Norsemanin ennakkotunnelmat

Huomenna se sitten starttaa tämän kauden pääkisa Norseman Xtreme Triathlon. Eilen saavuttiin support teamin kanssa kisapaikalle ja samalla tutustuttiin pyörä- ja juoksureittiin koko matkalta. Tai jätettiin kyllä loppunousu suurimmaksi osaksi vielä kisaan.

20km juoksun jälkeen maali näkyy jo!

Aika nopeasti odotukset aivan ainutlaatuisesta kisasta saivat todellista vastinettakin ja veti koko porukan suupielet hymyyn ja silmät suuriksi. Vaikka maisemat tavallaan ovat kotoiset, niin reitti tarjoaa kunnon täkyjä niin jaloille kuin silmillekin. Olosuhteet vaihtuvat kuin vaimon mieli, mutta siihen pystytään varautumaan, kun huollossa on kolme ihmistä, jotka pystyvät keskittymään asiaansa koko ajan.

Näkymä loppunousun rinteestä.

Kesä on ollut kylmä täällä Norjassakin ja uintia on päätetty lyhentää 1900m, koska veden lämpötila 10,5 astetta. Uintia lyhennetään ensimmäistä kertaa koko kisan historiassa. Tämähän, kuten kaikki, passaa. Parasta on, että uintia ei jouduttu perumaan. Joskaan lautalta ei päästä nyt molskauttamaan, koska lähtö on rannasta. Norskit kysyivät, että enkö ole huolissani veden lämpötilasta, niin totesin Suomessa järvien juuri sulaneen, mikä on hyvä, koska jään palat raapivat muuten ikävästi käsiä.

Pyöräreitillä pääsee myös luukuttamaan huolella. Maisemat sielläkin on kohtuulliset.

Suunto.comin jutusta voi käydä lukemassa tarkempia tuntoja ennen kisaa. Huomenna kello soi 02.00 ja sitten täräytetään kaikkien aikojen kisa.

BikeFittiä sawoksi

Muutamien viime vuosien aikana Suomeen on tullut jo jonkin verran tarjontaa kaupalliseen pyöränsovitukseen. Vaihtoehdot ymmärrykseni mukaan vaihtelevat aika fiilispohjalta vedettyjen, pyörän päällä tehtyjen sovitusten ja ainakin viestinnän mukaan, tarkkoihin tutkimuksiin perustuviin ja tunteja kestäviin mittauksien välillä.

Sovitus ei toimenpiteenä ole aivan yksinketainen. Esimerkiksi vääränlainen satula voi heittää lopputulokset aivan joksikin muuksi kuin pitäisi. Toisaalta haasteena on myös se, että muutoksiin tottuminen vie aikaa tuhansia kilometrejä. Legendaarinen tapa onkin muuttaa asentoa lähes jokaisella lenkillä ja olla varma siitä, ettei hyvää ajoa juurikaan pääse tulemaan ... Aihe on lähellä sydäntäni, koska olen jo muutamia vuosia tehnyt tarvittaessa ja pyynnöstä pyöränsovitusta. Oma sovitukseni perustuu pääasiassa yleisesti tunnustetuihin uskomuuksiin ja aiheesta tehtyihin tukimuksiin. Apuna olen käyttänyt pelkän silmän ja mittanauhan lisäksi myös jonkin verran esim. videoanalyysiä ja kuvasta tehtäviä mittauksia

Fysiologisissa mittauksissa huomioon otettiin jalan sisämitta sekä reiden, torson ja käden pituus. Mittaus tapahtuu laserin avulla.

Jokin aika sitten minulle tarjoitui mielenkiintoinen tilaisuus käydä itse kaupallisessa mittauksessa Forte Sportissa Kuopiossa. Forte tarjoaa RadLabor:in  kehittämää BikeScan -sovitusta. Sovitus tapahtuu mittaamalla tärkeimmät fysiologiset mitat ja pyörän mittaukset. Tuloksena saadaan satulan ja ohjaustangon sijainti suhteessa keskiöön. Asento voidaan laskea erikseen erilaisiin käyttötarkoituksiin tarkoitettuihin pyöriin. Laskenta ottaa myös huomioon ajajan tason sekä mahdolliset fysiologiset ongelmat. Sovituksen hinta on 99€ ja ostaessa pyörän Fortelta sovitusta voi käyttää apuna jo pyörää valittaessa.

Pyörästä mitattiin keskiön, satulan ja kyynärkuppien paikat. 

Kohdallani sovitus osui aikalailla samaan suuntaan kuin olen oman asentoni rakentanut. Ehdotettu asento oli jonkin verran etupainotteisempi kuin käyttämäni asento. Ero ei tullut yllätyksenä, koska joudun omassa asennossani ottamaan huomioon muutaman selkärangasta tulevan rajoitteen sekä ylävartalon suuren massan. Esimerkiksi satulan etäisyys oli 3mm sisällä ehdotettusta, joka tarkoittaa sitä, että laskennassa käytettään todennäköisesti saamaa kaavaa jota itsekkin olen käyttänyt. 

Sijoitan pyöränsovituksen 4. tärkeimmäksi asiaksi kypärän, pyörän ja lukkopolkimien jälkeen pyöräilyä aloittaessa. Sovitukseen Forten tarjoama versio tuo ehdottomasti katetta sijoitukselle. Sovitus on suoraviivainen ja sen jälkeen ns. perusasetukset ovat kunnossa. Toisin päin sanottuna, jos asentoon joutuu sovituksen jälkeen tekemään suuria muutoksia (yli 1 cm) pitää perustelujen olla kunnossa. 

Päivitystä tilanteeseen

Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen. Suurinpana muutoksena ehkä meidän perheen jälleen Savolaistuminen heinäkuun aikana. Triathlonpuolella itse kerkesin käydä kyykkäämässä Joroisilla, muuten sitten huoltajan toimessa Triathlonvaimon tehdessä kesän pääkilpailut. 

