Lede Goes Dösä

Pääsiäinen on nyt pyöritty Stadissa ja olo alkaa pikku hiljaa muodostua ihan kotoisaksi. Koti on vielä vähän puolitiessään, koska osa suhteellisen tärkeistä elementeistä on vielä Savon asunnossa. Esimerkiksi telekun katteleminen menee vielä selällään matolta. Niinpä sisustus on osittain vielä suorastaan Tempomainen (kuva), eli patja ja hiilikuitu-unelmia :D

Reeniseura on alkanut pikku hiljaa hahmottua. Muutamat viime päivät reittioppaana on toiminut legendaarinen Ahlroos ja matkaakin kertyi mukavat 200km reissua kohden. Koska täällä päin tuntuu olevan näitä hifimiehiä hieman enempi, niin lukijat voitte tutustua kierroksiin ihan virtuaalisesti Täältä (harjoitukset ja sieltä kalenterista).Täytyy sanoa, että on tässä Stadin ympärillä aika mukavat nuo lenkit ja teidenkin määrä on aika huikaiseva. Juoksureittejäkin olen sen verran kerennyt kokeilla, että tästä meiltä kun singahtaa muutaman sata metriä tuonne puskaan, niin aika loputtomilta nuo hiekkapohjaiset reitit äkkiseltään vaikuttaa. Lisäksi meiltä on 400m hiilimurskaradalle ja 700m avovesiuintirannalle, jossa myös naku-uinti osio ;). Ainoastaan uimahallia joutuu etsimään reilun kilometriin päästä.

No jotta nyt ei menisi taas ihan urheiluksi nämä söpöstykset, niin pitää mainita, että otsikossa on pitkälle eväät, jotka Savon reenikumppanit antoivat minulle lähtiessä. Tempo keksi minulle Hesan kielisen nimen LEDE ja Pätkä sitten otsikon, joka on varmasti katu-uskottava myös täällä. Hyvin on kyllä toiminut :D On tuossa otsikossa sen verran totuutta, että ei ole muuten tullut Suomessa tämmöistä paikallisliikennebusailua paljon viimeisin 15 vuoden aikana harrastettua...

Aika keskittyä TRI-kuvioihin

Viime viikko on nyt levätty. SM-hiihtojen jälkeen tuli välteltyä kunnon lihassupistuksia kokonainen viikko, jonka jälkeen nyt on palattu liikunnan pariin ihan reippaalla otteella. Orientoituminen alkoi jo lauantaina perusuinnilla, mutta varsinainen pommitus on alkanut tämän viikon puolella.

Alku viikon klassikko harjoitus on ehdottomasti ollut eilinen pyöräily. Seurana olivat legendaariset Tempo ja Pätkä. Harjoituksen nimenä oli 2*30min blandista. No koska Pätkä oli ilolla mukana, harjoitus ei liity millään tavalla nestetankkaukseen, vaan pikemminkin päin vastoin. Homman nimi on seuraava. Laitetaan miehet letkaan ja vuoroveto päälle. Vauhti on vapaa, eli jos himmaat niin seuraavalla on varmasti paukkuja iskeä ja toisin päin. Lopputulos oli kuitenkin yllättävä seurasta huolimatta; osasin kotiin ilman kovinkaan vahvaa opastusta ihan omin jaloin :)

Loppu viikoksi suuntaan Stadiin jatkamaan Hesalaistumisopintojani. Tällä kertaa tarkoituksena on sitten pikku hiljaa perehtyä paikallisiin liikuntamahdollisuuksiin. Ja mikäpä on tutustuessa, sillä ainakin perhe Utriainen kehui Stadin juoksumaastoja maan parhaiksi. Ohjattuja pyöräretkiä on myös varattu heti huomisesta iltapäivästä lähtien.

Tsadilaistumisen ensi askeleet

Koska Savolaisesta teräsmiehestä on nyt siis kovaa vauhtia muokkaantumassa Tsadilainen järnmannen, niin eiköhän lie syytä kertailla jo tähän mennessä opittua. Takana on kuitenkin jo yksi yö uudessa kaupunkikodissamme. Eli kuinka meikäläisestä tuli enämpi Stadilainen kuin Stadilaiset ite:

1.Kieli kylpy alkoi opettelemalla kuinka sanotaan ikkunat kiinni, kuulemma fönärit boseen.
2.Puhetyyli on alkaa olla jo aika nasaali, ei tarvita enää tarita nenää niistää erikseen.
3.Urpo ei ole enää Urpo, vaan se on Esa (anteeksi Esa).
4.Kävely on oltava ripeää power volkkinkia, meikäläisen lompsimisella kyllä jää auttamatta jalkoihin.
5.Bussi ei ole Linkki, vaan se on nostettu kiskoille ja sanotaan spåraksi (ainakin meillä munkkiniemessä).
6.Metrolippu on ihan sika hintainen, joka kerta 80€, mutta siinä kai on joku tarkastusmaksu mukana.
7.Suomen kovin seikkailupuisto ei olekaan Power Park Mikkelissä, vaan Kontulan ostari.
8.Kehätiet on Suomen suurin kusetusta, kaikki ne on puolipallon muotoisia ja päättyy mereen.
9.Helsinfors ja Helsinborg on kaksi aivan eri asiaa, meinasni nimittäin tulla aika kalliiksi.

Kuvasta huomaa, että asuin alueemme valinta osui vähintäänkin kohdalleen. Luulin, että 500m metriä leipomolle on lyhyt matka hakea kalakukkoloita, mutta Tsadissa kaikki on toisin ja kalakukko löytyy melkein ovelta :D