Triathlonissa tapahtuu

Hohhoijaa! Se on taas hieman normaalia pitemmän kotoilun jälkeen aika suunnata takaisin tuonne maakuntiin ja nälkämaille. Mutta eipä siinä, tämän pitemmän kotivierailun aikana on taas kerennyt vahvan hiihtopainotuksen ohessa tutkailla vähän riatlonihommiakin.

Näyttää siltä, että ensi kesäksi ollaan kasaamassa kotimaista triathlonliigaa. Yhteydenottoja on ollut sen verran, että olen luvannut olla itsekin mukana mahdollisuuksien mukaan. Ajatus liigassa on hieman poikkeava normaalista härmäläisestä mallista. Liigassa vedetään joukkueina ja jäsenten tulokset pisteytetään paremmuuden selvittämiseksi. Paremmuus selviää sitten joukkeen yhteistuloksesta kauden ollessa paketissa. Vaikuttaa siltä, että talven aikana tullaan kaivamaan kaikki kynnelle kykenevät joukkueisiin ja miksipä ei joillakin tulisi painetta rekrytä porukkaa lajin ulkopuoleltakin.

Saapahan nähdä mitä liiga tekee Suomen riatlonille. Toivon tietenkin, että tulos olisi jotakuinkin sama kuin Saksassa ja Ranskassa, jossa liiga pyörii monella eri tasolla. No homma on ainakin hyvin linjassa liiton uuden strategian kanssa, jossa kisoja pyritään yhtenäistämään. Ja mikä tietenkin tärkeintä TRI RIO 2016 saa semmoisen kasvualustan, että hatusta kiinni!

Liiga on jo saanut aikaan ehkä hienoimman triathlonaskeleen ikinä, sillä KAI ”kostaja” SÖDERDAHL on palannut lähtölistoille. Joskin asia ei ihan puskista tullut kun näki miten kuumissaan mies oli viime kesän kisoissa toppatakkiosastossa. Nyt vaan odottamaan muita hienoja palaajia ja ennen kaikkea uusia nimiä!

Valoa tunnelin päässä

Onpahan taas syksy mennyt rivakasti. Mulla se on tarkoittanut sitä, että niin työaika kuin vapaa-aikakin on mennyt mukavasti urheilun merkeissä.  Mukavaa on ollut ja aika harvoina hetkinä on huomannut olevansa töissä :D

Reenin ääreen palailu 2kk perusteellisen levon jälkeen on alkanut tapahtua. Olihan sitä tietty pientä yritystä tuossa "levätessäkin", mutta tarkoituksena oli nauttia 100(110)% sesti siitä mitä tekee ja unohtaa turha puristaminen. Olihan se kiva huomata, että tuommosta 20 tunnin viikkoa voi lähestyä puhtaasti huumorin puolelta ja vetää vaikka pikku kisatkin sekaan. 

Nyt sitten on aika paneutua asiaan hieman enemmän jären puolelta ja alkaa kasata kehitystä tehtäviin harjoitteisiin. Kuten aikaisemmin mainostelinkin, kuvio on aika selvä ensi kautta varten. Vuodenvaihteeseen vielä aika rennolla otteella ja siitä sitten kohti hyvää harjoituskauden massahiihtolyöntiä. Triathlonkaudesta ei vielä sen enempää, mutta uskon edelleen että normituurilla tulokset parantuvat reilusti!

Massahiihtoihin on mukava lähteä, kun on näitä hiihtäjien juttuja tullut pohdittua aika monessa valossa. Lisäuskoa tuo myös perus-Niilojen tykkiladulla esittämä "väsynyt meininki" :D Mielenkiintoinen on tuo uusi massahiihdoista käytävä SM-taisto. Itse en kyllä enää taivu tuonne Lapponiaan, mutta sitäkin haasteellisempaa on tuo perinteisen saaminen vielä uudelle tasolle, jotta noissa talven aikana käytävissä kisoissa saisi mukavat pisteet läjään.

