Pitkästäaikaa juoksu näytti ihan juoksulta
Oma juotto osoittautui kisassa elintärkeäksi
Aina on aikaa ottaa myös yleisö haltuun :D
Tsekkiläinen palkintokaappi
Proteiini on tärkeä osa urheilijan ravintoano niin, kuljettuani todella monien ruutujen kautta, nyt sitä ollaan sitten takaisin lähtöruudussa. Tulos ei EM -kilpailussa vielä ollut ihan loistava, mutta vauhti oli kuitenkin sinne päin olevaa tekemisen sekaista luukutusta. Aika 6.04 miellyttää ja varsinkin se, että parin vuoden tauon jälkeen pystyin paukuttelemaan helpon oloisesti kolmenkympin juoksun alle kahteen tuntiin. Joroisiin verrattuna vauhti olisi tarkoittanut 10 minuutin aika parannusta juoksu osuudella.
Vaikka sija 20 on huonompi kuin vuosi sitten, niin nyt edellä on ainoastaan TRImiehiksi luetavia tekijöitä. Aikaa kunnon sijoille tuli käytettyä reilu kymmenen minuuttia liikaa. Ajasta pääosa tuli taas uinnissa, jonka jälkeen vietin koko päivän yksin ilman hyviä porukoita. No nämä pitkänmatkan kisat kyllä ovat täydenmatkan kilpailuita selvästi uinti painotteisempia. Uinnin pitäisi näissä kisoissa olla todella hyvällä tasolla, jotta hyviin pyörä ryhmiin pääseminen olisi mahdollista. Vaikka ei pitäisi tietenkään sanoa, mutta oli mielestäni hieman ihme, ettei kisassa annettu yhtään peesivaroitusta...
Kisajärjestelyt olivat, kuten jo etukäteen ilmeni, legendaariset. Kilpailu reitit selvisivät oikeastaan vasta kilpailun aikana. Varsinkin vaihtoalue pysyi aikalailla hämärän peitossa ihan vaihtoon tuloihin asti. Kilpailu reiteistä ehkä mieleenpainuvin oli uinti Vltavassa. Etukäteen kisainfossa sanottiin, että virta pysäytetään kisan ajaksi, mutta totuus oli kuitenkin toinen. Niinpä ikäryhmä urheilijoita joutui keskeyttämään yksinkertaisesti sen takia, että he eivät päässeet kääntöpoijulle. Pyörässä mielenkiitoista oli, että kokonainen moottoritienajosuunta oli suljettu meitä varten. Kuvitella saattaa minkälaiset ruuhkat se aiheutti Prahan kokoisessa pitäjässä. Juoksussakin reitille oli ilmestynyt lisälenkki ja muutamat muutokset vielä juuri ennen kuin ensimmäiset saapuivat paikalle. Huoltokin oli kisassa aivan omalla tasollaan ja esimerkiksi pyöräiyssä uusien pullojen saaminen ilman omaa huoltoa olisi ollut lähes mahdotonta. Sattuihan matkanvarrella tietenkin paljon muutakin ennen kokematonta ja tosiaan välillä tuntui, että meno kävi ihan hengenvaaralliseksi... Saapahan nähdä pidetäänkö tuolla MM -kilpailut muutaman vuoden kuluttua...itse ainakin lupaan olla viivalla, jos näin käy :D Kisat olivat kuitenkin loppujen lopuksi varsin sympaattiset, joskin eivät nyt aivan arvokisoilta tuntuneet. Jos itämainen triathlon kulttuuri kiinnostaa niin ensi vuonna tuolla varmasti pidetään taas BIGMAN triathlon, jossa menoa voi käydä kummastelemassa. Kiitokset vielä asiantunteville kannutus ja huolto joukoille.
Kausi jatkuu tästä nyt palauttelulla ja valmistautumisella kauden viimeiseen kilpailuun Hollannissa kuun lopussa. Almeren kisassa tavoitelen oman ennätykseni parantamista ja pääsemistä mahollisimman lähelle 8.30 maagista rajapyykkiä. Nytpä siis jalat seinälle ja odottelemaan hyperkompensaation toteutumista. Ensi viikolla sitten palaillaan reenin pariin, kunhan TRIvaimo on saatu onnellisesti maaliin HCMn väännöstä... Niin ja Tuulalle vielä iso kiitos kuva otoksista!
