Levillä oli lunta...

Viime viikko tuli siis vietettyä suorastaaan orgastisissa olosuhteissa tuolla Suomen Lapissa Levillä. Lunta oli niin, että varmasti riitti ja latujakin niin, että pullo kyllä kerkesi tyhjentyä ennen kuin kaikki reitit oli pulkassa. Kaiken lisäksi leiriseurakin osoittautui ensi luokkaiseksi.

Ensimmäisessä kuvassa on meitä ensimmäisenä aamuna tervehtimään herännyt ampiainen. Minä tietenkin julistin sen heti itse kuningattareksi, jota EX-mehiläishoitaja Hannu kuitenkin hieman epäili. Todistettavasti ampiainen oli kuitenkin ihan täysissä voimissa, koska se läjäytti Palin takaraivoon oikein kunnon pistoksen.



Kun noista alkujärjestylyistä oltiin selvitty, tuli hiihdon vuoro. Oma taktiikkani oli vetellä yksi ilmava harjoitus päivässä ja keskittyä illalla sitten lähinnä seuraavan päivän harjoitukseen. Kilometrejä tuli kuitenkin kasaan ihan mukavasti. Ehkä mieleenpainuvimmat harjoitukset tällä kertaa olivat neljä tuntia hiihtoa, jossa kaksi kertaa tunti ilman sauvoja, sekä aina yhtä legendaarin vikan päivän satku. Kuten kuvasta näkyy niin noilla opeilla kyllä pyörähti sitten aineenvaihdunta käyntiin ;)


No aikansa kun teutaroi tunturissa ja välikaljan merkityksen ymmärtäminen on hanskassa, niin jälki on jotakuinkin tämän näköistä. Ei siinä paljoa evä rähvähtänyt kun saunan jälkeen täydellä mahalla paiskautui mökin parhaille paikoille. Kiitokset vaan Kaleville kerran upeasta majoituksesta!

Tässäpä sitä ollaankin sitten jo lähtötunnelmissa. Suhteellisen väsynyt, mutta mieleltään levännyt porukka sulloutui takaisin pakuun lauantaiaamuna ja suuntasi takasin savon sytämmeen.

Paluumatkalla oli harvinaisen paljon poroja. Niinpä jouduin todistaamaan elämäni ensimmäistä porokolaria, joka ei onneksi ollut meidän seurueen ajama. Vaikka karvojen pölinä oli suhteellisen rajua, poro kai selvisi tilanteesta ruhjeilla ja aivotäräyksellä, sille se jo pisteli takaisin pusikkoon ennen kuin itse kerkesin kaivella edes kännykän esille.