Sen verran on kerennyt maasturoida, että fillari on p*sk**ntunut

Asiantuntijoiden säädettävänä

Pitovoitelu innovaatio

Talvifillari

Focus Redskin 2.0 

Etelä-Suomen hieman lumiset talvet ja hieman huonompi teiden kunnossapito. Johtivat viime talvena uuden talvifillarin hankintaan. Vaihtoehtona oli oikeastaan ainoastaan maasturi, koska jo olemassa oleva cyclocross osoittautui turhan heppoiseksi peliksi kun jalkakäytävillä on runsaasti uutta lunta. Omat erityispiirteeni on varsin lyhyet jalat, eli pyörän tuli olla korkeuteensa nähden huomattavan pitkä. Toisaalta pituus tarjoaisi myös mahdollisuuden hieman maantie maisempaan ajoasentoon. Eikä pyörällä ollut muutenkaan tarkoitus vallata vaativimpia polkuja.

Kartoituksen perusteella parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautui 29-tuumaisen maastopyörän hankinta. 29er:tä oli vuosi sitten jo mukavasti tarjolla, mutta hinta laadun perusteella päädyin Fucus Redskin 2.0 hankintaan. Pyörä tarjosi geometria, jonka vaaka mitta on noin 2cm pitempi kuin vastaavan korkuisen 26-tuumaisen, joskin ohjaustanko oli jonkun verran korkeammalla kuin 26-tuumaisessa suuremman rengaskoon myötä.

Käytin pyörää talvi harjoittelussani. Talvella satunnaisemmin, mutta keväämmällä tein useita jaksoja jossa ajoin pyörällä, jopa 20 tuntia viikossa lumella. Nyt syksyllä pyörällä harjoittelu on jatkunut maasto olosuhteissa.

29-tuumainen pyörä tarjoaa mielestäni huomattavasti helpomman lähestymisen lumella ja maastossa 26-tuumaiseen verrattuna. Lumella pyörä rullaa helpommin varsinkin epätasaisilla osuuksilla. Maastossa pyörä tuo toivottua helpotusta maantiellä pääasiassa harjoittelevalle triathlonistille. Pyörään olen muuttanut itselleni sopivan satulan ja vaihtanut kannattimen, jolla saan tangon riittävän alas.

Voin suositella Focus Redskin 2.0 pyörää kaikille jotka tarvitsevat helpotusta lumella pyöräilyyn. Pyörä ei kuinkaan sovellu ihan lyhyimmille kuskeille, vaan vaatii mielestäni ainakin 175cm pitkän henkilön. Kilpailijoiden tarjontaa en ole tutustunut kovinkaan tarkasti, mutta uskoisin Focuksen hinnan olevan hyvässä suhteessa sen tarjoamiin ominaisuuksiin.

Kenkäralli

Feelmax (en varma mallista) 

On run, Cloudsurfer 

Saycony, Kinvara 

Minulla oli kuluvana kesänä kolme eri mallia testissä. Tai kaksi noista oli virallisesti kokeilussa (on-run ja feelmax) ja Kinvaran valitsin itse kokeiltujen kenkien joukosta. No seuraavassa sitten omat huomiot kengistä. 

Kaikissa kengissä on kysymyksessä luonnolliseen tai ainakin luonnollisempaan juoksuun tähtäävät kengät. Luonnollinen juoksu pähkinänkuoressa tarkoittaa, että jalkaterän ja säären lihakset aktivoidaan juoksun aikana ottamaan juoksun aikana tulevat iskut vastaan. Kokeilluista kengistä kaikki toteuttavat tämän ajatuksen, mutta hieman eri tavoin.