Triathlonvaimo teki hurjan parannuksen omaan ½-matkan ennätykseensä. Parannusta viime vuodesta napsahti lähes tunti ...

Triathlonvaimo on lietsonut itsensä semmoiseen hurmokseen kesän aikana, että niin täyden kuin puolikkaankin ennätykset menivät kerralla uudelle tasolle. Tason nousu on huima huomioon ottaen, että harjoitteluun on pääasiassa käytetty työmatkaliikennettä :D Harjoittelun rytmitykseen oman säväyksensä ovat tietenkin tuoneet  2v taapero, meikäläisen reissut ja Vantaalla vaivannut hoitajien puute. Lisää Arjan reenistä voi lukea Arjan blogilta. 

Tahkolla on sen verran loistavat puitteet triathlonille, että siinä mielessä savolaistuminen oli oiva valinta.

Viikonloppu tuli vietettyä Tahkolla huolto/valmennnus/kannustus/reeni -hommissa. Ilmeisesti homma meni varsin onnituneesti, koska tiimiläiset tekivät mukavasti uusia ennätyksiä ja kisan jälkeen tutut ja tuntemattomat kiittelivät kannustuksesta. Tahko tarjosi upeat puitteet triathlonkilpailulle sekä harjoittelulle. Ensi vuonna Tahkolla on tarjolla puolikkaan lisäksi myös täysimatka ja saapahan nähdä, jos muutaman vuoden tauon jälkeen vetäisi täyden kisan kotimaassa ...

Ai niin ja pitää vielä kertoa tähän yksittäisen knoppina, että Suomen kisoihin vaaditaan ehdottomasti lisää katsojia. Olimme @triathlonhaasteen kanssa katsomassa kisaa reitin vaativimmassa nousussa. Kilpailijoista ainakin 30 kysyi tarvisemmeko apua ... no toki tämä saattoi johtua myös kannustajien huomattavan atleettisesta olemuksesta tai vaisusta kannustuksesta :D

Tällä kertaa Argoni ei päässyt tosi toimiin vaan palveli kannustusjoukkojen kuljettimena.

Joroisilla siis jatkui varma peruslinjaa "ei mihinkään". Toki tällä kertaa alla oli täyttämatkaa, matkustusta ja muutto, mutta en olisi silti osannut odottaa, että viimeiseen kahteen kilometriin tulee käytettyä 38 minuuttia :D Joroisten jälkeen tilanne on tasoittunut ja Kuopion jengillä on päästy paukuttamaan aika hyvää settiä. Takana on 2vk oikein loistava reenijakso ja suhteellisen varmat metkit on myös siitä, että ei mennyt ainakaan pahasti yli. Itse asiassa reeni on kulkenut nyt ensimmäistä kertaa ns. normaalisti talvitauon jälkeen, eikä reeni ole ollut pelkästän taistelua väsymystä vastaan. 

Tämä viikko onkin sitten taas kisaviikko ja sunnuntaina startti Köpiksessä. Tällä hetkellä fiilis ja kondis on aikalailla kohdillaan ja mikäli mitään odottamatonta ei tule, niin enpä kauheasti ihmettelisi vaikka ennätysen pintaan pystyisi taas naputtelemaan.

Tyttö tuli!

Onpahan taas ollut tapahtumia! Ja eikä vielä mitään turhanpäiväisiä. Ns. kisakauden aloittaneen Barcelonan kisan jälkeen kävin vielä pyörähtämässä Vuokatissa hiihtokongressissa, mutta siitäpä sitten alkoikin tämän kesän kovin odotus. Ja niinhän siinä sitten kävi, että pari viikkoa sitten meille syntyi terve ja jampakka tyttölapsi. Äitiinsä on sen verran tullut, että ajoitus on kohillaan! Olin suunnitellut olevani noin kuukauden kotona tytön tupsahdusta varten ja niinhän se tulikin noin puolivälissä. Myös synnytyksen alku oli vähintäänkin kuin oppikirjasta. Tulimme juuri Jukolan viestiä katsomasta kun tyttö ilmoitti tulevansa.

Mitäpä tähän voi muuta todeta kuin, että hienoin kesä ikinä! Tässä on nyt isäkin sitten joutunut osallistumaan vauvanhoitoon ja miksipä ei, koska onhan se vaan niin hienoa. Ylpeänä voin myös todeta, että johdin vaipanvaihtotilastoa pitkään, joskin nyt ollaan jo vähän laskuissa seottu :D

No jotta nyt ei kuitenkaan ihan vauvablogin puolelle kaikkine ihmeellisine ongelmineen siirrytä, niin laitetaan vähän riatloniakin loppuun. Olen tainnut unohtaa julkaista omat kauden kilpailuni, mutta nehän ovat Rothin Challenge ja Kalmarin Ironman Sweden. Eka täysimatka on siis vuorossa jo reilun viikon kuluttua. 

Testiraportti: SpiroTiger GO

Sain 2011 vuoden alussa mahdollisuuden kokeilla SpiroTiger-harjoittelua osana harjoitteluani. Oma asenteeni on jonkin verran rajoittunut tuotteisiin, jotka keskittyvät yhteen ominaisuuteen. Toisaalta minulla oli myös kokemusta hengitysvastusharjoittelusta, josta lähinnä sain pään kipeäksi. Fysiologiantunnilla hengitys- ja verenkiertoelimistöä käsittelevässä osassa todetaan, että keuhkojen koko ja ventilaatio eivät rajoita maksimaalistahapenottoa, joten mitä hyötyä olisi harjoittaa hengityskapasiteetti suuremmaksi?

SpiroTiger on hengityslihaksia harjoittava laite. Laite ei vastusta hengitystä, eli ei siis lisää lihaksien voimaa vaan pikemminkin kestävyyttä ja opettaa lihaksien käyttöä. Toki normaalia suuremman tilavuuden myötä myös hengityslihasten voima harjoittuu. Pikaisella tutkimuskierroksella laitetta oli käytetty astmaatikkojen hoitoon, yskästä kärsivien hoitoon ja luonnollisesti urheilijoilla.

Laite on suhteellisen yksinkertainen. Laitteessa on pussi, joka valitaan harjoittelijan keuhkojen tilavuuden mukaan. Pussin kokoa voi säätää, mikä tulee tarpeeseen hengitystiheyden noustessa. Varsinaista vastusta ei voi säätää. Laite ohjaa hengitysrytmin ylläpidossa ja ventilaation koossa. Laitteen nerokkuus on siinä, että normaalitilanteessa hyperventilointi johtaa ennen pitkään tajuttomuuteen, mutta pussista takaisin tuleva hiilidioksidi korvaa liiallisen hapen ja tekee hengityslihaksiston harjoituksen mahdolliseksi.

Sain ohjeet harjoitteluun, jossa ventilaation kokoa ja frekvenssiä muunneltaisiin. Ohjelma oli pääpiirteissään hyvin normaali progressiivinen ohjelma. Kuitenkin aika nopeasti kävi selväksi, että minulla ei ollut varsinaista ongelmaa hengityslihaksien kunnossa. 5 litran pussilla harjoitellessa minulla ei juuri ollut ongelmia ja ventilaation nopeudenkin sain äkkiä anaerobisen kynnyksen tasoja vastaavalle nopeudelle. Joten normaali progressiivinen harjoittelu ei kohdallani (ainakaan omasta mielestäni ) ollut tarpeellista ja laite unohtui alun jälkeen hyllylle vähäksi aikaa (talvi 2011).

Talvella kuitenkin normaalit, pakkasesta johtuvat, ongelmat alkoivat hieman vaivata ja kaivoin laitteen hyllyltä. Ajatuksenani oli kokeilla laitetta tasatyönnössä tarvittavan hengitysnopeuden harjoitteluun. Koe tuntui heti onnistuvan ja muutamalla harjoituskerralla pystyin säilyttämään tehokkaan palleahengityksen, vaikka ylävartalon käyttö oli tasatyöntöä muistuttava. Metodista kyllä tuli hieman kommenttia kotona.

Kesää kohti käytin laitetta tilanteissa, joissa minulla oli taukoa varsinaisista hapenottoa vaativista harjoitteista ennen kisoja tai kovempia harjoituksia. Laite auttoi näissä tilanteissa siten, että harjoitteiden aikana hengityselimistön kivut harjoituksen jälkeen vähenivät. Kesällä käytin laitetta ennen uintiharjoituksia, joissa koin laitteen avaavan kylkien välisiä lihaksia helpottaen ja rentouttaen lihaksia uinnin aikana.

Harjoituksiin käytin itse luomaani protokollaa. En pyrkinyt progressiiviseen kehitykseen vaan käyttämäni pussin koko oli aina sama ja hengitystiheys oli valittu vauhtikestävyysalueen mukaisesti. Käyttämäni 5 litran pussi on noin. 0.5 litraa suurempi kuin mitä pystyn suorituksen aikana käyttämään urheilutilanteessa. Ventilaationopeus vaihteli 32 ja 37 välissä minuuttia kohden. Harjoituksen kestoa vaihtelin 2 ja 10 minuutin välillä.

Kuten jo edellä mainitsin, onnistuin mielestäni parantamaan talvella hiihdon aikaista hengityslihaksiston hallintaa. Toisaalta en myöskään kärsinyt talvella hengityselimistön kiputiloista. Laitteella oli myös selvä helpottava vaikutus valmistautuessa kovempiin rasituksiin. Uintia helpottava vaikutus oli huomattava erityisesti silloin, kun ylävartalo oli hieman jumissa kovan harjoittelun seurauksena. Olen käyttänyt laitetta nyt reilun puolitoista vuotta ja siitä on tullut osa kilpailuiin valmistautumista ja sairasteluista toipumista.  

Koin laitteesta olevan hyötyä harjoittelussani vaikka en usko, että laitteella oli mitään tekemistä hapenottoni kanssa. Toki joitakin ylilyöntejä tapahtui kun harjoittelu suoritettiin liian lähellä varsinaista harjoitusta. Suosittelenkin, että harjoitusta tehdään suhteellisen säännöllisesti ja riittävän lyhyen aikaa, jos kyseessä on kilpailuun valmistautuminen.

Suosittelenkin laitetta käytettäväksi hengitystekniikan harjoitteluun eri tilanteissa kuten tasatyöntö tai vaikka pyöräilyasento. Myös laitteella lämmittely tai hengityslihaksiston aktivointi voi olla hyödyllistä. Laitteesta voi myös olla hyötyä tilanteessa, jossa hengityselimistön käyttö on rajoittunut pitkittyneen sairauden tai astman seurauksena. 

Sukset pussiin Tervassa

Sen verran on taas tuota kevättä ilmassa, että on aika laittaa sukset pussiin. Työn puolesta vielä "joudun" hiihtämään jonkin verran, mutta omalla ajalla en suksiin koske :D Omalle tyylilleni uskollisena nyt alkaakin sitten triathloni taitojen uudelleen opettelu, koska juoksua ja pyöräilyä ei ole tullut harrastettua sitten vuoden vaihteen. 

Hiihtokauden päätöksenä toimi Tervahiihto Oulussa. Tulos 4. sija. Oma taktiikka oli selkeä. Isojen poikien opettama "Showmielellä" - taktiikkaa oli toimiva, eikä hiihdon väsyttävyydestä tarvinnut huolehtia. Niinhän siinä toki kävi, että takkiauki paukutellessa omatkin jalat hieman tyhjenivät ennen maalia. Sijoitus kuitenkin mukava ja taisipa sieltä ihan nimimiehiäkin tipahdella jonon perältä kun tasaisella pistettiin vähän reilumpaa voimamölöperiä. Kiitokset vielä Koojjootille suksista ja voitelusta! Taitaa olla ainoa paikka mistä löytyy vuokrapussista kalustoa, jolla ei tarvii jälkikäteen valitella. Toki työnpuolesta on aina parannettavaa löydettävä :D

Hiihtomamma Kallavedellä

Pirkan pörinät

Härkäviikot on nyt takana. Jämi42 jälkeen olin reilun viikon Vuokatissa mittailemassa hiihtäjiä ja töitä tuli tehtyä työmiehellekkin :D ihan kivat tunnit. Totesinpa muun muassa lauantaina 7 maissa kun oli ollut putkessa jo useita tuntea tehnyt 20km maksimi rasituksen kaikki mittauskamppeet selässä, että saataisi varamiespalvellusta olla pieni hakeminen näihin hommiin :D Vuokatista paluun jälkeen kerkesin olla vähän toista päivää kotona, kun sitten matka kävikin kohti Lahtea ja voiteluhommia. Hienoja hommia, eikä suomalaisten menestys tainnut suksesta kiinni olla. 

Sitten kuitenkin Pirkkaan. Kisa meni valmistautumiseen nähden putkeen. Tai no eihän tuo reissaaminen niin lihaksia rasita. 90 km jo rajoittuu sen verran lihaskestoon, että hyvä matkustelu ym. rauhoittaa mukavasti alkua ja lopussa on sitten käsiä millä työnnellä. 

Tällä kertaa voiteluun jäi hieman parantamisen varaa. En illalla enää lähtenyt tutustumaan latuun vaan vetelin Lahden lumen perusteella mestareiden opettamat oikein rapsakat jääkelin liisterit pohjaan. Hieman yllätyksenä kuitenkin tuli, että latu oli yöllä ajettu ja vastassa oli oikein rehellinen lumikeli :D Suksena oli kuitenkin Kojjootin hommaamat oikein kunnon Jerryt ja moinen voitelu hienosäätö ei sitten menoa haitannut. Lopussa liisteri antoi mukavasti potkua ja ratkaisu tulikin mukavasti reilun pidon avulla.

Nyt se on sitten Pirkka voitettu molemmilla tyyleillä ja reittiennätys hanskassa perinteisellä. Hieman nyt kyllä harmittaa, että viime vuonna mossahdin sen verran että vapaan reittiennätys jäi tekemättä. Ensi vuonna se on varmaan ainakin Pogosta hiihdettävä, että sitten sekin hoidettu molempina päivinä. Toki nähtäväksi jää käykö vapaan saavutukset meriittinä eturivin lähtöön vai onko perinteiselläkin nousu aloitettava viimeisestä rivistä :D

Aikalailla on mennyt laskurit uusiksi

Tervassa ollaan sitten töissä. Tarkoituksena on tehdä pienet esitestit.

Lissää Vichyy

Pistetäänhän vielä pikkusen lisää tunnelmia kisan jälkeen kun taisi tuo edellinen posti olla valmistettu aika sekavissa tunnelmissa :D Uinti siis ei kummoinen ollut. No siitä voi tietenkin syyttää nonwetsuittia, mutta oli se silti aika seilaamista. Onneksi riatloonissa on kuitenkin päivää jäljellä vielä uinninkin jälkeen. Pyörässä ajeltiin sen verran yksin, että pystyin ajamaan kärjen vauhtia, mikä on hieno muutos aiempiin vuosiin. Mukavinta kuitenkin, että RUN is BACK molemmissa merkityksissä ja vieläpä tiedossa miksi muutos on tapahtunut :D 

Jännää on näin jälkikäteen ollut, että kun kisa on noin kuumissa olosuhteissa se oikeastaan suojelee elimistöä pahemmalta (tai rajoittuu muuhun kuin lihaksiin). Jalat eivät niin hirveän kipeiksi tulleet vaikka juoksun loppu menikin aika väkisin. Todisteena, että hilpaistiin 3vaimon kanssa heti seuraavana päivänä portaita pitkin Eifel-torniin, kun matkan järjestäjä heittäytyi pihiksi hissimaksun suhteen. Toinen jännä puoli on tämä erikoisissa olosuhteissa käytävien erikoispitkien matkojen sopiminen. Talven paras hiihto napsahti kun aamulla oli 32 astetta pakkasta ja tuolla sitten 38 lämmintä. Jos ei muuta, niin ainakin se luo uskoa että normaali olosuhteissa meneminen ei rajoitu aineenvaihdunnan puolelta vaan avaimet on muissa helpommin harjoitettavissa taskuissa.

Korjaus vielä! Näytti kisajärjestäjä ilmoittaneen, että kisapaikalla oli 43 astetta lämmintä :D

Oma kauteni loppui nyt tähän ja edessä on tiukka 2kk palauttelujakso ja keskittyminen muihin hommiin. Mikäpä on lopetellessa, kun takana on ylivoimaisesti hienoin kauteni ja tavoitteiden ylittyminen. Täytyy kyllä myöntää, että aika polte on jo nyt reeni hommiin, mutta siitä vielä tarkemmin tulevissa posteissa...

Alla vielä Vichyy kuvilla:

Uintireitti oli tehty paikalliselle jokeen padotulle soutustadionille. Varmaan normaalisti ihan viileä paikka, mutta helleaalto oli nostanut veden lämmön 27 asteeseen.


Juoksu meni pitkin puistoja ja uintireitin varsia.

Pyöräreitti oli tyypillistä keski-eurooppalaista kamaa, pieniä kyliä, kunnon jyskytys pätkiä ja hienoja maisemia.

Poodiumilla oli sangen reippaan näköistä porukkaa.

Viimeistä viedään

On se tämä riatlonimiehen arki hienoa, vuosi on taas reenattu ja edessä on kauden toinen ja samalla viimeinen kilpailu Ranskassa. Kunto ja pohjat kestäisivät tosin yhden lisäkisan, mutta nyt kuukauden tauolla tehty toinen kilpailu tarkoittaisi ainakin kahden kuukauden harjoittelua ja vielä kun tuossa kuun vaihteessa kuviot menevät vähän uusiksi, niin siinä ei olisi paljonkaan järkeä.

No mikäpä tässä on kautta lopetellessa, kun jo nyt tulokset ovat olleet selvästi korkeammalla tasolla kuin aiempina vuosina. Viimeiseen kisaan voikin lähteä aika rennosti. Viikonlopun viimeistely Rykäsyssä uin melkein 50 sekkaa alle edellisen ennätyksen ja muutenkin kaikki lajit lähtivät suhteellisen helposti käyntiin. Loppuaikakin oli uusi ennätys, vaikka tunnin maaginenraja jäikin muutaman sekunnin päähän. Ainoa kysymys on oiskeastaan palautuminen. Neljä viikkoa on vähän siinä ja tässä, kun oikein kunnon reeniviikkoa ei millään kerkeä tekemään. Asia selviää sitten viimeistään juoksun alkupuolella. Toivotaan ainakin, että jalat olisivat ottaneet Frankista opikseen ja juoksu olisi vieläkin jampakampaa.

Kisaan olen asettanut itselleni tavoitteeksi tehdä (taas) uusi ennätys. Se kyllä pitäisikin tulla ihan normi suorituksella, koska reitti on selvästi Saksaa nopeampi. Itse laskeskelin, että parannusta hyvällä vedolla voikin tulla ihan mukavasti. Toki olisihan kauden lopettaminen poodiumille myös hienoa! Lähtölistaa en ole kovin tarkasti läpikäynyt, mutta onhan siinä matkalla aikaa tutustua ja reilummat ohitukset voi tehdä ilman nimiäkin :D 

Alla Sawolaisia vesileikkejä:

Sawolainen poreallas

Sawolainen mato-onki

Sawossa (edelleen) seisoskellen

Tämän kesän kotimaiset karkelot ovat noudattaneet samaa kaavaa palauttelun merkeissä, joten niinhan se meni Kuopionkin kisa. Frankista oli kulunut kaksi viikkoa ja jäljellä oli sama kaksi viikkoa Vichyn Challenssiin. Ei kuitenkaan syytä huoleenö sillä taas tuli kuvia napsittua ja omaa naamaa voi etsiä galleriasta! Kuopion kisassa oli reitit uusittu ja ainakin omiin korviini tuli mukavasti hyvää palautetta. Varsinkin pienet mukulakivipätkät olivat herättäneet ja keränneet huomiota. Muutenkin noille peesikielto Olympia-matkoille tuntuu olevan tilausta.

Oma palautuminen on sujunut mukavasti. Alkuun tuntui, että Frankista toipuminen olisi muutaman päivän huuma, mutta sittemmin on pieniä fläspäkkejä on tullut. Juoksujalat edelleen hieman arveluttavat, mutta onhan tässä vielä aikaa ennen kuin lähtö koittaa. Kuopion reissu meni lähinnä uinnin merkeissä ja viime viikolle uintia kertyikin, varmaan ennätykselliset, kuusi kertaa. Tulipa vielä tuplattua kauden harjoitukset, joissa oli erikseen valmentaja paikalla :D Saa nähä joko sitä oltaisiin Ranskassa vihdoin lähellä 50 aikaa. 

Kuvissa liikennöi 3vaimo voitokkain tuloksin.

Uinnin jälkeen korvanappiin tuli tiukkoja ohjeita

Pyöräilyssä kaikki yli

Juoksutaktiikasta vastasi tunnettu Sawolainen mestarijuoksija

Sveitsin muistoja

Jostain syystä tuolta Sveitsistä löytyy aika hyvin kuvia, joten laitellaanpa sitten muutamat kuvat ja huomiot sieltä. Olin itse tuolla ensi kertaa katsomassa täydenmatkankilpailua ja pitää kyllä myöntää, että kyllä siinäkin hommassa tekemistä ja huomioimista riittävän. Jossain on oikein kirjoitettu aiheesta, että urheilijan omasta tasosta riippimatta kannattaa käydä joskus katsomassa "omia" kisatapahtumia oman kehittymisen kannalta. Ja pitää kyllä myöntää kisan seuraaminen sivusta ei ollut aivan turhaa. Toki oman valmennusurani aikana olen jo monta kertaa tärmännyt tilanteesseen, jossa etsitään kysymyksiin "miten se tuon teki?" tai "miten tuo on mahdollista?" tai ennen kaikkea "miten tuon saa pois?", yli 2000 urheijan seuraaminen kolmessa lajissa pyörikin aika paljon näiden kysymysten äärellä.

Kisaa seuraamalla ainakin sain vahvistuksen sille, kuinka tietyn merkkinen pyörä tai tietyllälailla poikkeavat juoksukengät aiheuttavat hyvin saman tyyppisiä muutoksia eri urheilijoille. Mielenkiintoiseksi tämä muuttuu esimerkiksi, kun valmennettavalta tai miksei myös itseltä yritetään hieroa jotakin virhettä pois. Itse olen sitä mieltä, että jos välineet eivät "haittaa" suoritusta, niin tekniikkaongelmiakin esiintyy aika vähän, mutta välineiden tuottamat muutokset ovat hyvin yleisiä. Toki oikean tekniikan saavuttaminen vaatii tietyn määrän suoritteita! Tekniikoiden suorittamisessa hyvin kuvaava tekijä on rentous. Vanha Hawaiin triathlonisti totuus, että "väkisin tulee vain p*sk*", oli hyvin todettavissa. Oikeastaan mitä enempi aikaa kului sen enemmän oli yritystä porukassa. Toki tähänkin löytyy hienosti selityksiä tuntimääristä, mutta uskallan väittää että myös tuntien sisällöstä.

Sveitsin lähtöpaikalla oli reilu 2000 lähtijää. Naisille oli varattu oma alue.

Uinninkierroksen loppu muistutti lähinnä lohienkasvatusallasta.

"Heartnbrakehillillä" oli reilusti kannustajia.

Erilaisia juoksutyylejä riitti.

