Kohta se on menoa

Huh huh onpahan taas entisiä savolaisia pyöritetty. Sen jälkeen kun saavuimme tänne Spokaneen on isäntäpariskuntamme pitänyt meistä huolta aivan uudella tasolla. Joka päivä on ollut jotakin spesiaalitoimintaa heidän tai paikallisten TRI-ihmisten seurassa. On tässä tietenkin levätäkin kerennyt ja kiitos isännän, joka myös vetää kisan läpi, pyörä oli kerrankin kisakuntoinen reilusti ennen sen toimittamista kisapaikalle.

CDAn lenkit vaikuttaa yllättävän paljon suomalaisilta. Järven koko passaa suurin piirtein meikäläisten mittoihin, joskin aallot olivat eilen ehkä hieman topakammat. Pyöräreitti on jakautuu kolmeen osaan, jossa alussa on jonkin verran ihan normaalia IM -paahtoa pitkin suuria linjoja. Mennen tullen reitti kulkee kaupungin läpi, jossa on ihan reilusti perus 90-mutkia. Lenkin takaosa kulkee aika suomalaistyyppisillä seuduilla, joskin nuo muodot on kyllä menty tuplaamaan. Juoksu on aika pitkälle kaupunkipuistotyyppiä, jossa on mukava takalenkki järven rannalla. Reitin varteen odotetaan väkeä kuin pipoa. Edellisinä vuosina sitä on riittänyt ihan 10niä tuhansia. No toivotaan, että keli suosii tänä vuonna...

Täällä on kyllä käynyt selväksi, että TRIkouhotus on tällä puolella merta on ihan toisella tasolla. Spokane ei ole paljoa Kuopiota kummempi kylä, mutta TRImiehiä riittää useampaan seuraan ja meidänkin isäntäperheen seurassa on lähes kaksi sataa jäsentä, joista 26 on huomenna viivalla. Seuralaiset tapaavat toisiaan melkein päivittäin ja yhteisharjoituksiakin riittää talvella melkein joka päivälle. Pitää kyllä vielä lisätä, että Mdot ukkokin löytyy kyllä aika monen pohkeesta :D

Kuvassa olemme isännän kanssa juuri käyneet rekisteröitymässä kilpailuun. Tänään vielä pyörä ja pussit lähtöpaikalle...Tunnelma katossa!