Feelmax tähtää avojaloin juoksuun. Kengästä on karsittu kaikki mahdollinen ja tuntuma kengässä on lähelle sama kuin avojaloin juostessa, koska pohjan paksuus on millimetrin luokkaa. Kinvarassa lähtökohta on pienentää kengän nettonetto korkoa, eli kantapää on 4 mm korkeammalla kuin päkiä. Tämä tarkoittaa noin puolta pienempää eroa kuin perinteisissä juoksukengissä, mutta pohja vastaa muuten normaalia kilpajuoksukenkää. On-run kengissä kaksi edellistä tekijää on jätetty huomioimatta, mutta kengän vaimennus on toteutettu siten että se myötäilisi jalan luonnollisia liikkeitä. Tukemisesta on paljolti luovuttu, mutta vaimennus on toteutettu erittäin tehokkaasti.

Oma juoksemiseni edustaa vahvasti keskijalalle astumista. Elikkä suunnittelun puolesta Kinvara on minulle se selvästi paras vaihtoehto. Tietysti tämä näkyy myös juoksun määrässä. Kinvaralla juoksin käytännössä kaikki harjoitukset ja kilpailut kauden aikana, kun muiden jalkineiden kokeilu rajoittui muutamaan lenkkiin.

Kuten päättelemällä voi arvata Kinvara on kenkä, joka minulle sopi selvästi parhaiten, eikä menneen kauden juoksuaikojen perusteella ole mitään syytä lähteä vaihtamaan jalkine filosofiaa uuteen kauteen. Sen sijaan huomattavasti mielenkiintoisempia tuloksia tuli muilla testatuilla kengillä.

Feelmax on osoittaunut ylivoimaiseksi recovery-kengäksi, joita olenkin pitänyt ennen ja jälkeen kisojen, sekä vapaa-ajalla. Kokeilun aikana on noussut esille muutamia erityisen mielenkiintoisia seikkoja. Jalkani koko on kasvanut ilmeisesti jalkaterän vahvistumisen ja rentoutumisen seurauksena yhden numeron verran. Lisäksi palautumiskäytössä kenkien käyttö pienentää huomattavasti kivun tuntemusta normaaliin kenkiin verrattuna. Myös alaselän jumiutuminen pitkään jatkuvassa seisoskelussa on ollut pienempää. 

On-Run kengistä sen sijaan kokemukseni ovat olleet hieman ristiriitaisempia. Juoksu tuntuma kengissä on suorastaan taivaallinen kuten mainosmateriaalissa luvataankin, mutta ilmeisesti koe jakson lyhyen ajan vuoksi nettokoron muutokseen tottumattomuus aiheutti aika suuria muutoksia juoksu biomekaaniikassa. Muutos johti varsinkin kovemmassa vauhdissa kaipuuseen aikaisemmin käyttämiini kenkiin. En kuitenkaan missään nimessä tyrmää kengän ajatusta vaan hyvin vaimennettujen kenkien joukossa se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen uutuus. 

Kinvara on siis oma valintani juoksu harjoitteluun ja kilpailuihin. Ehkä normaalista poiketen ja triathlonistin pienempien juoksumäärien seurauksena aion jatkossakin käyttää vain yhtä mallia harjoittelussa ja kilpailuissa. Selkeä etu tästä on, että nettokoron muutoksilta vältytään. Varsinkin painavammilla urheilijoilla uskon seikan johtavan vähempiin jalkaongelmiin. Myös Feelmaxit pysyvät käytössä. Kenkiä (tossuja) aion käyttää vapaa-ajalla ja ehkä joissain yksittäisissä harjoitteissa. On-runeillekkin minulla on myös muutamia käyttökohteita vaikka kenkä ei minulle suoraan sovikaan. Kenkä on mukava palauttelu lenkeillä ja erityisesti silloin kun hyvällä vaimennuksella saadaan pienennettyä jalkojen kipuja. Kenkää suosittelen niille joilla on ongelmia liian tuettujen kenkien kanssa. Jos On-Run ei ole sitten se oma vaihtoehto on se kuitenkin hyvä askel kohti kevyempiä juoksukenkiä.

