Kaikenlaista

Morjensta vaan taas... Oli tuossa pieni tauko, etten juurikaan kirjoitellut tuntojani julkisiksi. Nytpä sitten onkin paljon mitä kertoa. Paljon on siis kerennyt reilussa viikossa tapahtua. Siviilielämän puolella on tapahtunut hyvää ja huonoa, mutta hyvistä tärkeimpänä tradenomin papereiden kotiuttaminen.

Liikunnallinen puoli taas on edennyt kunnon harppauksin. Jos edellisessä postauksessa kehuskelin kuinka jäsenet heiluu, niin nyt voin kehuskella, että ulkoiluani voi jo osittain pitää harjoitteluna. Viime viikolla tuli myös avattua kotimainen kilpailukausi. Tämä tapahtui PHS:n maakuntaviestikarsinnoissa. No tuloksen perusteella minulle tarjottiin sitten jo lyhyintä mahdollista viestiosuutta, eikä se välttämättä kerro siitä, että olisin hirveän nopeassa kunnossa;)

Koin myös uudistuksia harjoituskumppaneiden osalta. Pätkän pyöriessä Kanarialla ja Tempon viilettäessä pitkin Suomea hiihtojen perässä, jouduin hankkimaan uuden sykemittarin. Entinen, tosin teki lakon jo syksyllä. Tämä uusi onkin sitten hieno peli, siinä on valmentaja ja kaikki. Olen kyllä jo ajautunut pieniin mielipide-eroihin tämän uuden valmentajan ja hänen lenkkien rasittavuuden arviointitapansa kanssa. Saapahan nähdä pitääkö hän täyden matkankilpailua edes harjoituksena;)

Viikonloppuna on tulossa maakuntaviesti, jonne lähden ehdotteluista huolimatta tykittelemään 6 km pätkää. Tavoitteena on napata n. 3min ajasta pois verratuna karsintaan. No tuo parannus kyllä yleensä onnistuu kauden ekan kisan jälkeen...