Kiitokset ja hieman tulevaa

3vaimon huoltokeskus

Eli ensin tietenkin kiitokset! Suurin kiitos siitä, että yleensä pystyn urheilemaan tällä tavalla kuuluu Arjalle! Arja hoitaa aivan uskomattoman määrän asioita kauden aikana. Urheilun saralla toimenkuva muuttuu sujuvasti henkisenvalmennuksen tehtävistä huipputasoisen huollon toteuttamiseen. Kaikkia Arjan hoitamia asioita ei varmaan voi edes luetella! Vaikka valmennuksesta olen vastannut itse puolenkymmentä vuotta, ei sekään onnistuisi ilman mentoriani Tomppaa, joka on kuunnellut taas kymmeniä, jos ei satoja tunteja suunnitelmiani menneellä kaudella ja puuttununt ilmeisen sopivasti todennäköisiin ylilyönteihin ja tarjonnut aivan uskomattoman kokemuksensa avukseni, kiitos Tomppa! Valmennuspuolella muita kiitettäviä ovat tietenkin Eki ja Mikko, jotka Sawon matkoilla yrittävät toistuvasti oikaista uintiotteita.

Harjoitusvastuksista tärkein on edelleen Sawonjengi! Vaikkakin Turkusestakin on ollut mukavaa vastusta saatavissa. Kiitokset molemmille rintamille. Kotiseuduilla lenkkiseura on ollut hieman kiven alla, mutta kiitos Tursakkeelle, joka on välillä luonnonlakeja uhmaten pitänyt lenkkiseuran ensiluokkaisena! Kiitos myös valmennettaville monista varoittavista esimerkeistä ja haasteiden tarjoamisesta :D

Välinepuolella kiitokset menevät suurelti Scorpionille ja Jukalle, joka on pitänyt välinepuolen lisäksi myös talouttamme yllä kuluneella kaudella. Muita kiitettäviä ovat Forten Aki, joka on pitänyt kenkäpuolen kunnossa, nyt Kuopioon avatusta kenkäparatiisista ja I.L.E sportin Ilkkalle joka hoiti minulle nopeet kengät Vichyyn pienien sähläyksien jälkeen. Kiitokset Sompille ja Maximille juomista, jotka ovat pitäneet tiellä. Kojjootti kuuluu tietenkin myös kiitosten piirin ammattimaisen suksituksen vuoksi. Kiitos myös Kivenlahden pyörähuollon Anterolle kuluneesta kaudesta, sekä Vantaan kaupungille harjoituspaikkojen tarjoamisesta.

No, mutta mitäs sitten? Eli meikäläinen lähtee tästä kuunvaihteesta loppuvuodeksi tutkimushommiin Vuokattin, vaikkakin pääpaikka meillä edelleen pysyy täällä Vantaalla. Aiheena ei ainakaan vielä ole TRIhommat, vaan rehellinen hiihtotutkimus. Samalla panostus on nyt kovempaa sen eteen, että noita valmistujaisia saataisiin muutamat tulevalle talvelle. Joskin tuo Vuokatissa asuminen tarkoittaa ehkä myös hieman suurempaa hiihtomäärää. Olen kyllä jo koko ajan yrittänyt taistella, ettei homma nyt ihan heti lähtisi käsistä.

Urheilun puolella on jo käyty pikainen (2h) puhelu Tompan kanssa, jonka seurauksena ei suuria mullistuksia ole tulossa. Tai miksipä tulisi, jos taso on hypähtänyt, olen ollut kipeä 12 tuntia ja rasitusvammoista olet kärsinyt 4 tuntia viimeisen vuoden aikana. Pientä viilausta tehdään ravintopuolelle ja harjoittelua suunnataan hieman vielä pyöräpainotteisuuteen päin. Näillä näkymin ensi kaudella on edessä kolme täydenmatkankilpailua jossain päin maailmaa...

Lissää Vichyy

Pistetäänhän vielä pikkusen lisää tunnelmia kisan jälkeen kun taisi tuo edellinen posti olla valmistettu aika sekavissa tunnelmissa :D Uinti siis ei kummoinen ollut. No siitä voi tietenkin syyttää nonwetsuittia, mutta oli se silti aika seilaamista. Onneksi riatloonissa on kuitenkin päivää jäljellä vielä uinninkin jälkeen. Pyörässä ajeltiin sen verran yksin, että pystyin ajamaan kärjen vauhtia, mikä on hieno muutos aiempiin vuosiin. Mukavinta kuitenkin, että RUN is BACK molemmissa merkityksissä ja vieläpä tiedossa miksi muutos on tapahtunut :D 

Jännää on näin jälkikäteen ollut, että kun kisa on noin kuumissa olosuhteissa se oikeastaan suojelee elimistöä pahemmalta (tai rajoittuu muuhun kuin lihaksiin). Jalat eivät niin hirveän kipeiksi tulleet vaikka juoksun loppu menikin aika väkisin. Todisteena, että hilpaistiin 3vaimon kanssa heti seuraavana päivänä portaita pitkin Eifel-torniin, kun matkan järjestäjä heittäytyi pihiksi hissimaksun suhteen. Toinen jännä puoli on tämä erikoisissa olosuhteissa käytävien erikoispitkien matkojen sopiminen. Talven paras hiihto napsahti kun aamulla oli 32 astetta pakkasta ja tuolla sitten 38 lämmintä. Jos ei muuta, niin ainakin se luo uskoa että normaali olosuhteissa meneminen ei rajoitu aineenvaihdunnan puolelta vaan avaimet on muissa helpommin harjoitettavissa taskuissa.

Korjaus vielä! Näytti kisajärjestäjä ilmoittaneen, että kisapaikalla oli 43 astetta lämmintä :D

Oma kauteni loppui nyt tähän ja edessä on tiukka 2kk palauttelujakso ja keskittyminen muihin hommiin. Mikäpä on lopetellessa, kun takana on ylivoimaisesti hienoin kauteni ja tavoitteiden ylittyminen. Täytyy kyllä myöntää, että aika polte on jo nyt reeni hommiin, mutta siitä vielä tarkemmin tulevissa posteissa...

Alla vielä Vichyy kuvilla:

Uintireitti oli tehty paikalliselle jokeen padotulle soutustadionille. Varmaan normaalisti ihan viileä paikka, mutta helleaalto oli nostanut veden lämmön 27 asteeseen.


Juoksu meni pitkin puistoja ja uintireitin varsia.

Pyöräreitti oli tyypillistä keski-eurooppalaista kamaa, pieniä kyliä, kunnon jyskytys pätkiä ja hienoja maisemia.

Poodiumilla oli sangen reippaan näköistä porukkaa.

Challenge Vichy

Hohoo, huikea kaudenlopetus! Vichyssä 2. tila aikalailla rankoissa olosuhteissa. Aika 8.49 ei ollut ennätys, mutta voin kertoa että aika tiukassa kuitenkin.

Kisa alkoi hieman kummallisesti kun 30 minuuttia ennen lähtöä kuulutettiin, että märkkärikielto, koska vesi on vajaat 27 astetta. Toki olisihan tuon voinut arvata, mutta edellisen illan pyöränviennissä paikalliset totetesivat, että 21 se on. No tilanne ei paljoa taktiikkaa muuttanut. Etukäteen oli tiedossa, että jos keli yltyy lähelle +40 astetta ei uinnilla ole juuri merkitystä. Eihän uinti ihan putkeen mennyt, vaikka ihan ok-tunteella pistelin koko matkan.

Pyörä lähti normisti käyntiin. Taktiikka oli sama vanha tasaisella taulukolla taloudellista menoa. Ja hyvinhän se onnistui, vaikka aika pitkää letkaa vedinkin reilut 100 kilsaa. Eikä pojista edes ollut oikein juttukaveriksikaan, vaan muutama heistä kävi muutaman sadan metrin päässä paistamassa jalkansa reitin ainoassa nousussa. Viimeiset 60 tuli sitten legendaarisesti, kärkeä sain jo kiinni jonkin verran ja tuo minun hännystelyporukka jäi pitämään keskinäisiä vähän kauemmaksi.

