Niin se taas tuo pakkanen suksenomistajat tuonne laduille ajaa. Elikkä eilissä päivänä tuli hiihdeltyä tuolla Jämin suunnalla kunnon talvikisoissa. Aamulla kattelin Forecaa, että eihän se oo kuin 28 pakkasta lähtöpaikalla, mutta lähdin kuitenkin matkaan kun eihän noissa massahommnissa niin noita pakkasrajoja tunneta. Kun tuonne paikan päälle pääsin, niin lämmöt oli noussu jo parinkympin kulmille ja aurinko vielä lämmitti mukavasti.
Hiihto meinasi mennä piloille jo ennen alkua, kun luottovoitelija Kojjootin sijasta suksimestariksi värvätty Willeeni löi käteen Peltoset. Puhelimessa minulle oli lupailtu "punaisia Fissereitä", joita norjalaisvalmisteisiksi olin luullut. Kimmo sai kuitenkin minut rauhoiteltua suksien päälle, kun kuulemma niillä oli jo yksi SM-hopea hiihdetty kuluvana talvena. Välinepuolen satsaus nousi kerralla uudelle tasolle, kun voitelu testattiin ja siteetkin siirrettiin kohdalleen ennen lähtöä. :D
Itse hiihto sujui hyvin. Aiemmin vaivannut vauhdin puute oli nyt hallinnassa, kiitos vaan suksien. Vaikka tuloksena oli 2. sija niin maalissa kuin kirimaalissa, sekä tappio 2lla kymmenyksellä numerolla 2, SM-hopea suksilla, niin hymy oli varsin herkässä maalissa. Joulukuussa alkanut tasatyöntöharjoittelu alkaa siis jo puremaan ja vielä vajaan 2 viikkoa kestävä hiihtokausi voi tuoda muitakin mukavia yllätyksiä.
Pitää vielä kehua Jämin varsin asiallisia järjestelyjä. Radan suunnitteluun selvästi nähty vaivaa ja siinä oli onnistuttu varsin hyvin. Rata oli riittävän helppo syvälle hiihtokansalle tarjoten kuitenkin ratkaisunpaikat kilpaa hiihtävillekkin. Kiitokset vielä myös Willeenille ja Jämin Kesportille kilpailukaluston tarjoamisesta.
AHn ottamassa kuvassa hymyilen kilpaa auringon kanssa varsin jäisestä naamasta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti