Haudi Hou ja creme burlau. Täällä sitä kepitellään patonkimaassa, eikä hilloa säästellä. Paljon on taas tapahtunut viime postauksesta. Tässäpä sitten päälimmäisiä tuntemuksia ihan kuvien kera.
Meidän perhe odottaa innokkaana Ranskaan siirtymisen alkua. Eikä syyttä, matkan aikana maakassaan kilahtaa taas pari uutaa ja lista käymättömistä Euroopan maista alkaa olla aika lyhyt ;) Vierailu Belgian pyörävelhon luona oli muutenkin antoisa, voisin kuvailla sitä pyöräilyn syventävien opintojen kurssiksi.
Ja niinpä sitä ollaankin päästy perille. Sinetti ja papukaijat TRItomtomVAIMOLLE, sillä eksymisten määrä rajoittui yhteen ja sekin oli suoraan sanottuna pelkkä roska nuottivihkossa. Kuten kuvasta näkyy, perille päästyä alkoi armoton uinnin kertaus. Selkä oli aika koukussa istumisen jälkeen, mutta kylläpä tuo tuosta on jo nyt suoristunut. Tänään sain vielä ylimääräistä intoa vetokumeiluun, kun kotimaan poltavimpana uutisena oli, että naiset tykkäävät leveä harteisista ja lyhyt jalkaisista miehistä.
Hienoa tunnelmaa pyöräreitiltä. Maisemat ovat aivan todella mielettömät. Olin varautunut kilpailuun MM-kisan kalustolla, mutta heti kyllä kävi selväksi, että täällä levyn käyttö on sangen yliampuvaa. Onneksi kuitenkin Markoksella oli lainata kunnon mäkikiekot ja risöörts -vaiheen ontumiset paikkaantuivat sujuvasti. Reitin varrelle nimittäin osuu kaksi reippaan viiden kilsan nousua ja kun reitti sipaistaan kolmesti ympäri niin sehän tekee reilu 30km serpaa ylös...
Tässä on meikäläisen seuraava totuuden lampi. Uinti käydään kauniissa vuoristojärvessä, jonka molemmin puolin töyräät nousevat reiluun tonniin. Juoksu sitten vedetään lampea ympäri suhteellisen tasaisissa olosuhteissa.
Täällä se Scorppari lepäilee tällä hetkellä ja odottelee huomista kisaa levollisena. Itsekin olen huomista ajatellen suhteellisen levollisin mielin, vaikkakin tässä vaiheessa on jo aikasen selvää, että pommikisa on tulossa. Valmistautuminen on ollut jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt ja täällä pyöräilykin on aikalailla uuden tyyppinen minulle. Uskoisin kuitenkin, että noissa pitkissä laskuissa olen ainakin ihan vahvoilla noihin kuiviin korppuihin verrattuna :D No huomenna sitten enemmän siitä lävähtikö POMMI omille vai muiden silmille...
Meidän perhe odottaa innokkaana Ranskaan siirtymisen alkua. Eikä syyttä, matkan aikana maakassaan kilahtaa taas pari uutaa ja lista käymättömistä Euroopan maista alkaa olla aika lyhyt ;) Vierailu Belgian pyörävelhon luona oli muutenkin antoisa, voisin kuvailla sitä pyöräilyn syventävien opintojen kurssiksi.
Ja niinpä sitä ollaankin päästy perille. Sinetti ja papukaijat TRItomtomVAIMOLLE, sillä eksymisten määrä rajoittui yhteen ja sekin oli suoraan sanottuna pelkkä roska nuottivihkossa. Kuten kuvasta näkyy, perille päästyä alkoi armoton uinnin kertaus. Selkä oli aika koukussa istumisen jälkeen, mutta kylläpä tuo tuosta on jo nyt suoristunut. Tänään sain vielä ylimääräistä intoa vetokumeiluun, kun kotimaan poltavimpana uutisena oli, että naiset tykkäävät leveä harteisista ja lyhyt jalkaisista miehistä.
Hienoa tunnelmaa pyöräreitiltä. Maisemat ovat aivan todella mielettömät. Olin varautunut kilpailuun MM-kisan kalustolla, mutta heti kyllä kävi selväksi, että täällä levyn käyttö on sangen yliampuvaa. Onneksi kuitenkin Markoksella oli lainata kunnon mäkikiekot ja risöörts -vaiheen ontumiset paikkaantuivat sujuvasti. Reitin varrelle nimittäin osuu kaksi reippaan viiden kilsan nousua ja kun reitti sipaistaan kolmesti ympäri niin sehän tekee reilu 30km serpaa ylös...
Tässä on meikäläisen seuraava totuuden lampi. Uinti käydään kauniissa vuoristojärvessä, jonka molemmin puolin töyräät nousevat reiluun tonniin. Juoksu sitten vedetään lampea ympäri suhteellisen tasaisissa olosuhteissa.
Täällä se Scorppari lepäilee tällä hetkellä ja odottelee huomista kisaa levollisena. Itsekin olen huomista ajatellen suhteellisen levollisin mielin, vaikkakin tässä vaiheessa on jo aikasen selvää, että pommikisa on tulossa. Valmistautuminen on ollut jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt ja täällä pyöräilykin on aikalailla uuden tyyppinen minulle. Uskoisin kuitenkin, että noissa pitkissä laskuissa olen ainakin ihan vahvoilla noihin kuiviin korppuihin verrattuna :D No huomenna sitten enemmän siitä lävähtikö POMMI omille vai muiden silmille...
2 kommenttia:
Ei muuta kuin onnea ja tsemppiä kisoihin. Muista vetää leuka tankoon alamäissä ja hampaat yhdessä, ettei mene sattumat suuhun.
Ja kun on järvi, niin ei ole 'mikkihiirimerihädässä'-systeemistä vaaraa. :D
Toivoo Salama Vehmasmäestä
Terveiset tiältä Ameriikasta. Haasteltiin juuri tuossa matkalla ajankuluksi, että eipä ole Junnulta irronnut mitän kunnon juttua pitkilleen. Vaan olitpa korjannut asian jo sillä välin. No, onnittelemme kuitenkin naisten sarjan voitosta, joten eiköhän juttujen taso tuosta vielä parane.
Tultiin justiinsa tänne leiripaikkaan. Saatiin majatalosta omat huoneet, netti toimii ja Suomen keleistä vittuuntunut mieliala koheni kummasti kun täällä elohopea oli kirinyt +40 asteen paremmalle puolelle. Ja huomenna siteen harjoitteliden pariin.
Lähetä kommentti