Juoksu oli hieman tahmeaa alussa. Syy oli pyörän lopussa hieman lopahtaneet nutritionit. Mutta ei huolta, pistin tavoitteesi vetää 3 kuppia urheilujuomaa joka pisteellä, jotta tilanne tulisi korjatuksi. No reilun 6 kilometrin kohdalla tilanne kääntyi parempaan ja normaali matkanteko alkoi maistua. Loppu oli sitten taas legendaarista ja pääsinpä tekemään vielä muutamat vilkutusohituksetkin. Eli sillalta käsi pystyyn ja kattella kuinka kaveri jää oottelemaan, muutaman kilsan päästä sitten potin korjaus :D Eikä tuo voittokaan ihan mahdottoman kaukana ollut, mutta lopussa maha hieman reistaili ja taisi tuo Stephenkin pystyä vähän kirraamaan.

Paikallisen median haastattelut olivat taas suhteelisen legendaarisia. Lehdelle totesin kysymykseen parhaasta lajista, että "varmaan tuo murtomaahiihto". Lehteen oli laitettu sitten, että poikkeuksellinen juoksu :D. Telkkariin olikin kovemmat jutut. Lämmön vaikutuksiin letkautin, että "suomalaiset on sauna kansaa" jatkoin siitä sitten sujuvasti "tämä ei ollut vielä mitään siihen kun lähdetään velipojan kanssa saunomaan ..." siinä vaiheessa pojat sitten löivätkin kamerat pussiin. Tuota haastattelua en onneksi sitten nähnyt :D

Viimeistä viedään

On se tämä riatlonimiehen arki hienoa, vuosi on taas reenattu ja edessä on kauden toinen ja samalla viimeinen kilpailu Ranskassa. Kunto ja pohjat kestäisivät tosin yhden lisäkisan, mutta nyt kuukauden tauolla tehty toinen kilpailu tarkoittaisi ainakin kahden kuukauden harjoittelua ja vielä kun tuossa kuun vaihteessa kuviot menevät vähän uusiksi, niin siinä ei olisi paljonkaan järkeä.

No mikäpä tässä on kautta lopetellessa, kun jo nyt tulokset ovat olleet selvästi korkeammalla tasolla kuin aiempina vuosina. Viimeiseen kisaan voikin lähteä aika rennosti. Viikonlopun viimeistely Rykäsyssä uin melkein 50 sekkaa alle edellisen ennätyksen ja muutenkin kaikki lajit lähtivät suhteellisen helposti käyntiin. Loppuaikakin oli uusi ennätys, vaikka tunnin maaginenraja jäikin muutaman sekunnin päähän. Ainoa kysymys on oiskeastaan palautuminen. Neljä viikkoa on vähän siinä ja tässä, kun oikein kunnon reeniviikkoa ei millään kerkeä tekemään. Asia selviää sitten viimeistään juoksun alkupuolella. Toivotaan ainakin, että jalat olisivat ottaneet Frankista opikseen ja juoksu olisi vieläkin jampakampaa.

Kisaan olen asettanut itselleni tavoitteeksi tehdä (taas) uusi ennätys. Se kyllä pitäisikin tulla ihan normi suorituksella, koska reitti on selvästi Saksaa nopeampi. Itse laskeskelin, että parannusta hyvällä vedolla voikin tulla ihan mukavasti. Toki olisihan kauden lopettaminen poodiumille myös hienoa! Lähtölistaa en ole kovin tarkasti läpikäynyt, mutta onhan siinä matkalla aikaa tutustua ja reilummat ohitukset voi tehdä ilman nimiäkin :D 

Alla Sawolaisia vesileikkejä:

Sawolainen poreallas

Sawolainen mato-onki

Sawossa (edelleen) seisoskellen

Tämän kesän kotimaiset karkelot ovat noudattaneet samaa kaavaa palauttelun merkeissä, joten niinhan se meni Kuopionkin kisa. Frankista oli kulunut kaksi viikkoa ja jäljellä oli sama kaksi viikkoa Vichyn Challenssiin. Ei kuitenkaan syytä huoleenö sillä taas tuli kuvia napsittua ja omaa naamaa voi etsiä galleriasta! Kuopion kisassa oli reitit uusittu ja ainakin omiin korviini tuli mukavasti hyvää palautetta. Varsinkin pienet mukulakivipätkät olivat herättäneet ja keränneet huomiota. Muutenkin noille peesikielto Olympia-matkoille tuntuu olevan tilausta.

Oma palautuminen on sujunut mukavasti. Alkuun tuntui, että Frankista toipuminen olisi muutaman päivän huuma, mutta sittemmin on pieniä fläspäkkejä on tullut. Juoksujalat edelleen hieman arveluttavat, mutta onhan tässä vielä aikaa ennen kuin lähtö koittaa. Kuopion reissu meni lähinnä uinnin merkeissä ja viime viikolle uintia kertyikin, varmaan ennätykselliset, kuusi kertaa. Tulipa vielä tuplattua kauden harjoitukset, joissa oli erikseen valmentaja paikalla :D Saa nähä joko sitä oltaisiin Ranskassa vihdoin lähellä 50 aikaa. 

Kuvissa liikennöi 3vaimo voitokkain tuloksin.

Uinnin jälkeen korvanappiin tuli tiukkoja ohjeita

Pyöräilyssä kaikki yli

Juoksutaktiikasta vastasi tunnettu Sawolainen mestarijuoksija

Sveitsin muistoja

Jostain syystä tuolta Sveitsistä löytyy aika hyvin kuvia, joten laitellaanpa sitten muutamat kuvat ja huomiot sieltä. Olin itse tuolla ensi kertaa katsomassa täydenmatkankilpailua ja pitää kyllä myöntää, että kyllä siinäkin hommassa tekemistä ja huomioimista riittävän. Jossain on oikein kirjoitettu aiheesta, että urheilijan omasta tasosta riippimatta kannattaa käydä joskus katsomassa "omia" kisatapahtumia oman kehittymisen kannalta. Ja pitää kyllä myöntää kisan seuraaminen sivusta ei ollut aivan turhaa. Toki oman valmennusurani aikana olen jo monta kertaa tärmännyt tilanteesseen, jossa etsitään kysymyksiin "miten se tuon teki?" tai "miten tuo on mahdollista?" tai ennen kaikkea "miten tuon saa pois?", yli 2000 urheijan seuraaminen kolmessa lajissa pyörikin aika paljon näiden kysymysten äärellä.

Kisaa seuraamalla ainakin sain vahvistuksen sille, kuinka tietyn merkkinen pyörä tai tietyllälailla poikkeavat juoksukengät aiheuttavat hyvin saman tyyppisiä muutoksia eri urheilijoille. Mielenkiintoiseksi tämä muuttuu esimerkiksi, kun valmennettavalta tai miksei myös itseltä yritetään hieroa jotakin virhettä pois. Itse olen sitä mieltä, että jos välineet eivät "haittaa" suoritusta, niin tekniikkaongelmiakin esiintyy aika vähän, mutta välineiden tuottamat muutokset ovat hyvin yleisiä. Toki oikean tekniikan saavuttaminen vaatii tietyn määrän suoritteita! Tekniikoiden suorittamisessa hyvin kuvaava tekijä on rentous. Vanha Hawaiin triathlonisti totuus, että "väkisin tulee vain p*sk*", oli hyvin todettavissa. Oikeastaan mitä enempi aikaa kului sen enemmän oli yritystä porukassa. Toki tähänkin löytyy hienosti selityksiä tuntimääristä, mutta uskallan väittää että myös tuntien sisällöstä.

Sveitsin lähtöpaikalla oli reilu 2000 lähtijää. Naisille oli varattu oma alue.

Uinninkierroksen loppu muistutti lähinnä lohienkasvatusallasta.

"Heartnbrakehillillä" oli reilusti kannustajia.

Erilaisia juoksutyylejä riitti.