Menopaussi

Nyt sitten on selevää, että minua ei tänä vuonna nähdä Hawaiilla. Seuraava hyvä kysymys kuuluukin; Onko parempi, jos paikasta jää oikein kunnolla, vai että se on vain muutaman minuutin päässä? No nyt ainakin tuntuu, että helpommalla pääsee kun jää vain vähän onnistuneen kisan jälkeen, kuin se, että kisan jälkeen joutuu takaisin lähtöruutuun.

Loppukauden kilpailuista varmoja ovat Joroinen ja Tsekkien EM -kilpailu. Noiden lisäksi meinasin sitten tehdä vielä yhden täydenmatkan kilpailun, jonka sijainnista ei ole vielä täyttä varmuutta, mutta perinteinen Hollanti on kyllä käynyt mielessä. Pitää asiaan syventyä sitten kun reeni taas pyörii ja hommat on tulessa.

Kokonaisuudessaan USAn kiertue oli loistava ja reissukuvia voi käydä kattomassa tuolta kuvagallerista. Postin kuva on kuitenkin jo Suomen puolelta. Viime viikonloppu meni nimittäin jo kotoisissa maisemissa Kuopiossa ja Vehmersalmella. Ohjelmassa oli Pätkän melekein selevät polttarit ja ihan vain kesästä nauttimista mummon saaressa...

CDA raportti

CDA on siis ohi ja tulokset selvillä. Suoritus ei ollut missään nimessä paras mahdollinen, mutta oli siinä jotakin hyvääkin. 9.40 jää uupumaan noin tunnin verran parhaasta ajastani, jonka parannusta lähdin tavoittelemaan. No, siihen en varmaan olisi pystynyt tuolla radalla, mutta että edes alle 9 tuntia.

Kisan aikana minulla oli pahoja ongelmia alaselän sekä normalia reippaampien kramppien kanssa. Syitä varmaan pitää vielä etsiä, kunhan kotiintuminen on tosiasia. Tällä hetkellä ajatuksissa ovat kauden alussa tehdyt muutokset ja kisojen puute. Muutoksissa minua lähinnä epäilyttää se, että miten olen niihin kerennyt tottua. Teknisellä radalla pyöräily levisi pahasti ja aiheutti kokonaisuuden katoamisen. Juoksussa 10-30 väli kulki normaalisti, mutta tuo 3.20 taitaa kutakuinkin olla hitain koskaan juoksemani maratoni.

Elämä on ja onneksi tämä on vain urheilua. On se vaan kuitenkin aina välillä päräyttävää, kun todellinen tilanne tulee esiin kilpailuissa eikä harjoituksissa. Uskon kuitenkin vahvasti, että tehdyt muutokset ovat oikeaan suuntaan ja kun ne ovat menneet todella selkäytimeen :D pääsen vihdoin parantelemaan vanhoja ennätyksiä. Tulevaa reeniä odotellessa lähden tästä palauttelemaan takapihan porealtaaseen TRIvaimon seurassa...

Kohta se on menoa

Huh huh onpahan taas entisiä savolaisia pyöritetty. Sen jälkeen kun saavuimme tänne Spokaneen on isäntäpariskuntamme pitänyt meistä huolta aivan uudella tasolla. Joka päivä on ollut jotakin spesiaalitoimintaa heidän tai paikallisten TRI-ihmisten seurassa. On tässä tietenkin levätäkin kerennyt ja kiitos isännän, joka myös vetää kisan läpi, pyörä oli kerrankin kisakuntoinen reilusti ennen sen toimittamista kisapaikalle.

CDAn lenkit vaikuttaa yllättävän paljon suomalaisilta. Järven koko passaa suurin piirtein meikäläisten mittoihin, joskin aallot olivat eilen ehkä hieman topakammat. Pyöräreitti on jakautuu kolmeen osaan, jossa alussa on jonkin verran ihan normaalia IM -paahtoa pitkin suuria linjoja. Mennen tullen reitti kulkee kaupungin läpi, jossa on ihan reilusti perus 90-mutkia. Lenkin takaosa kulkee aika suomalaistyyppisillä seuduilla, joskin nuo muodot on kyllä menty tuplaamaan. Juoksu on aika pitkälle kaupunkipuistotyyppiä, jossa on mukava takalenkki järven rannalla. Reitin varteen odotetaan väkeä kuin pipoa. Edellisinä vuosina sitä on riittänyt ihan 10niä tuhansia. No toivotaan, että keli suosii tänä vuonna...