Sivussa seisoskelua

Tämä se on kummallinen triathlonkesä, kun on enempi melkkein tullut radan varressa oltua kuin radalla. Onneksi ei kuitenkaan loukkkaantumisien takia vaan ihan vappaasta tahosta. Joroisilla sai kuitenkin aikaiseksi jotakin liikuntaa sprinttikisan merkeissä ja viestiuinnissa, mutta olihan se aikamoista kattella kun muut saa heilua olantakaa. No ei päivä mennyt ihan hukkaan, vaan nyt on kuvia tämän vuoden tapahtumista hyvällä otteella. Alla muutamia, mutta linkin takaa löytyy aika läjä random kuvia matkaa taittajista. (Laita viestiä, jos haluat että kuvasi otetaan pois galleriasta)

Vetomopo

Tuukan onnellinen loppu

Ohikulkija

Turkkuses ja vähän muualla

Kesä se vaan aina tarkoittaa aikalailla myös autoilua. Viime viikko sisälsi melekosen suomitourin, kun alkuviikko meni Turkkuses ja loppuviikko Sawossa. Kilometrejä tuli hyvin, mutta mikäpä oli ajellessa kun auto on taas tuoreissa katsastuksissa.

Turussa päästiin ihan tositoimiin. Tiistaina tuli vedeltyä juhannuskisa, jossa matkat olivat pitkänmatkanmiehelle vähän alakanttiin. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut, vaan uinti ja pyörä kulkivat ihan kivasti kanssakilpailijoihin nähden. Juoksu sitten hieman tökki, mutta ei niin pahasti kun olen jo kerennyt tottua. Tuloksena sija 3. heti Darbyn ja Mikan perään. Heitettiinpä sitten seuraavana päivänä vielä vähän pitempää settiäkin poikien kanssa, vaikka tällä kertaa tehokasta tulikin alle 8 tuntia :D

Loput juhannuksesta menikin sitten aikalailla levon merkeissä. Tiukkaa saunomista harrastellessa ja Tuukan vapaudenmenetystä juhlien. Saunomiseen löytyi uusi kahdenvastantaktiikka. Eli kun ensimmäinen vasta on saatu taottua uuniluudaksi, niin viimeistely hoidetaan tuoreella lopputuloksen maksimoimiseksi. Kiitokset ja onnittelut myös Tuukalle hienoista juhlista! Sawon reissun kruunasi vielä poikien kanssa tehty all-out pyöräily Uuhimäen suunnalla...

Tuukka korvasi hääpäivänpitkän parisuhdepyöräilyllä :D

Homma jatkuu tästä Kiskon 1/4-kisalla, jonne on tulossa aikalailla hieno osanotto kaikessa suhteessa. Joroinen jää tänä vuonna minulta tekemättä, kun tuo Frankfurtin IRONMAN pukkaa niskaan heti viikon päästä. Joroisissa tulee kuitenkin vedettyä ainakin pikakisa tuntuman säilyttämiseksi ja saapahan nähdä tuleeko vielä kutsu uimaan puolimatkan viestiporukassa.

Kevvään kuvia

Pikainen Flickeri-kierros osoitti, että on taas heiluttu. Alla muutamat otokset.

 

Icebreacer28sin kuvassa viritellään kiriä viimeiselle kilometrille Tarmon tempossa. Aika hyvä ja kiri karmea :D

johsmus taas vangitsi meikäläisen olemuksen Barcelonan loppusuoralla. Pitää kyllä tässä vielä myöntää, että meinasi tippa tulla linssiin kun jalat olivat vaihteeksi lyönnissä juoksun alussa. No kyllähän se siitä toki sitten tasoittui :D

Leiritystä

No niin se on sitten kunnon leiri takana pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta kerkesi vierähtää se pari vuotta, kun viime vuonna oli niitä tuhkapilviä, polvivaivoja ja muita ongelmia. Nyt ei ollut vaan kaikki yllätti positiivisesti. Olin ensimmäistä kertaa leireilemässä Calellassa, eli juuri samassa paikassa, jossa Challenge Barcelona -kisat järjestetään. Paikka siis sinänsä oli tuttu, mutta lähtiessä ei ollut juurikaan tietoa pyörämahdollisuuksista ja Espanjan keväiset kelit hieman arveluttivat. 

Niin kuin arvata saattaa kaikki meni yli :D Kelit olivat aivan mahtavat. Muutaman viileämmän (alle 20 astetta) alkupäivän jälkeen kesä koitti ja loppuleiri meni reilusti 20 asteen lämpötilassa. Pyöräreitit osoittautuivat täydellisiksi. Saariin verrattuna reitit olivat selväpiirteisempiä ja soveltuivat siten paljon paremmin tempofillarin alle. Reenimäkeä oli helppo löytää ja niitä riitti aina 25km mittaan asti. Eikä huono asia ollut myöskään olympia-allas, joka kuului majoituksen hintaan kaikkine kylpylöinen ja saleineen. Juoksuun löytyi monenlaista alustaa tasaiselta niin hyvin, että trailit jäivät jo kokeilematta. 

Leirin koostumus oli lähes legendaarinen. 13 päivää nousevalla tendenssillä. Joskin ensimmäisellä leirillä käy aina noin, kun jalat alkavat pikkuhiljaa tuttua ajatukseen, mutta onhan niitä ylilyöntejäkin nähty :D 10 päivää meni pyörän parissa, alussa ihan kilsoja keräten, mutta loppua kohti harjoituksiin tuli sitten jo hieman järkeäkin. Leirin kruunasi viimeisen päivän 9.5h allinallout-tyylinen pyöräily, joka käsitti kaikki leirin reitit ja nousut :D Tunteja tuli sen 70 vähän laskutavasta ja tulkinnasta riippuen :D 

Tilanne tuntuu tällä hetkellä aika hyvälle. Hiihto homma tuntuisi menneen aika putkeen tänä vuonna. Näin pienen empiirisen testin jälkeen olen aika tyytyväinen ratkaisuun, että talvella tuli hiihdettyä pääosin pertsaa ja vaparin kilsat tuli melkein aina paukutettu kilpaa. Jo loputtomalta tuntunut pyörän säätäminenkin näyttäisi johtaneen jonkunlaiseen lopputulokseen ja siihen sijoitettut tunnit näyttäisivät viimein tuottavan tulosta. Kiitokset vielä leirin epämääräiselle remmille vetoavusta ja hengen nostatuksesta!

Kerrankin lentoyhtiössä oli keskitytty olennaiseen :D

 Parvekenäkymä hotellin uima-altaalle suorastaan houkutteli vetämään muutaman satkun

 Myös TRIvaimo sai osansa

Finlandia

Niin se vaan saatiin Finlandia pakettiin tältä vuodelta. Tulijaisina oli sijat 29. ja 4. sekä hieno muistutus taas hiihtohommien välinesirkuksesta. Ensin haluankin kiittää taas Kojjoottia, joka saa kerta toisensa jälkeen suksettoman miehen tuonne lähtöviivoille, ja hyvällä prosentilla maaliin vielä ihmisten ajoissakin. Ja nyt myös, kun tuo legendaarinen juomareppu on mennyt puhki, niin ammattitaitoiselle juottoremmille.

Eka päivä oli taas niitä, mitä ei hiihtojutuissa kaipaa. Suksi oli sen verran alakanttiin, että ei meikäläisen kyvyillä ollut asiaa pysytellä kärjen mukana kuin reipas kymppi. Siitä sitten jonkin verran passailen maaliin, kuitenkin ihan kohtuu sijoituksella. Enpä varmaan olisi kärjen mukana pysynyt taas kuin moottorikelkalla, mutta olisihan se ollut aika kivaa olla paikalla kun NE isot lähti oikein todella painamaan...

No ei ollut häävit tunnelmat maalissa, mutta mikä parasta koska lempihommani tankkaaminen oli taas edessä, fiilinki lähti samantien nousuun. Paikallinen juomasponsori suositteli minulle jotakin uutta ja ihmeellistä, muutaman gramman sokeripussia, joka kuulemma lataisi reiden niin että tuntuu. Itse kuitenkin tankkauksen erikoismiehenä päädyin viereisen kojun oikein kunnon Porvoon lakritsipussiin ja pakettiin sipsejä :D

Toinen päivä olikin sitten taas jo ihan legendaarista. Alle oli valittu tuliterä TRABBI ja puluverit pistetty kondikseen. Alku olikin kuin lastenkisoissa :D ja letkan mukana hiihtely lähinnä ilmasi reisiä. Taktiikkana oli, että tuonne puoleenmatkaan lämmittelisin konetta ja pysyttelisin vain mahdollisimman hyvissä asemissa ja sitten mikäli varaa olisi, hiihtohommiin. No taktiikka koki sitten pienen muutoksen, kun keli lämpesi hieman odotettua enemmän ja suksen liuku hieman haalistui, taktiikkana säilyi edelleen vaan muiden seuraaminen :D Näin jo muutama tunti kisan jälkeen loppulaskun kangistuminen ei ihan niin harmita. Toisaalta nyt palautumista on sitten vähän vähemmän tehtävänä ja viikonpäästä on kuitenkin vielä Pirkka tulossa. Sinne voinkin luvata jo näytösluontoista meininkiä, jos vaan suksi saadaan taas asianmukaiseksi ;D

Siinä se on lopputulos; kasa märkiä monoja ja muita likaisia juttuja

No tuli toki muutakin; mitalikasa

Asiantunteva huoltotiimi

TRIvaimokin tuli maaliin hyvävoimaisena

Hilipatsuippa

Yleisön pyynnöstä kirjaillaan vaihteeksi hieman tuntoja. Eli vaikka varsinaisesti ei kiirettä ole viime aikoina pitänyt, aika on sujunut aika vilkkaasti. Lenkkeily, graduilu ja tietenkin Storella päivystäminen kuivaa arkiset tunnit ja sitten vielä tuo TRIvaimokin on tarvinnut hieman enemmän huomiota oman IRONMAN-harjoittelun lomassa :D

Sitäpä sitä, nyt on edessä kuitenkin hieman hiihtelyä. Tuleva viikonloppu menee Jämillä, jossa sauvotaan Peloton Ski Marathon, sitten vuorossa on Finlandian tupla ja hiihtojen loppuun Pirkka. Mikäpä on ollut hiihdellessä, kun täällä etelässä keliä on riittänyt pienestä lämpöjaksosta huolimatta. Sawossakin on tullut sen verran auttavasti surffattua, että peesihiihtoonkin on päässyt, muutamine lyhempine kisoineen.

Alla vielä muutama kuva loppiaisen Edinburghin reissun lenkkikavereista :D

Barcelonan myötä kausi on takana...

La Pobla de Lilletissä kuvattiin StarWarsin uusia jaksoja kisaa edeltävällä viikolla :D

Kaikki kunnossa! ja atleettikin vaikuttaa rennolta kuin sahapukki ...

Tuukan tuunaukset kuvattiin joka suunnasta

VO2 tyypit toivat mukavasti väriä kisaviikonloppuun

Se on sitten kauden viimeinen kisa kasassa. Tulos 8.51 ja sija 16-18 jäi hieman tavoitteesta, mutta eipä tuosta voi pahoillaan olla. 7 minuuttia omasta ennätyksestä ja maratonin lopun pienoista romahdusta lukuun ottamatta hyvä vauhti koko päivän.

Kisa meni oikeastaan suunnitelmien mukaan. Uinnissa starttasin ihan miehekkäästi matkaan ja pienen kangistumisen ja itsensä etsiskelyn jälkeen sain kuitenkin kasattua paketin ja vedestä nousin normaalinryhmän mukana. Pyörässä vedin omaa porukkaa aina tuonne puolenvälin paikkeille, jonka jälkeen onneksi apuja alkoi löytymään muiltakin loppumatkalle. Juoksussa, kun alun kramppien jälkeen jalat vähän notkistuivat, vauhti oli ihan hyvää vajaaseen 30piin, mutta siitäpä sitten oli aikamoinen askartelu, että nuo jalat toivat maaliin asti.