Siirtymäkausi

Pitää välillä laittaa tuntoja, kun jo äitikin joutui soittamaan tiedonjanossa :D Kisakauden jälkeen olen vetäytynyt tänne Vuokattiin hiihtotutkimusken pariin. Tutkittavaa onkin riittänyt aikalailla kivasti. Ennakko-odotuksista poiketen nyt näyttää siltä, että aivan kaikkea en saakkaan ratkaistuksi vuoden loppuun mennessä.

Siirtymäkausi on mennyt aikalailla mukavasti myös urheilun merkeissä. Jonkin verran olen lipsunut suunnitelmasta käydä lenkillä vain joka toinen päivä, mutta vastaavasti joitakin hieman pitempiä lepojakin on ollut. Lonkalta kisailuakin on tullut taas kokeiltua. Tuloksina muun muassa ensimmäinen voitto seikkailu-urheilussa ja Pirkan hölökkäys ensi kertaa.

Valmennusryhmä on kokenut pieniä muutoksia. Tässä on vielä tarkoituksena viritellä avointa nettivalmennussysteemiä alkavaksi tämän vuoden puolella. Siitä tulee lisätietoja, kun jonkinlaista beettaa on olemassa ja systeemiä saatu testattua.

Voitokas PulleatPorsaat; Minä, Pekka ja Ohtonen

Lihasaktiivisuutta mittaava EMG-puku sai tukan nousemaan pystyyn

Kiitokset ja hieman tulevaa

3vaimon huoltokeskus

Eli ensin tietenkin kiitokset! Suurin kiitos siitä, että yleensä pystyn urheilemaan tällä tavalla kuuluu Arjalle! Arja hoitaa aivan uskomattoman määrän asioita kauden aikana. Urheilun saralla toimenkuva muuttuu sujuvasti henkisenvalmennuksen tehtävistä huipputasoisen huollon toteuttamiseen. Kaikkia Arjan hoitamia asioita ei varmaan voi edes luetella! Vaikka valmennuksesta olen vastannut itse puolenkymmentä vuotta, ei sekään onnistuisi ilman mentoriani Tomppaa, joka on kuunnellut taas kymmeniä, jos ei satoja tunteja suunnitelmiani menneellä kaudella ja puuttununt ilmeisen sopivasti todennäköisiin ylilyönteihin ja tarjonnut aivan uskomattoman kokemuksensa avukseni, kiitos Tomppa! Valmennuspuolella muita kiitettäviä ovat tietenkin Eki ja Mikko, jotka Sawon matkoilla yrittävät toistuvasti oikaista uintiotteita.

Harjoitusvastuksista tärkein on edelleen Sawonjengi! Vaikkakin Turkusestakin on ollut mukavaa vastusta saatavissa. Kiitokset molemmille rintamille. Kotiseuduilla lenkkiseura on ollut hieman kiven alla, mutta kiitos Tursakkeelle, joka on välillä luonnonlakeja uhmaten pitänyt lenkkiseuran ensiluokkaisena! Kiitos myös valmennettaville monista varoittavista esimerkeistä ja haasteiden tarjoamisesta :D

Välinepuolella kiitokset menevät suurelti Scorpionille ja Jukalle, joka on pitänyt välinepuolen lisäksi myös talouttamme yllä kuluneella kaudella. Muita kiitettäviä ovat Forten Aki, joka on pitänyt kenkäpuolen kunnossa, nyt Kuopioon avatusta kenkäparatiisista ja I.L.E sportin Ilkkalle joka hoiti minulle nopeet kengät Vichyyn pienien sähläyksien jälkeen. Kiitokset Sompille ja Maximille juomista, jotka ovat pitäneet tiellä. Kojjootti kuuluu tietenkin myös kiitosten piirin ammattimaisen suksituksen vuoksi. Kiitos myös Kivenlahden pyörähuollon Anterolle kuluneesta kaudesta, sekä Vantaan kaupungille harjoituspaikkojen tarjoamisesta.

