Tilasto kolinaa

Vähän napsahti. Hetken kuvittelin osaavani lentää ja ajattelin, että minusta tuli vihdoinkin teräsmies. Kuitenkin asvaltin päällä ollut sora otti luulot lopulta pois...

Hoidin haavojani sitten HCMn lähtöpaikalla. Itse urheilijan kurkkiessa ovelta.

Päivän päätteeksi meidän TRIperhe sai ensimmäisen aidon maratoonarin.

Silloin tällöin sattuu ja tapahtuu. Eilen tosiaan menin sitten kylelleen. Mutta niin kai se vaan on, että kun aikan ajelee, niin joskushan se napsahtaa. Itse ainakin olen aikaisemmin säästynyt hyvin kaatumisilta ja kyseessä taisi olla oikeastaan ensimmäinen tuommoinen, joka vaatii hieman hoitoa. Toivoa vaan nyt sopii, että säästyisin isommilta tulehduksilta ja, että tuo venähtänyt niska tulisi kuntoon...

Oli eilinen muutenkin suuri päivä. TRIvaimo kiputteli Helsinki City Maratonin. Aika oli ihan mukava 5.13.35 ja itse suorittaminen sitäkin mukavampaa. Itse hoitelin taas huoltohommia hieman jäykällä niskalla. Kuvia tapahtumasta löytyy tuolta kuvagalleriasta. Onnittelut TRIvaimolle ja kaikille muillekin kisan tehneille.