Täällä on kyllä käynyt selväksi, että TRIkouhotus on tällä puolella merta on ihan toisella tasolla. Spokane ei ole paljoa Kuopiota kummempi kylä, mutta TRImiehiä riittää useampaan seuraan ja meidänkin isäntäperheen seurassa on lähes kaksi sataa jäsentä, joista 26 on huomenna viivalla. Seuralaiset tapaavat toisiaan melkein päivittäin ja yhteisharjoituksiakin riittää talvella melkein joka päivälle. Pitää kyllä vielä lisätä, että Mdot ukkokin löytyy kyllä aika monen pohkeesta :D

Kuvassa olemme isännän kanssa juuri käyneet rekisteröitymässä kilpailuun. Tänään vielä pyörä ja pussit lähtöpaikalle...Tunnelma katossa!

Perheen uusi IRONMAN

Niinhän siinä kävi, että TRIvaimo veteli puolikkaan läpi ilman mitään ongelmia ja meidän perheessä on uusi ½ -IRONMAN. Keli aiheutti hieman pään vaivaa, mutta se ei näkynyt suorituksessa muuten kuin pienenä aikalisänä. Kuvia kiinnostuneille löytyy täältä.

Täytyy kyllä antaa tässä ihan erikseen tunnustusta tuolle TRIvaimolle. Pari vuotta sitten syntyi ajatus koko hommasta. Tuolloin Arja juoksi noin kaksi metriä ilman ongelmia. Muutamien lyhyempien kisojen jälkeen ajatus puolimatkasta alkoi sitten kypsyä ja lopullinen päätös syntyi puolitoista vuotta sitten, kun Arja sai vakavan polvivamman ja joutui pois salibandykentiltä. No sen jälkeen on valmennusta riittänyt, eikä loppua näy kun nyt tuo tuossa uhoaa jo täydestämatkasta :D

Sitten kisasta noin ihan yleisesti. Kisajärjestelyt olivat ainakin suomalaisittain kohdallaan. Matkaan lähti noin 1500 innokasta urheillijaa ja lähtö aaltojen matkaan laittaminen kesti tuommoisen tunnin. Kesken uinnin keli hieman huononi ja TRIvaimokin joutui kamppailemaan vaahtopäisien aaltojen kanssa. Kuitenkin vesistö oli sen verran pieni ettei mitän vaaraa päässyt syntymään. Pyöräilyn aikana ukkosrintama tavoitti kisapaikan. Sade ei kuitenkaan aiheuttanut muita ongelmia kuin pientä lämpötilan laskua. Juoksun aikana taivas taas kirkastui ja loppupää juoksikin jo miltei täydellisissä olosuhteissa. Prokisa oli todella kova tasoinen. Mukana oli muun muassa viime vuoden Hawaiin voittaja ja tukku kovia paikallisia tähtiä. Loppu ratkaisu tapahtui 50m ennen maalia, kun Alexander veteli Liedon ohi huikean lopun päälle. Poika pisteli vikat 2 kilsaa alta kuuden minuutin.

The BIG day

Tänään siis on se päivä, kun TRIvaimo kilpailee ensi kertaa kunnon matkoilla. Kuvassa TRIvaimo on vielä pyörän luovutusmatkalla tutustumassa uintireitin aloitukseen, mutta tänään laiturilla ollaan sitten märkäpuku päällä muutaman muun kanssa. Uutisissa on luvattiin aikaisemmin tälle päivälle oikein kunnon ukkosta varoituksineen, mutta ainakin tällä hetkellä keli on varsin normaali. Tosin lähtöön on vielä aikaa, koska lähtö täällä tapahtuu vasta 2pm.

Itse olen valmistautunut päivään lataamalla kameran akut ja tyhjentämällä muistikortit. Tarkoituksena on siis ottaa kuvia niin, että tuntuu. Toivotaan vaan, että keli suosii, jotta olisi sitten jotakin mitä myydä Pätkän TRIkuva arkistoon :D Ainakin näin etukäteen voisi kuvitella, että valo suosii vahvasti juoksuosuutta. Meikäläisellä on muutenkin ensimmäinen kerta kun valmistaudun seuraamaan pitkää TRIathlon kilpailua. En kyllä aio enää koskaan aliarvioida kannattajien asemaa, koska ihan sama homma tässä on ollut edessä kuin kisaan lähtiessä. Hirveä välineiden viilailu ja kauhea miettiminen eväiden kanssa...

Tilanne tiivistyy

Kuten monille on varmaan tuttua ei nämä isommat kisat ole pelkästää yhden päivan juttuja. Eilen oli kaksi päivää kilpailuun ja kisarekisteröinti aloitettiin, että kaikki kerkeävät. No arvatenkin me olimme siellä ensimmäisinä kun portit aukesivat ja nyt on kämppä täynnä numeroita ja muuta kisa elementtiä. Itsekkin kävin pitkästää aikaa kisainfossa ihan vain, että osaan sitten huoltaa ja pitää huolta tuosta kisailijasta :D

Kisajärjestelyt vaikuttavat aikalailla amerikkalaisilta. Expossa on myytävänä IRONMAN tuotteita koiranulkoilutushihnoista aina moottoroituihin sänkyihin asti. Kilpailijat joutuvat luopumaan kaikista oikeuksistaan kirjallisesti ja infossakin paneuduttiin kysymyksiin joita en kyllä olisi arvannut ihan tulevan triathlonissa vastaa...

Atleetin tila on vakaa... Joitain pieniän repsahduksia on ilmentynyt, mutta kokonaisuus on edelleen kasassa. Kisaohje on TRIvaimolle tyypillisesti opeteltu ulkoa ja peesi säännön arviointia on harjoiteltu erilaisissa valaistusolosuhteissa. Pyörälaukkujen tuoma murtosuojakin otettiin käyttön viime yönä. Näillä mennään... Saa nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan, kun vuorossa on pyörän vienti ja viimeinen pieni uiskentelu ennen kuin kajahtaa...

Päästäkää piru irti

Eilen sitten päästiin jo pikku hiljaa sorville. Kokeilimme hieman pyöräilyä näin uudella mantereella ja sitten otimme pikku hölökät päälle. Kuvassa TRIvaimo tutustuu uintireittiin ihan vain noin rannalta. Uintipaikalla ei voi harjoitella ennen kilpailua, koska uinti tapahtuu padon yläpäässä ja siten on hyvin mahdollista, että varomaton uimari voisi joutua voimalan pyörteisiin kesken lenkin.

Maisemat TRIvaimon kisassa ovat kuitenkin kohillaan. Uinti on siis keskellä preeriaa olevassa tekoaltaassa. Pyörä osittain preerialla osittain kaupungissa. Juoksu on keskellä kaupunkia olevassa keskuspuistossa, jonne luulisi riittävän kannustajia.

Huoltajan roolissa voisin arvioida TRIvaimon olevan vielä suhteellisen järjissään. Toki kaikki mahdolliset sairastumisen tunteet ja muut mahdolliset ongelmat on jo käyty läpi, mutta onneksi mikään niistä ei ole vielä saanut valtaa atleetissa. Kaikkein yllättävin jännityksen oire, jota en kyllä arvannut tulevan, oli viimeiltainen "teljetään ovet murtautujien varalle pyörälaukuilla" - syndrooma. Tilanne on siis vielä toistaiseksi hallinnassa, mutta saahan nähdä mitä tulevat päivät tuovat tullessaan...

Ameriikan meininkiä

Lennot meni putkeen, koska täällä ollaan vielä näppäimistön äärellä, vaikka konetyypi oli juuri se oikea, vaikka mittareiden jäätymistä varten (heh heh) . Matka siis on kulunut toistaiseksi ilman mitään ongelmia. Tänään tuli kurvailtua meidän s**t*n*n isolla Jeepillä 800km ja jet lag painaa päälle vielä aika tavalla.

Amerikka on kyllä meikäläisen maa; täällä kaikki on puolta isompaa kuin siellä kotoisessa härmässä. Parasta on vielä se, että hinnat ovat kuitenkin samat. Eli siis samalla rahalla saa kaikkea puolet enemmän. Saati se, että munat ovat tuntuneet vähintäänkin suurilta tuon komean vuokrapirssin ratissa. Nyt alkaakin sitten se TRIvaimon kisan odottelu. En tiedä vielä, mutta voihan se olla, että minulle tämä Arjan kisan odottelu ja jännitäminen on kovempi paikka kun tuon oman kisan vetäminen...

CDAn lähtötunnelmia

Kimpsut ja kampsut on paketissa. TRIvaimo ja Tuukkis matkaseurana. Suuntana Seattle. Fiilis katossa. Siinäpä tunnelmat tällä hetkellä täällä Helsingin kentällä. Maha on nyt kunnossa (ainakin toistaiseksi) ja viimeiset lenkitkin meni aikalailla putkeen kylymästä kelistä huolimatta. Tuleva kisaohjelma on raaka. Ensimmäisenä tulessa on TRIvaimo, joka täräyttää lauantaina elämänsä ensimmäisen ½ -matkan kisan. Sitten me Tuukan kanssa hoidetaan oma osamme CDAssa reilua viikkoa myöhemmin.

Matkaan siis lähdetään uudella kokoonpanolla. TRIvaimo nyt on vanhaa kalustoa, mutta Tuukan kanssa emme ole varsinaisesti ennen matkanneet. Ainakin jo alkumatkalla on osoittautunut, että Tuukalla on vahvaa logistista silmää, kun kaveri sipaisi muitta mutkitta meidän Astraan kolme fillarilaukkua ja kaikkien matkakamat. Sokerina pohjalle, myös matkustajat sopivat auton sisäpuolelle.