Eilen siis suksittiin Tervahiihto ja hyvinhän se meni. Voitto tuli kotiin heti ennen Jukka Pekkalaa ja Ari Luusuaa. Päivä oli kaikessaan kuvan kaunis, tai no minua nyt ei pieni räntäsade olisi kuitenkaan haitannut, mutta oli han mukavaa hiihdellä liukkain suksin isolla porukalla, niin ei tarvinnut tuppisuuna hatkassa hiihdellä jonkun hikisen ukon kanssa :D
Kilpailun kulku poikkesi ainakin noista ihan hitaimmista massahiihdoista. Väittäisin, että tällä kertaa pidimme varsin mukavaa vauhtia koko matkan. Tietenkin pakollisia seisoskeluja lukuun ottamatta. Syynä varmasti oli se, että vetomiehiä riitti Pekkalasta aina Myllyllään asti. No todellista vetoa tarvitsi sitten tehdä viimeiset viisi kilometriä. Ratamestarille pitää kyllä vielä laittaa kiitos siitä, että rata oli kuin minulle tehty. Tasaista riitti ja mäetkin olivat ihan nyrkillä tapettavia.
Oma taktiikkani oli selvä. Takki niin auki kuin mahdollista ja toivoa, että muut sitä sitten sen verran säikähtävät, että esiharvennusta saadaan jo ihan vain puhumalla. Se kyllä kai onnistui yllävättävän hyvin tai se ei ainakaan tällä kertaa napsahtanut omaan nilkkaan ;) Onnekseni vielä maalissa kuulin, että kaikille hiihtäjille oli sattunut hieman huono päivä ja vielä aika huonot sukset :D Minulla ei kyllä näitä ongelmia ollut vaan aurinkoinen päivä siivitti hiihtotranssin uusiin sfääreihin ja Kojootin laittamat sukset aivan uudenlaiseen liukuun :D Ja annoinhan minä sen normaalin tasoituksen, eli muilla tuossa kärkiryhmässä näytti olevan juottajia aina vauvasta vaariin ympäri latua, kun itse hiihtelin reppuselässä loppukiriä myöten.
Palkinnot olivat sitten loistavat. Paalua tuli sen verran että, saan juhannuksen CDA IM -kisan lennot ja sitten sykemittarin. No nyt sitä sitten aletaan olla tuossa sykemittauksessa alan huippua. Kesä ja syksy minulla meni ilman minkäänlaista mittaria tai edes kelloa. Tammikuussa sitten menin hankkimaan halvimman mahdillisen mittarin Arjan painostuksesta, toistuvista ruokailusta myöhästymisistä juohtuen. Nyt minulla on sitten mittari, joka piirtää käyrää niin, että tämä meikälaisen komppuutterikin varmaan menee tukkoon... Toivotaan tosiaan, että tuo mittari menee sitten suoraan vauhtiin ja hapenottoon :D
Kilpailun kulku poikkesi ainakin noista ihan hitaimmista massahiihdoista. Väittäisin, että tällä kertaa pidimme varsin mukavaa vauhtia koko matkan. Tietenkin pakollisia seisoskeluja lukuun ottamatta. Syynä varmasti oli se, että vetomiehiä riitti Pekkalasta aina Myllyllään asti. No todellista vetoa tarvitsi sitten tehdä viimeiset viisi kilometriä. Ratamestarille pitää kyllä vielä laittaa kiitos siitä, että rata oli kuin minulle tehty. Tasaista riitti ja mäetkin olivat ihan nyrkillä tapettavia.
Oma taktiikkani oli selvä. Takki niin auki kuin mahdollista ja toivoa, että muut sitä sitten sen verran säikähtävät, että esiharvennusta saadaan jo ihan vain puhumalla. Se kyllä kai onnistui yllävättävän hyvin tai se ei ainakaan tällä kertaa napsahtanut omaan nilkkaan ;) Onnekseni vielä maalissa kuulin, että kaikille hiihtäjille oli sattunut hieman huono päivä ja vielä aika huonot sukset :D Minulla ei kyllä näitä ongelmia ollut vaan aurinkoinen päivä siivitti hiihtotranssin uusiin sfääreihin ja Kojootin laittamat sukset aivan uudenlaiseen liukuun :D Ja annoinhan minä sen normaalin tasoituksen, eli muilla tuossa kärkiryhmässä näytti olevan juottajia aina vauvasta vaariin ympäri latua, kun itse hiihtelin reppuselässä loppukiriä myöten.
Palkinnot olivat sitten loistavat. Paalua tuli sen verran että, saan juhannuksen CDA IM -kisan lennot ja sitten sykemittarin. No nyt sitä sitten aletaan olla tuossa sykemittauksessa alan huippua. Kesä ja syksy minulla meni ilman minkäänlaista mittaria tai edes kelloa. Tammikuussa sitten menin hankkimaan halvimman mahdillisen mittarin Arjan painostuksesta, toistuvista ruokailusta myöhästymisistä juohtuen. Nyt minulla on sitten mittari, joka piirtää käyrää niin, että tämä meikälaisen komppuutterikin varmaan menee tukkoon... Toivotaan tosiaan, että tuo mittari menee sitten suoraan vauhtiin ja hapenottoon :D
3 kommenttia:
hienoa stubi! täytyy kai uskoa siihen välikaljaan:)
Välikaljan merkitystä on turha kiistää! Tervahiihtoa edeltävänä iltana join kolme pulloa I olutta ja yhden pullon III olutta :D
Onnittelut upeasta hiihtomenestyksestä! Hesassa on aina maanantaisin triathlonistien yhteisjuoksulenkki ja kun me saadaan sut pitämään vauhtia, reittiennätykset piirretään aivan uusin lukemin Ü
Lähetä kommentti