tiistai 20. lokakuuta 2009

Kadenssi (poljinkierrosten määrä minuutissa)

On ollut semmoinen menestys tämä pyöräilystä kirjoittelu, että eikun jatkuu. Mikäpä voisi olla mielenkiintoisempi kysymys kuin: Miten(kä) kadenssi tulisi valita? Kysymykseen on olemassa varmasti monia vastauksia ja näkemyksiä, mutta onko niistä mikään oikea... Avaan asiaa sillä mitä itse löysin aiheesta.

Ongelmalla on varsin pitkät juuret, tai ongelma on ollut olemassa niin pitkään kuin on ollut pyöriäkin. Ongelman ydin lienee siinä, että keho toimii eri tavalla erilaisilla kadensseilla. Lisäksi kaikilla on olemassa oma luonnollinen kadenssi, jonka muuttaminen on hankalaa. Tutkimusten perusteella maksimaalinen tehon tuotto tapahtuu noin 120cad, lihakset alkavat kuitenkin jarruttaa toimintaa jo korkeammilla kuin 90kad ja on oletettavaa, että tällöin alkaa tapahtua myös lihasvaurioita.

Toisin kuin kävellessä ja juostessa keho ei pyöräilyssä pyri automaattisesti omaan taloudellisimpaan tai tehokkaimpaan rytmiin, vaan vapaasti valittu kadenssi vaihtelee yksilöiden välillä. Luonnolliseen kadenssiin vaikuttaa useat asiat, kuten ikä, suorituksen kesto, tuotettu teho, sekä liikkeen jatkuvuuteen liittyvät voimat. Esimerkiksi nousussa kadenssi laskee verrattuna tasaisella ajamiseen. Peesaamisen on todettu myös nostavan kadenssia.

Tuossa tutkimuksessa esitettiin, että maantiepyöräilyssä tulisi pitää matalampaa kadenssia helpoilla osuuksilla ja nostaa kadenssia sitten kun kisa sitä vaatii. Triathloniin sovellettuna (peesi kielto) mielestäni voidaan miettiä samalla tavalla, eli kadenssia voisi laskea hieman kun selät ovat sopivalla etäisyydellä tai jos on syytä passailla juoksu osuudelle. Samalla voisi ajatella, että koko kadenssin valinta tulisi perustua siihen mikä tuntuu hyvältä.

Mitäpä lukijat on mieltä pitäisikö triathlonissa pyrkiä tasaiseen kadenssiin ja mikä se voisi olla? Itse olen kuullut suosituksia 70 ja 110 välillä. Vai olisiko kadenssia sittenkin syytä vaihdella maastonkohdan ja tunteen mukaan?

8 kommenttia:

perttu kirjoitti...

Tuntuisi että kilpailussa kannattaa ajaa itselleen luonnolliselta tuntuvalla kadenssilla eikä pyrkiä väkisin tiettyihin lukuihin. Jos esim. mukava kadenssi olisi joku 90 ja ajaa yli 100:n niin veikkaan että sillä tavalla väsyttää huomattavasti hermolihassysteemiä mikä voi olla pois juoksusta. Kuitenkin kannattaa välttää puskemasta aivan liian isolla välityksellä mikä voi helposti käydä koska ihminen on kuitenkin laiska vaihtamaan vaihteita ja suurella välityksellä ajaminen saattaa tuntua enemmän siltä kuin kaikki olisi pelissä..

Harjoitellessa kannattaa minusta ajaa myös korkeammilla (kenties välillä myös matalammilla) kierroksilla kuin kilpailussa, jotta tuo oma mukava kadenssi mahdollisesti nousisi korkeammaksi ja taloudellisuus paranisi. Uskon myös että tuollainen pelivara kilpailussa (=pystyisi pyörittämään helposti nopemminkin kuin on tarve) säästää hermolihasjärjestelmää väsymiseltä kun kaikki ei ole siltä osin pelissä. Voi olla että silloin myös nuo mainitsemasi mahdolliset fyysiset vauriot lihaksissa pysyvät vähäisempinä.

Jatketaan linkkilinjalla, seuraavassa Allanin Marko kadenssista:

http://www.xtri.com
/coaches_display.
aspx?riIDReport=4049&CAT
=10&xref=xx

teemu kirjoitti...

Hyvä kommentti heti kärkeen.

Näkyy Allenkin funtsineen asiaa 07. Välillä kerkesi nuo pyöräilijätkin ajella vähän matalammilla kadensseilla, kunnes Fabian taas pisti kammen pyörimään.

Varmasti "pelivara" on hyvä asia. Tuosta kadenssin muuttamisesta ei tullut tutkimusta vastaan, mutta matalalla ja korkealla kadenssilla hajoittelu on varmaankin paras tapa muokata ja kehittää kadenssia.

Toinen vaihtoehto "väkisin ajamiselle" varmaan olisi vaihdella tehoa niin runsaasti, että ns. korkealla luonnollisella kadessilla ajoa tulisi riittävästi. (Tämä ehkä sopii hyvin niille joilla ei ole aikaa)

Jupis kirjoitti...

http://forum.slowtwitch.com/Slowtwitch_Forums_C1/Triathlon_Forum_F1/cadence_P2539875/

Olen lukenut yhden tutkimuksen jossa väitettiin että pyöräilyn loppu kannattaisi ajaa matalammalla kadenssilla, jotta juoksu kulkisi helpommin (yritän kaivaa lähteen esille arkistoistani viikonloppuna)

Omakohtainen kokemus on juuri päinvastainen. Ku ei ole voimaa niin pitää pyörittää vimmalla ;-)
Ajan melko korkealla kadenssilla (~95-105) ja yritän pitää sen kisassa vakiona.
Juoksussa mulla on myös nopea kadenssi & maakosketus ja olen kokenut nopean pyöräilykadenssin auttavan suuresti juoksuun siirtymisessä.

Treeneissä tietty kannattaa ajaa monipuolisesti eri kadensseilla.

Teemu kirjoitti...

Itse olen törmännyt tuohon harjoituksissa, että juoksu lähtee aika mukavasti, kun ajaa isolla pyörän lopussa. Joskin kisoissa parina viime vuotena juoksu ei ole lähtenyt vaikka minkä olisi tehnyt :D

Tuossa pyörittämisessä
(en nyt tarkoita Jupista) kannattaa minusta aina muistaa erään Suomalaisen pyöräilijän tekemä ero ajamisen ja smirklaamisen välille. Eli jos vastus on liian pieni pyörittäminen vastaa lähinnä itsensä väsyttämistä, eikä juurikaan vie eteenpäin.

perttu kirjoitti...

Mitään tilastollisesti merkittävää analyysiähän tämä ei ole mutta itse en ole huomannut kovin paljon merkitystä juoksun kannalta sillä millainen ajo on ollut. Esim. joskus 3-4h ajoa jossa useampi 5km mäki joissa ei niin kevyttä välitystä löytynyt ettei kadenssi olisi laskenut säälittäväksi ja silti juoksu kulki varsin hyvin (toki ihan loppuosuus pyöräilystä sitten oli helpompi). Kiskon sprintistä kyllä muistuu mieleen kun etuvaihtajan vaijeri särkyi ja joutui ajamaan pienellä keskiörattaalla (=aivan pirun suurella kadenssilla) että juoksu oli ihan tappava. Luulen, että tuo sopivin kadenssi voi olla aika pitkälti henkilökohtaista ja riippua urheilijan vahvuuksista.

Morjesns! kirjoitti...

Jos ossoo kampee pyörittöö rennosti hyvällä tekniikalla, niin miksei kadenssi vai mikähän se nyt oli, voisi olla korkeakin. Mielestäni moni polkee liian kovalla väännöllä ja tuhoaa näin reittään, toisinsanoen pistää reiskan juntturraan. Maaston eri muodot, tuuliolosuhteet, lihasten tila vaikuttavat myös kadenssilukuun. Kdenssi on varmaan kohillaan, kun nopeusmittari nakuttaa tasasella 40 ja reisi ottaa happee mukavasti eikä hapottele liioin sekä tekniikka on jouhevaa ja letkeää nilkan toimiessa moitteettomasti.
terveisin: Pyörällä päästään.

Teemu kirjoitti...

Pyörällä päästään sanoisin, että tavoitteena on juuri tuo. Reisi ei pahasti valittaisi vielä tuossa 40 nopeudessa tai miksei hieman ylikin sen.

Jos tuo onnistuu suoraan ilman ongelmia lajin aloituksen jälkeen, niin lahjakkuutta todella löytyy ja ehkä hieman tuuriakin. Totta kuitenkin on se, että toiset ovat lahjakkaampia kuin toiset tässä kadenssi hommassa ja siksi on mielestäni ihan hyvä vähän miettiä mikä on oleellista pyrkiessä tuohon pyräilyn hurmoksen tilaan :D

Päästäänkö pyörällä kirjoitti...

Kyllähän se näin on, että aloittelija, joihin itsekin lukeudun, joutuu hakemaan sopivaa pyöritystä alhaisemmilla nopeuksilla.Lihashermotus on mielestäni kuitenkin se juttu, jolla pyöritys saadaan toimimaan kunnolla. Suurilla painoilla lihakseen juntattu voima taas on hankala jalostaa taloudelliseksi tekniikaksi luulisin ainakin. Pyöräilyharjoittelussa olisikin mielestäni tärkeää hakea voima ennemminkin tekemällä hermotusta parantavaa kuin lihasmassaa lisäävää harjoitusta, parhaan ja taloudellisen pyöräilytekniikan aikaan saamiseksi. Nilkan kuntoon kannattaisi myös kiinnittää erityistä huomiota, sillä oikea nilkan käyttö säästää reiskaa :)