Pitkäperjantai

Tämän päiväinen lenkki hipoi täydellisyyttä. Pitkäperjantai ei ollutkaan niin puuduttava kuin voisi luulla. 80 km tasaisella jäällä tuntui kuin olisi ollut urheilijan taivaassa, kaikkialla hiihdettävää paanaa ja keli kuin morsian ( siinä paremmassa merkityksessä;) ). Sen verran tosiaan oli mukavaa, että ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon unohdin kaipuuni Gran Canarian olosuhteisiin ;)

Jo ennakkotunnelmat olivat odottavat. Aina joskus minulle käy niin, että olen seuraavan päivän harjoituksesta niin innoissani, että yöunet jäävät hieman lyhyemmiksi, kun keho kaipaa vauhtia. Aamu oli taas yksi niistä. Kelloni oli soimassa 7.30, mutta keho alkoi lyödä kipinää jo 6.45 ja siitäpä sitten tekemään aamun praatvurstia ja kahvilekaa. 8 jälkeen olinkin hakkaamassa vassua tuolla synkimmässä Savossa eli Kallaveden selillä... Lopputuloksena oli reippa 4h raastavaa vassua, 6:lla juoma- ja yhdellä kahvitauolla.

Huomenna vielä vähän reilumpaa settiä ja sitten alkaakin pieni muotoinen keventely kohti kauden hiihdollista kliimaksia eli Lapponiaa – tämä on Lapponia Josta Pohjan kauniin neitosen kutsu kaikuu...

Kuvassa lähtötunnelmia.