No, mutta mitäs sitten? Eli meikäläinen lähtee tästä kuunvaihteesta loppuvuodeksi tutkimushommiin Vuokattin, vaikkakin pääpaikka meillä edelleen pysyy täällä Vantaalla. Aiheena ei ainakaan vielä ole TRIhommat, vaan rehellinen hiihtotutkimus. Samalla panostus on nyt kovempaa sen eteen, että noita valmistujaisia saataisiin muutamat tulevalle talvelle. Joskin tuo Vuokatissa asuminen tarkoittaa ehkä myös hieman suurempaa hiihtomäärää. Olen kyllä jo koko ajan yrittänyt taistella, ettei homma nyt ihan heti lähtisi käsistä.

Urheilun puolella on jo käyty pikainen (2h) puhelu Tompan kanssa, jonka seurauksena ei suuria mullistuksia ole tulossa. Tai miksipä tulisi, jos taso on hypähtänyt, olen ollut kipeä 12 tuntia ja rasitusvammoista olet kärsinyt 4 tuntia viimeisen vuoden aikana. Pientä viilausta tehdään ravintopuolelle ja harjoittelua suunnataan hieman vielä pyöräpainotteisuuteen päin. Näillä näkymin ensi kaudella on edessä kolme täydenmatkankilpailua jossain päin maailmaa...

Lissää Vichyy

Pistetäänhän vielä pikkusen lisää tunnelmia kisan jälkeen kun taisi tuo edellinen posti olla valmistettu aika sekavissa tunnelmissa :D Uinti siis ei kummoinen ollut. No siitä voi tietenkin syyttää nonwetsuittia, mutta oli se silti aika seilaamista. Onneksi riatloonissa on kuitenkin päivää jäljellä vielä uinninkin jälkeen. Pyörässä ajeltiin sen verran yksin, että pystyin ajamaan kärjen vauhtia, mikä on hieno muutos aiempiin vuosiin. Mukavinta kuitenkin, että RUN is BACK molemmissa merkityksissä ja vieläpä tiedossa miksi muutos on tapahtunut :D 

Jännää on näin jälkikäteen ollut, että kun kisa on noin kuumissa olosuhteissa se oikeastaan suojelee elimistöä pahemmalta (tai rajoittuu muuhun kuin lihaksiin). Jalat eivät niin hirveän kipeiksi tulleet vaikka juoksun loppu menikin aika väkisin. Todisteena, että hilpaistiin 3vaimon kanssa heti seuraavana päivänä portaita pitkin Eifel-torniin, kun matkan järjestäjä heittäytyi pihiksi hissimaksun suhteen. Toinen jännä puoli on tämä erikoisissa olosuhteissa käytävien erikoispitkien matkojen sopiminen. Talven paras hiihto napsahti kun aamulla oli 32 astetta pakkasta ja tuolla sitten 38 lämmintä. Jos ei muuta, niin ainakin se luo uskoa että normaali olosuhteissa meneminen ei rajoitu aineenvaihdunnan puolelta vaan avaimet on muissa helpommin harjoitettavissa taskuissa.

Korjaus vielä! Näytti kisajärjestäjä ilmoittaneen, että kisapaikalla oli 43 astetta lämmintä :D

Oma kauteni loppui nyt tähän ja edessä on tiukka 2kk palauttelujakso ja keskittyminen muihin hommiin. Mikäpä on lopetellessa, kun takana on ylivoimaisesti hienoin kauteni ja tavoitteiden ylittyminen. Täytyy kyllä myöntää, että aika polte on jo nyt reeni hommiin, mutta siitä vielä tarkemmin tulevissa posteissa...

Alla vielä Vichyy kuvilla:

Uintireitti oli tehty paikalliselle jokeen padotulle soutustadionille. Varmaan normaalisti ihan viileä paikka, mutta helleaalto oli nostanut veden lämmön 27 asteeseen.


Juoksu meni pitkin puistoja ja uintireitin varsia.

Pyöräreitti oli tyypillistä keski-eurooppalaista kamaa, pieniä kyliä, kunnon jyskytys pätkiä ja hienoja maisemia.

Poodiumilla oli sangen reippaan näköistä porukkaa.