No kausi on nyt kuitenkin takana ja voin kyllä olla pitkästä aikaa tyytyväinen. Kun katsoo takaperin tuota kauteen valmistautumista mielummin menee ihmetyksen puolelle, että sai noinkin hyvin kisat pisteltyä ja vielä ennätyksenkin aikaiseksi. Koko reenijakso oli aika rikkonainen ja kauden ainoa leirikin meni piloille ensin tuhkapilven ja sitten kipeän polven vuoksi. Kelkka kääntyi kuitenkin tuolla heinäkuun alkupuolella, kun muutettiin tänne parempien harjoitusmaastojen äärelle ja pyörään tuli tehtyä ratkaiseva parannus.

Kiitoksin meikäläisen täytyy nyt ainakin muistaa Scorpparia, joka tekee tällä hetkellä todella paljon Suomen triathlonurheiljoiden eteen ja on nyttemmin ottanut myös kohdallani suurimman tukijan roolin Kelan sanottua sopimuksensa irti :D Tietysti myös Maximia, joka on tarjonnut hyvin evästä lenkkien ja kisojen ratoksi, sekä Forte Sporttia, joka on pitänyt minut pitkään lenkkareissa. Tietysti suuri kiitos kuuluu taas TRIvaimolle, jonka itkuraivareiden määrä on tippunut rajusti ja auttamisen taidot ja määrä pysyneet korvaamattomina. Kiitos myös Tompalle, joka on pitänyt auttavaapuhelinta auki välillä aika paljonkin. Loppuja Sawontiimiä lukuun ottamatta joudun jo sitten kiittämään kimppapaketissa, kun auttajia tsemppareita ja reenikaverita löytyy aika monesta paikasta, joten KIITOS ja Sawontiimille vielä erikseen kiitos!!!

No nyt tämä siirtymä kausi alkaa Tempomestarin oppien mukaan olla jo puolessa välissä niin voi jo vähän väläyttää ensi kauttakin. Eli selevää on se, että homma jatkuu entistä suuremmalla riemulla. Tavoitteena on alittaa 8.30 rajapyykki ja vetää hienoja kansainvälisiä sijoituksia...

Sädetikkuajot

Lähdössä melkein nauratti :D

Paukusta keulaan ...

Lopussa sitten jo melkein itketti

... no ei vaineskaan. Mutta tulipahan testattua taas noita katujyrän maasto-ominaisuuksia (kun vuoristokokeilu oli jo onneksi unohtunut :)), jotka edelleen vaikuttivat hieman puuttelisilta, mutta hauskaa oli senkin edestä. Kolmen viikon levyllä painamisen jälkeen tuommoinen astetta haastavampi reitti kyllä otti kaverista aika reilun niskaotteen. Voin kuitenkin vilipittömästi todeta, että koko matkan menin niin kovaa kuin pääsin tai uskalsin ja loput sitten juoksin ... tulos kuitenkin hyvä, kun kisan jälkeen käteen jäi Skil-kuviosaha :D Hatunnosto myös vanhalle Focuksen rauskulle, joka varmoista merkeistä huolimatta kesti maaliin asti :D

Sunnuntainen ajo oli siis päätös kolmen viikon kovemmalle PK-jaksolle ja nyt on vuorossa kevyempää ja hieman vauhdikkaampaa harjoittelua ennen kuin suuntaan kohti lämpimämpiä olosuhteita. Barcelonan kisasta näyttää tulevankin oikein suomalaisten kotikisa, kun Tuukkakin on ilmoittautunut mukaan. Eipä sitten muuta kuin pulikointihommiin ....

Nokia 2010

Ennen lähtöä otettiin Kaitsun kanssa varmuudeksi kuva, kun ainakin silloin oltiin vielä väleissä :D

Uinti alkoi kivasti. Ekan kierroksen jälkeen kerkesi vielä vitostaa kierrostenlaskijoita ...

Matkan varrella oli enempi ja vähempi kiire, mutta maalissa erot olivat aikalailla selvät

Kärkikolmikko oli etukäteen arvattavissa, mutta järjestys ja erot saattoivat yllättää joitakin :D

Nokian Ironman-matkan SM-kisa on siis takana ja poistuin paikalta suomenmestarina. Fiilikset on aikalailla hyvät kun nyt viimein sain tehtyä uuden oman ennätyksen (8.44) ja siirrettyä tuon viisi vuotta vanhan ennätyksen tilastoihin. Kisana Nokia meni mukavasti, suorittaminen oli tosi rentoa aina tuonne maratonin puoleenväliin asti ilman mitään ongelmia. No loppu oli vähän tukalampi, mutta onneksi se ei kuitenkaan hirveästi tahtia haitannut. Kiitokset vaan Pablolle hyvästä matkaseurasta ja Kaisulle komeasta takaa-ajosta.

Parannettaavaa toki jäi myös. Ensi kerralla meinasin ainakin laittaa kenkiin pohjalliset. Sitä onkin sitten vaikeampi sanoa miten vaikutti, että tuo lähtö oli jo kolmas kuukauden sisällä, mutta varmaan isompi jyrä vaan lämpiää kun helteitä ja tekemistä riittää. Hieman kyllä näin jälkeen päin jäi hampaankoloon, etten pystynyt painamaan aikaa alle 8.40, mutta nyt kaikien näiden kikkailuiden jälkeen olen kyllä aivan fiiliksissä, että sain viimein tehtyä ns. normaalin kisan.

Tietäjä-kisan tulokset pitää vielä tarkistaa, kun saa tämän pahimman pöhnän pois alta. Äkkisistään kyllä näytti, että kukaan ei ollut veikannut minulle 30 minuutin kaulaa :D, mutta taisi siellä kuitenkin olla joku joka oli veikannut tasaista vääntöä...