä. Minun kohdalatani ikäävää on, että viisaimmat toipumisennusteet ovat olleet pisimpiä...
Lähetä kommentti