Vaikka sija 20 on huonompi kuin vuosi sitten, niin nyt edellä on ainoastaan TRImiehiksi luetavia tekijöitä. Aikaa kunnon sijoille tuli käytettyä reilu kymmenen minuuttia liikaa. Ajasta pääosa tuli taas uinnissa, jonka jälkeen vietin koko päivän yksin ilman hyviä porukoita. No nämä pitkänmatkan kisat kyllä ovat täydenmatkan kilpailuita selvästi uinti painotteisempia. Uinnin pitäisi näissä kisoissa olla todella hyvällä tasolla, jotta hyviin pyörä ryhmiin pääseminen olisi mahdollista. Vaikka ei pitäisi tietenkään sanoa, mutta oli mielestäni hieman ihme, ettei kisassa annettu yhtään peesivaroitusta...
Kisajärjestelyt olivat, kuten jo etukäteen ilmeni, legendaariset. Kilpailu reitit selvisivät oikeastaan vasta kilpailun aikana. Varsinkin vaihtoalue pysyi aikalailla hämärän peitossa ihan vaihtoon tuloihin asti. Kilpailu reiteistä ehkä mieleenpainuvin oli uinti Vltavassa. Etukäteen kisainfossa sanottiin, että virta pysäytetään kisan ajaksi, mutta totuus oli kuitenkin toinen. Niinpä ikäryhmä urheilijoita joutui keskeyttämään yksinkertaisesti sen takia, että he eivät päässeet kääntöpoijulle. Pyörässä mielenkiitoista oli, että kokonainen moottoritienajosuunta oli suljettu meitä varten. Kuvitella saattaa minkälaiset ruuhkat se aiheutti Prahan kokoisessa pitäjässä. Juoksussakin reitille oli ilmestynyt lisälenkki ja muutamat muutokset vielä juuri ennen kuin ensimmäiset saapuivat paikalle. Huoltokin oli kisassa aivan omalla tasollaan ja esimerkiksi pyöräiyssä uusien pullojen saaminen ilman omaa huoltoa olisi ollut lähes mahdotonta. Sattuihan matkanvarrella tietenkin paljon muutakin ennen kokematonta ja tosiaan välillä tuntui, että meno kävi ihan hengenvaaralliseksi... Saapahan nähdä pidetäänkö tuolla MM -kilpailut muutaman vuoden kuluttua...itse ainakin lupaan olla viivalla, jos näin käy :D Kisat olivat kuitenkin loppujen lopuksi varsin sympaattiset, joskin eivät nyt aivan arvokisoilta tuntuneet. Jos itämainen triathlon kulttuuri kiinnostaa niin ensi vuonna tuolla varmasti pidetään taas BIGMAN triathlon, jossa menoa voi käydä kummastelemassa. Kiitokset vielä asiantunteville kannutus ja huolto joukoille.
Kausi jatkuu tästä nyt palauttelulla ja valmistautumisella kauden viimeiseen kilpailuun Hollannissa kuun lopussa. Almeren kisassa tavoitelen oman ennätykseni parantamista ja pääsemistä mahollisimman lähelle 8.30 maagista rajapyykkiä. Nytpä siis jalat seinälle ja odottelemaan hyperkompensaation toteutumista. Ensi viikolla sitten palaillaan reenin pariin, kunhan TRIvaimo on saatu onnellisesti maaliin HCMn väännöstä... Niin ja Tuulalle vielä iso kiitos kuva otoksista!
3 kommenttia:
Moi! Reportaashin kuvat olivat niin hyviä ja paljon puhuvia, että en jaksanut lukea tekstiä ollenkaan! Ehkä sain kuitenkin tärkeimmät tiedot!
Joo, ei näissä jutuissa yleensä ottaen ole paljonkaan sisältöä :D
No, nyt palasin sitten vielä lukemaan, vaikka kuvista erityisesti se tsekkiläinen palkintokaappi on hyvin kaunis (!) ja illallinenkin saa veden herahtamaan kielelle! :)
Tuommoiset pikku jipot, niin kuin voimakas virta, joka estää kääntöpoijulle pääsyn, antavat tietysti oman mausteensa tapahtumaan... Sääli masterseja... Mutta sittenhän, kun sen selvitti, pääsi TOSI kovaa!!
Lähetä kommentti