Viikko piti sulatella tapahtunutta, mutta tässäpä vähän siitä mikä ei ole unohtunut. Homma siis lähti käyntiin jo aikoja sitten, mutta konkretisoitui ensimmäisen kerran noin vuosi sitten kun Tompan kanssa lyötiin kättä päälle lounaalla, että jos paikka napsahtaa Norselle, niin Tomppa on sitten se joka kantaa pullot. Paikkahan sitten napsahti ensimmäisenä suomalaisena PRO:na ja eipä aikaakaan niin olin norjalaisessa autolautassa märkkäri päällä odottelemassa, että minut poistetaan keulaportin kautta.
Uinnin lähtö oli siis ikimuistoinen. Lautasta hypättiin 4 metrin pudotus suoraan 10,5 asteiseen veteen, josta kauhottiin reilu sata metriä lätöpaikalle. Itse onnistuin viivyttelemään lautalla viimeiseen asti ja vältin turhan pitkän oleilun vedessä. Uinti lähti mukavasti käyntiin ja löysin haluamani paikan porukassa. Uinti oli lyhennetty veden lämmön takia puoleen, joka ainakin jälkikäteen oli varmasti viisasta. Itsellä ei juurikaan ongelmia ollut veden lämmöstä ja varmasti koko 3.8k olisi mennyt, mutta kyllä tuossakin jonkin verran jo loppua kohti meinasi painin puolelle kääntyä tunnon lähdettyä käsistä.
Uinti kuljetettiin autolautalla. Kuvan lautta on lavaste ja hieman prameampi kuin se oikea.
Pyörä alkoi napakasti. Ekassa nousussa oli nousumetrejä 1300 ja se kesti ensimmäiset 40km. Ajoin nousun tiukasti omalla IM-nousuteholla. Pataan tuli aika tavalla ja jälkeen päin voi arvioida, että olisiko voinut laittaa hieman lisää. Päälle kuitenkin pääsin, mutta sija oli valunut 10 paikkeilta sijaksi 30. Oli muuten aikamoinen itsetutkiskelun paikka pitää homma hallussa ja luottaa siihen, että sijoitukset ratkeavat vasta maalissa. No suunnitelma alkoi nousun jälkeen puremaan ja ekalla loikotuksella sain heti muutaman sijoituksen kiinni. Lisäsin vähän tehoa loppuihin nousuihin ja ainakin omilla sijoituksilla ajaviin olin selkeästi parempi laskuissa sekä loivissa osioissa ja mäetkin pysyin jo vähintään mukana. Kokonaisuutena pyörään ei ihan paras päivä sattunut, mutta NP 281, 6h pyörään on kuitenkin ihan ok. Pyörän lopussa olin nousut sijalle 16 ja takaa-ajo oli hyvällä mallilla.
Eka nousu oli lähes 40km pitkä ja minulle kesti lähes ikuisuuden.
Suuret nousumetrit ja 1,5kk tauko kunnon mäkien ajamisesta vaikuttivat sen verran, että juoksun alussa oli pientä painetta alaselässä ja ensimmäiset 8k meni vähän hiljempaa kuin olin ajatellut, mutta päässä oli kirkkaana että järjellä ajettu pyörä kuitenkin takaisi vahvan lopun ja että edelleen Gaustatoppenilla oleva sijoitus ratkaisee. No niinhän sinä kävi, että noin 8km kohdalla jalat vapautuivat ja ohittelu saattoi alkaa, Ilmeisesti aika monella oli ollut pyörässä taktiikkana ratkaista juuri siinä ekassa nousussa ja se alkoi näkyä... 20km juoksun jälkeen maali alkoi "häämöttää". Täytyyhän se myöntää, että aika vitsiltä siinä vaiheessa tuntui lähes 2000 nousumetriä korkeammalla sijaiseva maali. Mäen alle tullessa (25k) olin nousut sijalle n.11, josta myös Tomppa hyppäsi remmiin loppumatkaksi. Nousun eka osa 7.5k oli aika solidi 10% serpa. Etukäteen tiesin, että jos sen jaksaa juosta hyvin ylös se näkyy myös sijoituksessa. Ilmeisesti olin yksi nopeimmista juuri tuolla pätkällä ja sijoitus 32.5k kohdalla 7. Ekan setin jälkeen seuraavat 3k oli rennompaa muutaman prosentin nousua. Vauhti pysyi edelleen ok, mutta yksi jyrkemmällä ohitettu kaveri pääsi kuittaamaan, ennen finaalin, eli rakan, alkua.
Huolto oli kaiken A ja O. Mukanani oli kolmen hengen kokenut tiimi ja kotimaahan jätetty data -tiimi/nostojoukot, joita ilman päivästä ei olisi tullut mitään.
Rakka oli sitten aika legendaarista. Nopean kengänvaihdon jälkeen ampaisin reppu selässä Tompan peesiin ja aika nopeasti kuittasimme taas saman kaverin. Rakassa olosuhde vaihteli jokin verran, mutta sen hetkisillä jaloilla juokseminen oli aika haastavaa ilman kaatumista. Kivien lisäksi reitti oli täynnä paikallisia trekkaajia, joita pujotellassa ja kaatumista vältellessä homma lähti etenemään. Pariin kertaan ohitettu ranskalainen jäi kuitenkin iholle koko rakan ajaksi. Ero pysyi aika vakaana parissa kymmenessä sekunnissa. Kun meillä oli ns Puijollinen jäljellä Tomppa alkoi jo hieman huolestua tilanteesta, koska kiri oli takana alkanut... Pystyimme vastamaan iskuun. Loppuviitoitus oli merkattu hieman suurpiirteisesti, josta takaa-ajaja sai hieman apua. Lopun rappusilla sain kuitenkin vielä sykkeet ylös ja tuloksena 7. sija.
Maaliintulo oli tunteikas. Oman tiimin yhteiselo kokokisan ajan ja urheilijan riippuvuus huoltajista tuo jotakin erityistä ns. normaalin täydenmatkan fiilikseen. Kisana Norseman on todella hyvä kokonaisuus ja kokemuksena ehkä vielä mieleenpainuvampi. Kilpailuna Norseman vaati enemmän erikoistumista. Tuloksissa taisin olla paras ei-erikoismies ja ilmeisesti myös paras ensikertalainen. Paljon nousumetrejä sisältäneet kisat eivät ole oikein suosineet minua, mutta tässä kisassa pystyin tekemään hyvän kansainvälisen suorituksen vaikka kisan aikana noustiin yli 5000m. Kysymykseen menenkö uudestaan, voin jo nyt vastata, että ehdoton ehkä...
Lisäksi suuret kiitokset tukijoilleni!
Sekä iso kiitos kaikille, jotka jaksoivat seurata ja kannustaa. Sain todella poikkeuksellisen määrän tsemppausta ja onnitteluja kisan tiimoilta. Pakko on kyllä myöntää tämäkin, että siitä saa voimaa ja se auttaa jaksamaan, kun tuntuu, että kaikki Suomen triathlonistit ja vähän muutkin on hommassa mukana!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti